Maanparannus - tee kasveillesi hyvä kasvualusta
Millainen on hyvä maa?
Kasvien kasvualustan laadussa ja syvyydessä tehdyt laiminlyönnit näkyvät melko nopeasti. Vaatimukset tietysti vaihtelevat käyttökohteen ja kasvilajien mukaan. Hyvän maan tunnusmerkkejä ovat mm. muruinen rakenne, runsas pieneliötoiminta, huokoisuus (huokostilavuus vähintään 40 %), hyvä veden läpäisy- ja varastointikyky sekä sopiva pH.
Sopiva kasvualustan pH on n. 6 (kalkinkarttajakasveille jopa alle 5 ja kalkinsuosijoille n. 7). Ravinteet vapautuvat hyvin maa-aineksesta ja ovat kasveille käyttökelpoisessa muodossa; mm. typpi (N), fosfori (P), kalium (K), kalsium, rikki ja magnesium liukenevat paremmin pH:n ollessa yli 6. Toisaalta rauta ja kupari liukenevat parhaiten pH:n ollessa alle 6. Kasvualustan happamuutta lisäävät mm. pieneliötoiminta, juuriston toiminta ja kasvualustassa olevan rikin hapettuminen.
Puutarhurin apulaiset
Maassa on matoja, toukkia, alkueläimiä ja bakteereja. Ne tuottavat maahan humusta, hiilidioksidia ja vitamiineja. Humus on siis mm. kasvi- ja eläinjätteistä syntynyttä mullan perusainesta, joka sisältää runsaasti ravinteita ja lisää maan vedenvarastointi-kykyä, vähentää ravinteiden huuhtoutumista ja täten vähentää kalkitus- ja lannoitustarvetta, lisää muruisuutta ja tekee maasta helpommin muokattavaa sekä ehkäisee tiivistymistä. Toisaalta liiallinen humuspitoisuus heikentää kantavuutta. Maan pieneliöstölle luodaan paremmat kasvuolot kastelemalla, käyttämällä kompostia, lisäämällä lantaa ja ruohosilppua katteeksi sekä viljelemällä kasveja, joista jää maahan runsaasti juurimassaa pieneliöstön ruoaksi, kuten esim. syväjuurisia apiloita.
Ostettu kasvualusta
Valmista kasvualustaa on saatavilla erilaisina sekoituksina, seulottuna, valmiiksi lannoitettuna ja kalkittuna. Laki velvoittaa myyjää antamaan asiakkaan pyynnöstä vakuustodistuksen, josta selviää mm. NPK-ravinteiden määrä, pH ja orgaanisen aineksen osuus. Tuoteselostus kertoo, mitä raaka-aineita valmistuksessa on käytetty.
Nurmikoille sopivin rakeisuus on karkeasti: 10 % savea, 15 % hiesua, 50 % hietaa, 20 % hiekkaa, 5 % soraa. Tästä orgaanisen aineksen osuuden tulisi olla n. 8 paino-%, tilavuuspainon n. 1000 kg/m3 ja pH:n n. 6. Vaativampiin kohteisiin arvot ovat: 20 % savea, 15 % hiesua, 45 % hietaa, 15 % hiekkaa, 5 % hienoa soraa. Tästä orgaanisen aineksen osuuden tulisi olla n. 12 paino-%, tilavuuspainon n. 800 kg/m3 ja pH:n n. 6.
Olemassa olevasta kasvualustasta voi olla teettää maa-analyysin, jossa selviävät mm. maalaji, orgaanisen aineksen osuus, tilavuuspaino, pH ja pääravinteet.
Fysikaalinen maanparannus
Nyrkkisääntö: kivennäismaahan eloperäistä ja päinvastoin. Maanparannuksella pyritään syventämään multakerrosta, parantamaan kasvualustan rakennetta ja vilkastuttamaan sen pieneliötoimintaa. Maanparannusaineita ovat mm. hiekka, savi, turve ja komposti.
Hiekkamaa ei pidätä vettä eikä ravinteita, mutta on hyvin kantavaa. Sitä voidaan parantaa lisäämällä savea (1 cm kerros) ja maatunutta turvetta ja/tai kompostia (9 cm kerros).
Hietamaa on sellaisenaan hyvää viljelymaata.
Hiesumaa tiivistyy helposti ja eliötoiminta on yleensä heikkoa. Sitä voidaan parantaa hiekalla (1 cm kerros) ja maatuneella turpeella ja/tai kompostilla (9 cm kerros).
Savimaa sisältää paljon ravinteita, mutta kovettuu ja tiivistyy helposti sekä on kylmää. Sitä voidaan parantaa hiekalla (1 cm kerros) ja maatuneella turpeella ja/tai kompostilla (9 cm kerros).
Turvemaa pidättää hyvin ravinteita ja vettä ja pysyy ilmavana tallaamattomilla paikoilla. Raaka turve hajoaa nopeasti ja sitoo hajotessaan kasvualustan typpeä. Sitä voidaan parantaa lisäämällä saven ja hiekan sekoitusta (n. 100 l/m2).
Muita maanparannuskeinoja
- Lanta ja komposti vilkastuttavat pieneliötoimintaa. Lantakin on syytä kompostoida ennen käyttöä.
- Kuorihumus ja ruohosilppu (1-2 cm:n kerroksena) parantaa maiden ilmavuutta ja sopii myös katteeksi, jolloin se myös säilyttää kosteutta.
- Kalkitus elvyttää pieneliöstöä, vähentää happamuutta ja parantaa maan mururakennetta.
- Lannoituksella varmistetaan kasvien raviteiden saantia.
- Turvetta voi käyttää myös maan pH:n laskemisessa.
Eroosiota (maaperän kulumista mm. juoksevan veden ja tuulen vaikutuksesta) voi välttää sopivalla kastelulla ja maan kattamisella tai maanpeitekasvien istuttamisella.
Kun maasta on vuosien ajan kulutettu ravinteita yksipuolisesti, kasvusto alkaa olla huonokuntoista ja kääpiökasvuista, kasvitaudit, tuholaiset ja rikkakasvit lisääntyvät ja maa on tiivistynyttä, kannattaa harrastaa viljelykiertoa: paikalla viljellään säännöllisin väliajoin eri kasveja (herne- ja papukasveja/juureksia/kaaleja, salaatteja ja sipuleita), jolloin maan sadontuottokyky säilyy. Myös kesannoinnilla (eli antamalla maan "levätä" yhden kasvukauden ajan) voidaan parantaa tilannetta.