Alppiruusujen taudit

puutarha.net keskustelupalstat: Koristepensaat: Koristepensaat. lajeittain A - Ö: Alppiruusujen taudit
Lisääjä Paula L. maanantai, 18. kesäkuuta 2001 - klo 01.01:

Mikähän vaivaa alppiruusuani? Olen ostanut noin 5 vuotta sitten kotimaisia Mikkeli-alppiruusuja. Toinen niistä on ollut useamman vuoden huonon näköinen, mutta nyt se alkaa levitä siihen hyväänkin, joten siirsin huonon toisen viereltä pois. Se parempi oli pirteä keväällä ja oksien kärjissä oli uusia kasvustoja. Mutta nyt muutama viikko sitten alaoksien lehtiin tuli samoja oireita kuin huonompaan alppiruusuun: lehdet roikkuu, osassa lehdistä on tummia laikkuja ja isoja koloja. Ötököitä en ole nähnyt, mutta ruiskutin varmuuden vuoksi kerran malasiinillä. Tällä viikolla poistin huonot oksat ja lehdet. Istutuspaikkakin pitäisi olla oikean oloinen ja maa kalkitsematonta, happamella turpeella ja rodo-lannoitteella piristettyä.
Huonompi on nyt tosi surkea, en tiedä uskaltaisiko leikata kaikki oksat tapeille, koska olen sen keväällä siirtänyt. Oksissa on pulleita silmuja, mutta ennenkään en ole saanut niitä avautumaan lehdiksi, kun olen osittain leikannut oksia.
Ajatukseni alppiruusuista on sellainen että jos nyt ne menetän, en aio uusia enää hankkia. Ne ovat niin hankalia ja vaikka ne ovat ikivihreitä, niistä ei kovasti ole silmäniloa talvella.


Lisääjä Minatse maanantai, 18. kesäkuuta 2001 - klo 21.06:

Paula L, käy vilkaisemassa rodo-seuran sivuja
Ehkäpä sieltä löytyy apua.

Omista rodoistani vain Haaga ja Helsinki University kukkivat, nekin tosi vaivaisesti, Hellikki ei aio kukkia. Suuri murheeni on Pohjolan tytär, joka alkoi oirehtia jo viime kesänä vähän samantapaisilla vaivoilla kuin sinun rodosi, enkä edelleenkään tiedä onko kyseessä jokin tauti vai ötökkä vai kumpikin.


Lisääjä Matleena tiistai, 16. lokakuuta 2001 - klo 14.16:

Hei, osaako kukaan auttaa, kaksi vuoden vanhaa rodoa voi huonosti, lehdet käpristyvät ja näyttävät kuivuneilta, naapurin rodot muutaman metrin päässä voivat hyvin,siis sadetta ne ovat saaneet samaan tahtiin.


Lisääjä ow tiistai, 16. lokakuuta 2001 - klo 18.45:

Matleena; onko rodojesi juurella rikkakasveja, heinää, vai kasvavatko ne nurmikolla? Onko jokin vioittanut niiden juuria vai kasvavatko ne jonkin muun puun kuin männyn ( eri lajeja ) juurella ( pintajuuriset puut eivät ole hyvää seuraa rodoille ). Mitä eroa on kasvupaikalla ja sen maalla verrattuna naapurisi rodoihin? Valoisuus, maanlaatu, maan viettävyys, tuulisuus, mekaaninen häirintä, paikan vedensydontakyky... ?


Lisääjä Rhodoisti tiistai, 16. lokakuuta 2001 - klo 19.30:

Alimpien lehtien kellastuminen ja putoaminen syksyllä on useille lajikkeille täysin normaalia.
Jos taas rodon kaikki lehdet näyttävät käpristyneiltä ja kuivilta, niin ongelma kuulostaa vakavalta.
Aivan ilmeisesti rodo ei saa maasta tarvitsemiaan ravinteita.
Siihen voi olla montakin eri syytä, joista seuraavassa esitän muutaman vaihtoehdon.

1. Keväällä, kun maa on vielä ollut jäässä, rodon kuori on voinut haljeta tai revetä kasvin tyveltä (Bark Split).
Tämän seurauksena yhteytystuotteet eivät pääse juuristoon. Tämä johtaa juuristoon hitaaseen kuolemaan.
Rodo saattaa jopa kukkia ja kasvattaa kesällä uusia versoja, mutta syksyn tullen se vähitellen kuihtuu.
Juuret eivät ole enää terveen valkoiset vaan ruskeat ja madoilla on juhlat.
Jos ongelman huomaa riittävän ajoissa, niin vaurion voi yrittää paikata vahalla tai maalarinteipillä.
Rajulla leikkauksella voi tasapainottaa heikentyneen juuriston ja lehdistön suhdetta.
Hyvä suoja kevätauringon paisteelta on tärkeää, jotta tämä vaiva ei iskisi rodoon.

2. Jos maa on liian märkä tai tiivis (savinen), niin rodo ei saa riittävästi happea juurilleen.
Juuret eivät saa olla seisovassa vedessä!
Jos rodo on istutettu liian syvälle, niin juurien päällä voi olla liikaa maata. Rodon juurien pitää olla maanpinnassa.
Näihin ongelmiin saattaa ennättää auttaa rodon kaivaminen ylös ja uudelleenistutus.
Tosin heikentyneen rodon mahdollisuus selviytyä talven yli on normaalia heikompi.

3. Jos maan pH ei ole sopivan hapan, niin ravinteiden saanti rodolle vaikeutuu.
Kalkitussa maassa rodo ei selviydy elossa paljoa vuotta kauemmin.
Lääkkeenä tähän on uudelleenistutus esimerkiksi rodoturpeella täytettyyn istutuskuoppaan.

4. Juurimätä (Phytophtora) aikaansaa juuriston vähittäisen tuhoutumisen ja kasvin kuivettumisen kuten kohdassa 1. Tätä vaivaa esiintynee Suomen ilmastossa vain, jos rodo on istutettu liian märkään tai tiiviiseen maahan.

Lisää alppiruusujen kasvatukseen liittyviä vihjeitä löytyy
Rhododendron-kerhon sivuilta ja
omalta kotisivultani
Rhodopuutarha Saariston Metsässä.
Rodojen kasvatuksesta löytyy tarkempaa tietoa
sivulta Mitä alppiruusut ja atsaleat tarvitsevat kukoistaakseen?.


Lisääjä klematis tiistai, 16. lokakuuta 2001 - klo 23.44:

Rhodoisti, kiinnostavat sivut, lisäsin favoriitteihini.
Meillä pahemmilta taudeilta on vältytty.
Sama ilmiö tosin kävi ensin Scarlet Wondereiden kanssa ja myöhemmin osalla Elviiroista: kuolivat kiduttuaan ja sinniteltyään jonkin aikaa.
Meillä mieheni harrastaa varsinaisesti näitä ja hän onkin käynyt Norjasta hakemassa kääpiörhodoja, jotka puolestaan ovat uskomattomia selviytyjiä. Ne olivat valeistutuksessa edelliseltä pihalta siirrokkaina kolmisen vuotta, ennenkuin tänä keväänä saivat lopullisen kodin täällä.
Meillä pidetään todella tarkasti huolta, että maaperä on oikeanlainen ja luulen, että osittain siksi lähes kaikki ovatkin aina selvinneet melko vähäisin vaurioin ja terveyttäkin on riittänyt.


Lisääjä Rhodoisti keskiviikko, 17. lokakuuta 2001 - klo 19.33:

Klematis, kiitos kiinnostuksen osoituksestasi sivujani kohtaan.

En ole puutarha-alan ihmisiä vaan vuosien varrella vähitellen rodoihin hurahtanut harrastelija.
Taimet olen hankkinut pääkaupunkiseudun taimimyymälöistä,
Rhododendron-kerhon
yhteistilauksina Saksasta ja Skotlannista sekä muilta kerhon jäseniltä.
Alppiruusuja ja atsaleoja minulla on nyt noin 65 eri lajia tai lajiketta, yhteensä niitä on noin 100.

Talvi on toistaiseksi vienyt minulta pari Elviiraa ja Hellikin.
Rodoista nämä ovat selkeästi heikompia kuin muut suomalaiset rodot kestämän talven ja varsinkin kevättalven rasituksia.

Hellikki kukki kauniisti kesäkuussa ja uusia nuppujakin tuli heinäkuussa runsaasti.
Elokuussa havaitsin, että sen uudet lehdet olivat pieniä, kloroottisia ja lerputtavia.
Vanhat lehdet kellastuivat ja putosivat maahan.
Runko näytti maanrajassa vahingoittuneelta, kaarna oli pehmeää ja irtosi helposti.
Uusia juuria ei ollut ollenkaan, vanhat juuret olivat ruskeat ja katkeilivat todella helposti.
Tavallisia matoja oli juuriston seassa todella paljon. Söivät Hellikin kuolleita juuria!
Alan “ammattilaisen” tuomio oli Bark Split, eli edellisen viestini kohdassa 1 mainittu ongelma.
Vaurio oli tapahtunut jo kevättalvella, mutta vasta elokuussa se alkoi näkyä rodon kasvussa.

Olen jo pistänyt ensi kevään hankintalistalle uuden Hellikin, vaikka se onkin rodokerholaisten mukaan niitä ongelmallisimpia rodoja.


Lisääjä klematis keskiviikko, 17. lokakuuta 2001 - klo 22.14:

Meilläkin on lähes kaikki kotimaiset, mutta eipä taida olla Hellikkiä. Minulle ne kaikki ovat "vain rhodoja", mutta miehelleni, joka on myös hurahtanut harrastaja ne ovat paljon muuta ja hän se yleensä siellä rhodokerhossakin pyörii. Ehkä olette siellä tavanneetkin? Muutama vuosi sitten mies piti esitelmän kerhon kokouksessa näistä kääpiöistään.
Vaikka itse olen ns. ammattilainen, niin en ole jaksanut seurata kaikkia uusia lajikkeita, mitä tänne on hankittu. Meillä on sekä harvinaisempia (pari keltaista, tumman punainen iso amerikkalainen ja näitä kääpiöitä) lajikkeita että todella isoja ja vanhoja (yli 2 metrisiä) R. catawbienseja, joita olen saanut ilmaiseksi, kun niitä on paikalleen liian isoiksi kasvaneina poistettu eräästä isosta puistosta.
Meillä on myös tavallisimmat atsaleat isoina ryhminä.
Mies on harrastanut sellaista ryhmärakentelua, jossa on reunarakenteena käyttänyt turveblokkeja ja jonkin verran kiviä.
Myös metsään paikoille, jossa ei ole juuristokilpailua, on istutettu. Meillä on tarkoitus jatkaa metsäistuttelua.
Ostimme joskus Mustilasta metsästä poimittuja vapaapölytteisiä pikkutaimia ehkä satakunta kpl. Ne odottavat taimistossa sijoituspaikkaa. Niissähän voi olla vaikka kuinka kiinnostavia risteymiä! Vaikka ne on ostettu viitisen vuotta sitten, niin vain pari on kukkinut. Niiden kasvualusta on ollut liian vähätyppinen ja toissa kesänä ne olivat melkein keltaisia. Viime vuonna,syksypuolella kesää (outo ajankohta) annoin niille aimo tujauksen typpipitoista lannoitetta ja nyt ne ovat taas kauniin vihreitä ja kukkanuppujakin on selvästi enemmän.
Meillä ei tuota Bark Splitiä ole koskaan ollut, onneksi. Sen sijaan vita flygareita (mitäs ne nyt olivatkaan suomeksi?) ja niiden jättämiä jälkiä lehtiin on pesty tolulla melko onnistuneesti. Tosin manuaalinen työskentely vei muutaman päivän. Katosivatpahan.


Lisääjä klematis keskiviikko, 17. lokakuuta 2001 - klo 22.21:

PS. Näytin miehelle sivujasi ja muistin kyllä sitten itsekin, että olimme kanssasi - ellemme erehdy - yhtä aikaa ainakin Piikkiössä viime talvena. Siellä muistaakseni sillä kertaa Max. Hagman kertoi Seideleistä.
Pitäneeköhän paikkansa?


Lisääjä sama keskiviikko, 17. lokakuuta 2001 - klo 22.36:

PS2
Tautiotsikkoon (edellä nimittäin puhun kaikkea muuta kuin otsikkoon viittaavaa) sopii tuo sinunkin toteamasi kevättalven ongelma ja lisäksi ilmansuunnat, jotka ovat yllättävän tärkeä seikka rhodojen menestymisen kannalta. Edellisessä pihassamme pohjoisrinteessä kukoistivat kaikki rhodot. Paikka oli sellainen, että keväällä kaikki olivat lumen tai rinteen suojassa ja kesällä sitten iltapäiväaurinko kyllä paistoi täydeltä terältä. Aurinkoisimmilla paikoilla kevään tulon vastaanottavat rhodot kasteltiin usein lämpimällä vedellä, jotta yhteyttäminen pääsisi alkuun. Enää ei olisi aikaa sellaiseen! Mutta nykyisen pihan paikatkin on valittu harkitummin.


Lisääjä Rhodoisti keskiviikko, 17. lokakuuta 2001 - klo 23.04:

Kiitos Klematis mielenkiintoisesta jutustelusta ja hyvästä rodotietoudesta.
Ehkäpä olemme tavanneet.
Minä todellakin seurasin 3.2.2001 Max. Hagmanin esitelmöintiä Seidelin hybrideistä,
mutta Tuusulan Ruotsinkylässä.
Nimimerkin perusteella en vielä pystynyt tekemään luotettavaa tunnistusta sinusta tai miehestäsi.
Voisitko lähettää tarkemman tunnistetiedon esimerkiksi kotisivuiltani löytyvään sähköpostiosoitteeseeni?


Lisääjä joku torstai, 18. lokakuuta 2001 - klo 11.00:

klematis. Vita flygare taitaa olla ripsiäinen, nitähän näkee rodoissa. Ai sulla on niin paljon pikkutaimia Mustialasta, jos jää yli niin voisin ottaa jonkun. Minulla on kallion alla pohjoiseen päin vielä tilaa kokeiluille. Olen itsekin jonkinlainen ammattilainen, tosin jo varhaiseläkkeellä, teen enää enemmän neuvontahommia ja leikkauksen opastusta. Löydätkö kotisivuni näillä tiedoilla? Minulta voisit ehkä saada jotain tilalle rodon taimista. Minulla on joitain Mustilasta peräisin olevia atsaleoita, keltainen ja oranssi, niitä en kyllä tarkoita.
Olisi hyvä, jos tällä palstalla kerrottaisiin kokemuksia rodojen ja atsaleoiden leikkauksesta, ne tulevat pienissä pihoissa liian suuriksi. Olin keväällä Japanissa ja siellä ainakin atsalea on leikattu mataliksi tyynyiksi.


Lisääjä klematis torstai, 18. lokakuuta 2001 - klo 11.33:

Joku, olen nähnyt myöskin upeita kuvia maailmalta, missä selvästi atsaleoja ja rhodoja on leikattu. Epäilen, että meillä kasvu on harvaa ja vuosipyrähdykset epätasaisia, että niistä leikattunakaan saisi kovin tiiviitä?
Olen leikannut itsekin vuosittain muutamia oikein isoja muiden ihmisten ja omiakin rhodoja. Työpaikkaetuna mulla on liian isoja puita ja pensaita suuret määrät.
En tiedä, miten lähtisin kotisivujasi hakemaan? Olisi kiva katsoa. Oletko jossain muussa yhteydessä ilmoittanut ne täällä?
Mulla leikkaaminen alkoi lähinnä juuri näillä ylikasvaneilla ihan vahingossa ja nyt olen sitten luottavaisin mielin leikannut niitä aina kun tilaisuus tulee. Nehän -yllättävää kyllä- pukkaavat nukkuvia silmuja ihan vanhoistakin puutuneista oksistaan ja jopa runko-osistaan.
Niitä Mustilan pikkutaimia (ovat jo lähes metrisiä) varjelen mustasukkaisesti itselläni, sillä tietysti odotan jotain aivan ihanan ihmeellistä risteymää, jonka sitten voisi nimetä itse! Epätodennäköistähän se on, että mitään ihan yllättävää syntyisi, sillä kyllähän keräyspaikat olivat selvillä ja tiedetään suunnilleen taimien vanhemmat ja mitä niistä voisi tulla. Kaipa mustilalaisetkin ovat risteyttäneet kaikkia omiaan keskenään aika paljon. Mutta silti odotan nyt ainakin kukintaa. Sitten kyllä voidaan harkita vaikka vaihtokauppoja johonkin. Kaikkien rhodojen kohdalla kuitenkin päätöksen tekee mies, jonka lempilapsia ne ovat.
Yritän löytää haulla kotisivusi, joku.


Lisääjä Rypäle torstai, 18. lokakuuta 2001 - klo 12.40:

Klematis ja joku. Minulla on Mustilasta hankittu keltakukkainen atsalea, nimeltään muistaakseni "kullannuppu". Onko teillä siitä kokemusta? Olen hankkinut sen vasta nyt kesällä, se asuu puolivarjoisella paikalla koilliskulmassa yhdessä muiden rodojen kanssa. Laitoin myös sille turvetta samalla kun muillekin alueen kasveille.

Tällä hetkellä se on aika "kalju" eli lehtiä on vain yläosassa. Tuleeko siitä joskus pensasmainen? Nyt lehdissä on kaunis syysväritys.
Kiitokset!


Lisääjä Rhodoisti torstai, 18. lokakuuta 2001 - klo 21.49:

“Vita flygare” on todennäköisimmin
- alppiruusunlude (
Rhododendron Lacebug, Stephanitis rhododendri),
- alppiruusunjauhiainen (Rhododendron Whitefly, Dialeurodes chittendeni) tai
- ansarijauhiainen (Glasshouse Whitefly, Trialeurodes vaporariorum).

Paljon muitakin näiden ötököiden lähisukulaisia voi liikkua alppiruusujen ja atsaleojen lehtien alapinnoilla.
Rhodoilla viihtyvistä ötököistä ja niiden tuhoista on lisää tietoa kuvien kanssa mm. sivuilla
Common Insect Pests of Rhododendron ja Crop Profile for Nursery-grown Rhododendron and Azalea in Washington.

Omilta rhodoiltani olen löytänyt alppiruusunludetta. Tein ensin hätäisen “tunnistuksen” ja oletin, että kyseessä olisi Whitefly eli joku jauhiainen. Myöhemmin löysin netistä alppiruusunluteesta kuvia ja ne muistuttivat paremmin rhodojani popsivia siivekkäitä olioita. Ottamani ötökkänäytteet on nyt tutkittu eläinmuseolla ja varmistettu alppiruusunluteeksi (Stephanitis rhododendri).
Tuholaisiin olen menestyksellisesti käyttänyt lehtien alapinnan pesua mäntysuopaliuoksella.


Lisääjä klematis torstai, 18. lokakuuta 2001 - klo 22.23:

Tuusulan Ruotsinkylässä se todellakin olikin, sotkin.
Kirjoitan sulle Rhodoisti sähköpostiin joitain vinkkejä, niin saatat muistaakin sitten.
Niin, ansarijauhiainen se valkoinen lentäjä on - ja samaa manuaalista keinoa käytämme tosiaan mekin, aivan kuten Rhodoisti. Hidas, mutta tehokas, aivan.
Kävin tänään katsomassa rhodoja ja huomasin, että kukkanuppuja on melkoisesti. Ensi vuosi vaikuttaisi kukinnaltaan vähintään kohtuulliselta.
Mitä muut sanovat tästä, onko huomioita?


Lisääjä klematis torstai, 18. lokakuuta 2001 - klo 22.43:

Rypäle, en niin kovin paljon itse ehdi seurata rhodoasioita, mutta tietäisikö Rhodoisti jotain "kullannupusta"? Ei Mustilan kotisivuilta ainakaan löytynyt sitä. Lukiko nimilapussa tämä nimi?
Moni atsalea on vähän kaljun näköinen ja kasvattavat lehtiään oksien kärkiin. Parhaimmillaan ne ovat minusta ikivihreiden rhodojen tai jopa pienehköjen havujen kanssa. Tai sitten isoina ryhminä.
Keskellä kesää ne eivät ole ainakaan minun mielestäni niin erikoisen näköisiä yksin ollessaan, mutta nyt syksyllähän niillä tosiaan on hieno ruskaväritys.
Näiden minun kommenttieni pitäisi nyt olla jollain muulla rhodo-otsikolla, anteeksi taas.


Lisääjä Rhodoisti perjantai, 19. lokakuuta 2001 - klo 08.05:

"Kullannuppu" kuuluu isoon joukkoon Mustilassa risteytettyjä atsaleoja. Marjatta Uosukainen on kuulemani mukaan nimennyt kyseisen (alkuperältään tuntemattoman?) risteymän ja levittänyt myyntiin. Sitä on viime kesänä ollut saatavana useistakin taimimyymälöistä.
"Kullannuppu" nimeä ei liene rekisteröity viralliseksi nimeksi, mutta sillä nimellä se nyt tunnetaan. Se kasvaa pensasmaiseksi, kukkii keväällä keltaisin kukin ja saa syksyllä lehtiinsä kauniin ruskan värit ennen lehtiensä pudottamista.
Hyvin talvenkestävä sen pitäisi olla.

Itse ostin pienen "Kullannupun" taimen Mustilasta keväällä. Nyt siinä on pari nuppua.

Tämäkin viesti tuli nyt ihan väärään osastoon, mutta en tiedä, miten vastaukset saisi siirrettyä toiseen osastoon siten, että yhteys kysymykseen säilyisi.


Lisääjä klematis perjantai, 19. lokakuuta 2001 - klo 21.03:

Pitäisi etsiä joko kohdasta "aiheet" sopiva sellainen tai luoda kokonaan uusi otsikko.
Täällä on paljon keskusteluja, jotka menevät hiukan sivuun pääteemasta ja tämähän ei olisi tarkoitus (itsekin olen paha sivupoluille eksyjä). Mutta eihän se niin vakava asia ole.
Joskus harmillista, kun jälkeenpäin etsii tiettyä juttua eikä millään löydä, sillä keskustelua on käyty väärän otsikon alla.
"Haku" tosin usein auttaa siinäkin hädässä.


Lisääjä joku lauantai, 3. marraskuuta 2001 - klo 08.56:

klematis. kotisivuni on www.puutarhaneuvonta.com
yritän siinä antaa yleisiä neuvoja pihanhoitoon ja varsinkin leikkaustöihin. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että meillä ei osata hoitaa pihoja oikeaoppisesti.Istutetaan kyllä mutta leikkausta ei aloiteta ajoissa; sitä pitäisi tehdä tarpeen mukaan vaikka monta kertaa kasvukauden aikana.
Kerronpa esimerkin Japanista: meillä oli 2 bussiopasta, kummallakin oli niinkin iso omakotitontti kuin 300 m2. Toinen maksoi hoidosta ammattilaisjoukkueelle, joka kävi 3 kertaa vuodessa yli 20 tuhatta markoissa ja toinen yli 15 tuhatta. Eniten työtä vaatii mustamänty, yhden puun leikkaamiseen voi mennä koko päivä! Mulla on kuvia sieltä, täytynee laittaa esille.
Jos meillä esittäisi vaikka jollekin ökyrikkaalle jolla on kymmenien miljoonien talo, että voisin hoitaa puutarhaasi, niin jo tuollainen 20 tonnia vuodessa olisi kyllä aivan liikaa. Kunnon hoito ei ole maan tapa ja kun kellään ei ole niin hyvinhoidettua pihaa ei ole kilpailuakaan. Ulkomailla jos jollain on huonosti hoidettu piha niin naapurit käyvät kimppuun ja vaativat hoitamaan pihansa kuntoon. Meillä elintaso yleensä osoitetaan vain hienolla talolla, piha voi olla melko vaatimaton.
Pihakilpailujen voittajat ovat sitten asia erikseen, eivät taida olla rikkaita, mutta intohimoisia harrastajia kylläkin. Sellainen piha onkin sitten työleiri, josta ei lomille lähdetä!


Lisääjä ow lauantai, 3. marraskuuta 2001 - klo 20.35:

terminologiaa suomesta:
Piha; nurmikoksi kylvetty keinotekoisesti matalana pidettävä kasvusto talon jokaisella seinustalla. Ko. kasvustossa näkyy sadeveden tekemät urat, joiden pohjalla pilkistää pohjamaa ja rakennusjätteet. Toisinaan pihaa ympäröi pensasaita, tai aidanne, taikka sitten ei mitään tai laudasta tehty näkösuoja tai suojaton näkösuoja. Pensasaita on vapaastikasvava taikka sitten orapihlaja-aita, jonka läpi näkee varsinkin sen harvasta alaosasta. Myös siperianhernepensas, tuo härmäinen ystävämme, on suosittu.
Puutarha; on talon seinustalla oleva perennapenkki, joka tosin voi sijaita myös muualla kuten auton parkkipaikan ( joka muuten suomalaisessa pihassa sama asia kuin japanilaisessa puutarhassa se hieno käsienpesu allas tai astia, puutarhan keskipiste ) läheisyydessä. Siihen sisältyy naapurilta saatuja vuorenkilpiä taikka joskus liikkeestä ostettu hyväksi havaittu kasvi. Toisinaan suomalaisessa hortikulttuurissa havaitaan nurmikon keskellä yksittäisiä puita kuten omenapuu tahi pensaita, kuten alppiruusu ( ainoa aasinsilta tämän palstan nimeen ) tai kurtturuusu. Kartiomaisesti kasvavat havupuut ovat myös joskus haluttuja, mutta niitä ei hankita yhtä enempää, koska se olisi rahan tuhlausta ja naapureille nälvimistä. Nurmikon jokaviikkoinen leikkaus, joka on hankalaa johtuen pensaista keskellä nurmikkoa, jätetään luonnonlakien mukaisesti sille, joka ei pysty tai huomaa puolustaa itseään ajoissa. Nurmikon voi jättää myös leikkaamatta, silloin siitä muodostuu "kukkaniitty".