Jotta saisin ensikesänä korkean ja näyttävän humalan miten saan sen? Pitääkö siemenet kylvää suoraan maahan vai esikasvattaa? Ehdinkö ensikeväänä vai pitääkö se tehdä nyt syksyllä?
Kaikenlaisia neuvoja kaivataan.
Astiataimen ostaminen keväällä taitaa olla helpoin tapa. Lisbet kirjoitti kesäkuussa siemenestä kasvatettavasta Japanin humalasta, mutta tämä taitaa olla paremmin parvekkeelle sopiva laji.
Itse otin viime kesänä isovanhempieni luota humalasta pistokkaan ja kyllä se on aika hyvin kasvanut. No tänä kesänä on kyllä ollut niin kuivaa, että ei puskas ollut niin pitkä ja tuuhea kun odotin, mutta ehkä jo ensi kesänä...
Ostin kesän alussa pari humalan astiatainta ja hyvin ovat kasvaneet (tuuheita yli 3 m korkeita) ainakin täällä Espoossa ja melkein ilman kastelua tms.
Entäs jos maa on lähes kivikovaa mihin pistolapio ei pysty, niin jos laitan multaa esim. 20 cm:n kerroksen ja laudat ympärille ja humalan juurakot siihen niin onnistuiskohan? Jos onnistuu niin entäs talvehtiminen?
Tuntuu liian kuivalta. Ehdotan, että hankit rukkaset ja rautakangen , ja pehmennät sillä maata niin, että saat kaivettua puolen metrin syvyisen kuopan, jonne kippaat nyt syksyllä kaikenlaista kasvijätettä, ja lisäät päälle kaivetun maan, niin sinulla on keväällä hyvä paikka, johon humalasi istutat. Humala lakastuu kuitenkin syksyllä maanpinnan tasolle, joten turha kiiruhtaa istuttamisen kanssa.
Ostin kesäkuussä astiataimena humalan, on kyllä kasvanut tuuheaksi, mutta ei kovin pitkäksi, niin kuin odotin. Ja eikä ole tehnyt käpyjä. Onko se nyt se "väärän sukupuolinen" humala? Olisiko se pitänyt osata katsoa ostaessa? Vai tuleeko niitä käpyjä vasta vanhemmiten?
Minulla on nyt ollut humalan taimi kolme vuotta. Joka vuosi olen sen siirtänyt eri paikkaan ja aina on kasvanut pituutta yli 5m. Vain viime kesänä siihen tuli niitä "käpyjä".
Aurinkoisella paikalla ötökät söi kaikki lehdet, varjoisalla paikalla räystään alla tuntuu viihtyvän parhaiten.
Riippuuko se sitten kesästä, vai paikasta tuleeko niitä käpyjä?
Muuten, keskieuroopassa oli isoja viljelyalueita pelkkää humalaa. Niitä korkeita salko- ja lankavirityksiä katsellessa vasta ymmärsin mikä se "pitkä kuin humalasalko" on.
Humala on kaksikotinen eli vain emikasvit tekevät käpyjä.
Joo, tuota kaksikotista-sanaa etsiskelinkin. Mutta mistä sen näkee pienestä taimesta onko se emikasvi?
Enpä ole koskaan tutkinut asiaa, koska minulla ei ollut humalaa myynnissä. Omat tekevät käpyjä ja olen saanut ne yhdeltä tuttavalta, useita kappaleita. Lie siinä sitten ollut molempia.
Humala on varsin altis taudeille eli siinä voi olla härmää, lehtimiinaajia ynnä muuta mukavaa, joita ei myytävissä kasveissa saa olla. Jos niitä tilaa jostakin muualta myytäväksi tai vaikka lisää itse, vahdi siinä sitten heidän vointiaan, huh.
Humalasta on yleensä saatavilla vain emikasveja eli niitä kävyllisiä, ainakin kaikki vanhaa alkuperää olevat ovat näitä, koska vain emikasveja on kannattanut viljellä. Ja uskoisin että myös uudemmat taimitarhoissa myytävät ovat "tyttöhumaloita". Hedekasveja olen nähnyt vain kasvitieteellisissä puutarhoissa.
Sattuuko kukaan tietämään mistä saisi
Humulus lupulus "Aureus" lajiketta?
Silllä on kauniit kullankeltaiset lehdet
Kannattaisi varmaan esittää toivomus parhaalle taimitarhalle joka lähistöltä löytyy - ehkä he tilaisivat ulkomailta. Tai Kauppilaan voisi esittää ehdotuksen että ottaisivat ensi kevään valikoimiin. Tai yksi vaihtoehto on tilata itse suoraan ulkomailta. Harkitsen itsekin tuon 'Aureuksen' hankkimista.
Yksi viime kesän onnistuneimpia juttuja oli istuttaa keltalehtinen 'Aureus' kasvamaan pitkin pihlajaa: koko loppukesän olen nauttinut näkymästä. Pihlajan tumman vihreät lehdet, joiden joukosta pilkistelee kellertäviä humalanlehtiä sekä miljoonia punaisia pihlajanmarjoja. Kaunista! Pihlajanlehtien pudottua on puu edelleen ihastuttava kaikkine marjoineen ja oksistossa jo varmaan 5 metrin korkeuteen kurkottavine humaloineen. Kuten parhaat sommitelmat yleensäkin, tämä syntyi aivan vahingossa. Mielenkiintoinen seikka on se, että tavallinen humala talonseinustalla on jo aikaa sitten mennyt talviunille ja lakastunut, mutta tämä kellertävä serkkunsa on syksyn mittaan vain innostunut kasvussaan. Toivottavasti talvi ei yllätä pahasti huoletonta humalaa.