Etanat, kotilot - keinoja torjuntaan

Varsinkin sateisina kesinä etanoita esiintyy paikoin runsaastikin - ja niille kelpaavat ruuaksi niin salaatin kuin koristekasvienkin lehdet. Puutarhoissa ne syövät reikiä siis lähes kaikkien kasvien lehtiin ja tahraavat myös marjoja limallaan.

Kosteissa ja tiheissä kasvustoissa sekä katteiden alla viihtyvät etanat eivät ole mitään miellyttäviä yllätyksiä puutarhassa. Kasvimaalla ja koristepuutarhassa limaklönttiä muistuttavat, kuorettomat peltoetanat sekä ruskeakuoriset lehtokotilot ovat melkoinen riesa. Ulkomaisen mullan mukana meille on levinnyt myös kookas, kuoreton espanjansiruetana.

Lue myös:
Luonnonmukaista etanoiden torjuntaa
muita puutarhan tuholaisia ja tauteja


Miten pääsee etanoista eroon?


Kerää ne käsin:
Kotilot liikkuvat illalla ja yöllä, varmimmin sateen jälkeen ja kostealla kelillä. Aloita kerääminen heti ensimmäisten kotiloiden ilmaannuttua, etteivät ne ehdi aloittaa lisääntymistään. Sama tietenkin pätee etanoihin; jotka tosin kotiloita helpommin haksahtavat myös erilaisiin ansoihin...

Houkuttele ansaan:
Pyydystä etanoita vaikka banaaninkuorilla, perunanpalasilla tai isoilla lehdillä. Voit myös asettaa maahan laudanpalan tai lautasen alle vehnänleseitä. Voit houkutella etanoita ja kotiloita myös olut-/punaviiniansaan, jota voi sokerilla ja hiivalla terästää - myös ruokaöljyä voi käyttää. Laitetaan sitä esim. viilipurkkiin; purkki asetetaan pieneen kuoppaan maahan niin, että sen reuna on maan tasalla. Ne hakeutuvat sinne ja hukkuvat. Etanat menevät jo pelkkään olut- ja kola-ansaankin. Kotilot eivät niin helposti ansoihin lankea, mutta kokeilemisen arvoisia voisivat olla vesimelonin puolikkaat, raparperinlehdet sekä liiskatut lajitoverit. Kotilot pitävät myös muovista, joten multasäkki hieman kohollaan ojan tai pitkän kasvuston varjossa kerää myös kotiloita!

Vaikeuta kulkua:
Toinen keino ehkäistä etanoiden aiheuttamia tuhoja on vaikeuttaa niiden kulkemista puutarhassa. Etanat pitävät itsensä kosteana erittämällään limalla. Kulkureitille levitetty kalkki, sahajauho, suola, kahvinporot, hiekka tai tuhka pakottaa etanat erittämään limaa runsaasti, ja tämä koituu etanoiden tuhoksi. Huonona puolena tässä torjuntakeinossa on, että kalkkia tai tuhkaa joudutaan levittämään uudelleen aina sateen jälkeen.

Myös maanpinnan kattaminen voimakastuoksuisilla siankärsämöillä tai pietaryrtillä auttaa etanoiden torjunnassa. Kotilot puolestaan karttavat jostain syystä keltasinappia ja koristekrassia…

Myrkytä:
Mesurol-etanansyötti on metiokarbia sisältävä etanoiden torjunta-aine, jota on aiemmin käytetty etanoiden ja kotiloiden torjuntaan. Tuote on kuitenkin poistumassa Tukesin kasvinsuojeluainerekisteristä, eikä siitä ole enää uusia eriä kuluttajille saatavilla (vain ammattikäyttöön). HUOM! Mikäli käytät Mesurolia, niin muistathan että se on myrkyllistä linnuille ja muille eläimille, joten sitä EI tule käyttää lehtokotiloiden torjuntaan.

Etanoiden torjuntaan on myös kehitetty luonnonmukainen torjuntakeino, joka on vaaraton ihmisille, kotieläimille ja siileille. Ferramol® - se soveltuu myös luomutuotantoon. Ferramol® on maailmanlaajuisesti ainoa etanoiden torjunta-aine, jonka vaikutus perustuu rautafosfaattiin. Luontoa suojaavan vaikutusaineensa vuoksi luonnonmukaisella Ferramolilla ei ole lainkaan varoaikaa!

Lue lisää Ferramolista...

Ehkäise etukäteen:
Etanat ja kotilot siis viihtyvät kosteassa, joten etenkin kateviljely luo niille otolliset olosuhteet. Voit ehkäistä niitä pitämällä nurmikon kasvimaan ympärillä lyhyenä (voit myös perustaa ruohosilpusta ns. "pyyntikaistan"). Riittävän harvat istutukset myös kuivuvat hyvin sateen jälkeen, eivätkä siten houkuttele etanoita. Kotilot pitävät erityisen paljon myös nokkosista ja voikukista… kannattaa siis pitää myös istutusten alustat ja reunat avoimina, kitkeä voikukat ja torjua nokkoset!

Lue myös muita puutarhan tuholaisia ja tauteja

 Etana, etana, näytä sarves... (Huomiselle näyttää olevan luvassa poutaa!)
Etana, etana, näytä sarves... (Huomiselle näyttää olevan luvassa poutaa!)
 
 
 

Muita kokeilemisen arvoisia vinkkejä:


- Rautafosfaatti; käytetään etanoiden/kotiloiden torjuntaan. Ruoho menee mustaksi ripottelun kohdalta, mutta se ei ole haitaksi eikä aine sinällään myrkyllistä kasveille.

- Kanat; kanat vähentävät määrää, mutta eivät poista ongelmaa kokonaan. Tosin parin kesän jälkeen kotilot ovat tosi vähissä - olettaen, että on kotiloita syöviä kanoja, sillä kaikki kanat eivät niiden makuun pääse.

- Ankat; kuulopuheiden perusteella kanoja tehokkaampia etanoiden ja kotiloiden torjujia.

- Valkosipuli; lehtokotiloita karkotetaan Englannissa valkosipulilla kuunliljakasvustoista. Ohje: Murskaa neljä kookasta valkosipulia hienoksi silpuksi. Lisää sipulit kahteen litraan kiehuvaa vettä ja keitä noin kolme minuuttia. Jäähdytä seos ja kaada se tiheän siivilän tai suodatinpussin läpi. Sekoita seosta muutamia ruokalusikallisia kymmeneen litraan vettä ja kastele seoksella lehdet ja varret perusteellisesti. Älä käsittele kasveja aurinkoisella säällä. Jatka käsittelyä keväästä syksyyn kahden viikon välein. (Lähde: Kotipuutarha-lehti 5/2013).

- Koivutisle; karkottaa hajullaan. Sivele penkkien reunuslautoihin, niin rajoittaa nilviäisten liikkumista. Imeytä ainetta esimerkiksi puutikkuihin ja rajaa kasvialueita. Älä suihkuta suoraan kasville. Jonkin tutkimuksen mukaan koivutisleen karkotustehoa voidaan huomattavasti parantaa sekoittamalla sitä rasvapohjaiseen yhdisteeseen (esim. vaseliini). Ilmeisesti se vähentää tisleen kuivumista säilyttäen näin haihtuvat yhdisteet ja samalla karkotustehon.

- Koivuterva; toimii kuten koivutisle.

- Yrttikeite; sekoita litra kiehuvaa vettä ja pari kourallista tuoreita yrttejä. Anna seoksen hautua vähintään 15 minuuttia. Siivilöi ja käytä parin päivän aikana. Etanoihin tehoavat esimerkiksi iisoppi, kirveli, krassi, salvia, timjami...

- Sananjalkatisle; maahan voidaan ruiskuttaa sananjaloista tehtyä keitettä etanoita karkottamaan.

- Kuparinauha/-panta; nilviäisten erittämä hapan lima reagoi kuparin kanssa. Kuparinauhaa voi kiertää ruukkujen ympärille tai kiinnittää lautaan, joka laitetaan penkkiin kyljelleen. Vinkki: Hortex tuo maahan keinokuituista kangasta, johon on kudottu kuparia. Kangasta voi laittaa ruukkujen alle ja lavojen reunuksiin.

- Etana-aita; esimerkiksi kohopenkin sopii nilviäisten liikkumista hankaloittava etana-aita, vaikka itse tehtynä. Peltilevyn yläosaan taivutetaan parin sentin huuli, lippa alaspäin.

- Katteet; saniais- ja tomaatinlehtikatteet karkottavat kotiloita. Koristehiekka toimii melko hyvin esteenä, mutta -kivet eivät ihan niin hyvin. Mutta kivet ja lasit katteena ovat kannatettavia useiden eloperäisten katteiden sijaan.

- Luontaiset viholliset; esimerkiksi siilit, sammakot, hiiret, myyrät, vaskitsat ja linnuista etenkin harakat ja rastaat.

- Kerää listityt kotilot; otilot ovat kaikkiruokaisia ja syövät kasvien lisäksi myös kuolleita eläimiä. Älä siis jätä tallaamiasi kotiloita ja etanoita pihalle, sillä jäljelle jääneet kotilot saavat kuolleista lajitovereistaan vain lisäravintoa.

- Kastele aamulla. Lehtokotilot liikkuvat öisin ja kosteus saa ne liikkeelle.

- Siisti piha talvea varten, jotta lehtokotiloilla olisi mahdollisimman kylmä talvi ilman majapaikkoja. Lehtokotilot talvehtivat maassa pienen lehtikerroksen tai maakerroksen suojissa. Alkutalvesta ennen lumentuloa voi pintamaan vielä rikkoa tai haravoida niin, että kotiloita suojaava kerros poistuu ja pakkanen pääsee tappamaan kotilot.

- Torju keväällä. Torju kotilot heti alkukesällä ennen kun ne ehtivät munia seuraavan sukupolven!

LEHTOKOTILO (Arianta arbustorum)


Lehtokotilo tulee sukukypsäksi 2-3 -vuotiaana. Lehtokotilot elävät keskimäärin 4-6 vuotta. Sukukypsän yksilön tunnistaa sen kuoren suuaukon valkoisesta reunuksesta. Se on kaksineuvoinen eli tuottaa sekä naaras- että koiraspuolisia sukusoluja. Lehtokotilo voisi siis periaatteessa hedelmöittää itse itsensä. Tavallisempaa kuitenkin on että kotilot etsivät lajitoverin ja parittelevat. Tämä tapahtuu keväällä ja muninta ajoittuu kesään tai alkusyksyyn.

Munimista varten kotilot kaivavat maahan kasvien juurille tai lautojen alle kuopan, johon ne laskevat munansa. Jos sää on suotuisa eli lämmin ja kostea, ne pystyvät munimaan useita kertoja kesän aikana. Sopiva ilmankosteus kotiloille on noin 70 %; liian kuivassa ilmastossa ne voivat vaipua horrostamaan. Pidempiaikainen kuiva kausi voi lisäksi tehdä katkon lehtokotiloiden lisääntymiseen. Suotuisissa olosuhteissa lehtokotilo munii noin 20-50 munaa kahden viikon välein. Kuoriutumiseen munilta menee tavallisesti noin 2 viikkoa.

 
Julkaistu
18.5.2015
Etusivulle | Kerro kaverille | Oikeudellinen tiedote | Palaute | Yhteystiedot © Sanoma Media Finland Oy