Voimaa tuhkasta ‒ Tuhka kannattaa hyödyntää puutarhassa

Puun palamisesta syntyvä tuhka on mitä mainioin lannoite, sillä se sisältää monia erilaisia ravinteita kasveille. Kuiva, jäähtynyt tuhka on lisäksi hyvä säilytysalusta kasvien sipuleille, jotka kasvun ajan koittaessa hyötyvät pintaansakin tarttuneesta kalsiumlisästä.

Tuhkan voi mainiosti levittää jo keväthankien pinnalle. Se nopeuttaa kinosten sulamista ja kulkeutuu sulamisvesien mukana kasvien juurten ulottuville. Tästä keväisestä ravinnelisästä hyötyvät niin nurmikko, kuin pihan koriste- ja hyötykasvitkin!

Tuhka sisältää melkein kaikki puun mineraalit ja ravinteet, typpeä ja hiiltä lukuun ottamatta. Typpi (N) ja orgaaninen hiili (C) molemmat haihtuvat palamisprosessin aikana. Tuhka sisältää muun muassa kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja fosforia. Sitä on perinteisesti käytetty istutuksilla sekä ravinteena että kalkitsemisaineena. Kalkittaessa viljeltävää alaa tuhkalla, tulee sitä samalla lannoitettua. Tuhka ei kuitenkaan ole täysravinteinen lannoite, mutta se voi täydentää ravinteiden saantia, erityisesti maaperän kalkitsemista (kalsiumia) ja kaliumin lisäämistä.

Kalkituksesta hyötyviä kasveja ovat erityisesti tomaatti, kaali, pavut ja kaikki sipulit sekä sipulikukat. Puhdas puun tuhka sopii erittäin hyvin lannoitteeksi myös hedelmäpuille ja marjapensaille. Maa-aineksen emäksisöijänä eli pH:n nostajana tuhka on on parempi ja luonnollisempi kuin louhoskalkki.

Sammallajeja, jotka yleensä häviävät kalkituksen myötä (eli eivät siedä pH nousua):

• Karhunsammal (Polytrichum commune) – suosii happamia kasvupaikkoja ja on altis kalkille.
• Rahkasammalet (Sphagnum -lajit) – viihtyvät erityisesti happamissa, kosteissa ympäristöissä, kuten soilla ja kosteikoissa.
• Lehväsammalet (Pleurozium schreberi) – esiintyy yleensä happamassa maaperässä havumetsissä ja on altis kalkitukselle.

Sammallajeja, jotka saattavat kestää tai jopa hyötyä emäksisemmästä maaperästä:

• Niittyliekosammal (Rhytidiadelphus squarrosus) – sietää paremmin emäksisyyttä ja saattaa menestyä myös kalkitussa ympäristössä.
• Ketosammalet (Ceratodon purpureus) – esiintyy monenlaisilla kasvupaikoilla ja voi sopeutua neutraaleihin ja hieman emäksisiin olosuhteisiin.
• Kivitahrasammal (Bryum argenteum) – sietää neutraaleja ja emäksisiä kasvualustoja ja voi kasvaa esimerkiksi kivetyksillä tai kalkitulla maalla.

Yleisesti ottaen emäksisyyttä sietävät sammallajit ovat usein niitä, jotka sopeutuvat hyvin erilaisiin ja jopa karuihin ympäristöihin, kun taas happamuutta suosivat lajit kärsivät pH-arvon noususta.