Akileija - perinnekasvi puutarhasta toiseen

Herkän kaunis ja siro lehtoakileija on kenties perinteisimpiä koristekasvejamme, sillä sitä löytyy miltei joka puutarhasta. Laji voi myös säilyä hylätyissä puutarhoissa ja vanhojen asumusten sijoilla vielä kauan sen jälkeenkin kun puuosat ovat lahonneet ja kivijalka peittynyt sammaleen alle. Runsaan siemenestä leviämisen ansiosta lehtoakileija voi lisäksi ilmaantua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.

Lehtoakileijan luontaisia kasvupaikkoja ovat valoisat lehtometsät, purolaaksot ja pensaikot. Paikoin se kasvaa Suomessakin niin luonnontilaisen oloisena, että sen voisi ajatella kuuluvan alkuperäiseen lajistoomme. Valtaosa luontomme lehtoakileijoista on kuitenkin viljelykarkulaisia.

Useimmiten akileijat ovat sinikukkaisia, mutta jalostettujen lajikkeiden värikirjo kattaa myös valkoisen, vaalean- ja sinipunaisen eri sävyt lähes mustaan asti.

Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae

Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pysty.

Korkeus: 30–80 cm. Varsi harvaan karvainen.

Kukka: Kehä säteittäinen, sininen (joskus sini- tai vaaleanpunainen, valkoinen tai kirjava), 3–5,5 cm leveä. Terälehtiä 5, kannuksellisia, Kukat yksittäin tai muutamia yhdessä, riippuvia.

Lehdet: Kierteisesti, päältä vihreitä ja kaljuja, alta sinivihertäviä ja karvaisia.

Hedelmä: Otakärkinen, 1,5–2,5 cm pitkä tuppilo, joita 5 yhdessä.

Kasvupaikka: Koristekasvi, usein villiytynyt pihoilla, tienvarsilla ja asutuksen läheisyydessä metsänreunoissa, purojen ja ojien varsilla. Mahdollisesti myös alkuperäisenä lehdoissa.

Kukinta: Kesä–heinäkuu

löydät lisää tietoa ja kuvia herkän kauniista akileijoista.

Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme pihojemme kestäviä kasveja. Lue kaikki osat tästä.