Talviomenat talteen

Talviomenat ovat mainioita talousomenia ja niiden maku paranee viileävarastoinnin myötä. Omenat kääritään esimerkiksi silkkipaperiin ja asetetaan matalaan pahvilaatikkoon muutaman kerroksen satseissa. Silkkipaperin asemasta voi käyttää myös esimerkiksi kuivatettuja saniaisen lehtiä. Kolhiintunut omena pilaantuu helposti, joten varastointi tehdään hellävaraisesti. Laatikko on hyvä peittää paperilla.

Talviomenat ovat yleensä parhaimmillaan muutamien päivien varastoinnin jälkeen. Säilytyspaikan lämpötila saisi olla 1–2 astetta ja suhteellinen kosteusprosentti 85–95 %.

Omenat tuottavat etyleeniä, joka on väritöntä kaasua. Sitä syntyy kasvien hengittäessä. Etyleeni nopeuttaa hedelmien kypsymistä ja vanhenemista. Etenkin leikkokukat ja vihreät kasvikset ovat erittäin arkoja etyleenin vaikutukselle (muun muassa vihreät osat kellastuvat, maku muuttuu ja kasvi pehmenee).

'Aroma': Poimitaan syyskuussa, mutta on nautintakypsä lokakuussa ja parhaimmillaan vasta loka-marraskuussa. Kestävä hedelmärupea ja härmää vastaan. Hedelmä on keskikokoinen, malto kellertävä, rapean hienorakeinen ja makean hapokas. Kuori on altis kolhuille. I-II

'Amorosa': Aroma-lajikkeen punakuorinen muunnos. I-II

'Juuso': Poimitaan syyskuussa ja kypsytetään pari viikkoa. 'Lobon' ja 'Antonovkan' risteymä. Kestää hyvin muumiotautia ja melko hyvin rupea. Hedelmä on suuri, maultaan hienon happoinen ja aromikas, parhaimmillaan päärynämäinen. Malto on valkoinen, rapea ja mehukas. Talouslajike, jonka hyvin kypsyneitä hedelmiä voi nauttia myös sellaisenaan. I-V

'Konsta': FinE-lajike. Poimitaan syyskuussa ja kypsytetään pari viikkoa, hedelmät säilyvät jopa kuusi viikkoa. Suomalainen 'Lobon' ja 'Antonovkan' risteymä. Omenaruvenkestävä ja melko kestävä muumiotautia vastaan, sopii luomuviljelyyn. Hedelmä on suuri tai keskikokoinen, lähes kauttaaltaan punainen. Maku on hapahko ja mietoarominen, malto valkoinen ja karkea. I-V

'Lobo': Poimitaan lokakuun alussa ja nautitaan marras-joulukuussa. Suomalaisten hedelmätarhojen päälajike. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, paksukuorinen ja vahapintainen. Maku on mietohappoinen, aromikas ja mausteinen, malto mehukas, pehmeä ja hienorakeinen. I-III

'Talvikaneli': Poimitaan syyskuun lopussa ja kypsytetään pari viikkoa, säilyy varastossa joulukuuhun. Risteytys 'Lobo' x 'Punakaneli'. Kestää hyvin muumiotautia ja melko hyvin rupea. Hedelmä on suuri, makea ja kanelille maistuva, malto on rapeahko, vihertävänvalkoinen. I-V

'Tobias': Poimitaan syyskuun lopussa ja kypsytetään pari viikkoa, säilyy 6–8 viikkoa. Kestää melko hyvin hedelmärupea ja hyvin muumiotautia. Suomalainen risteymä 'Lobo' x 'Huvitus'. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri ja vahvakuorinen, aromikas ja makea, mallossa punaista väriä. I-V

Perinteisiä omenanviljelyalueitamme ovat läntinen Uusimaa, Lounais-Suomen rannikkoseutu ja Ahvenanmaa. Omenaa tuotetaan Suomessa noin 3 miljoonaa kiloa/vuosi.

Omenasta saa runsaasti flavonoideja, kunhan malttaa olla kuorimatta: flavonoidit ovat aivan kuoren alla. Kaikkia Suomessa viljeltyjä omenoita voi huoletta syödä kuorineen. Joskus omenan pintaan muodostunut vaha pelästyttää, mutta se kuuluu omenaan eikä ole epäterveellistä. Omena suojautuu omatoimisesti vahan avulla.

Omenan ravintoarvot