Kasvinsuojelusta

puutarha.net keskustelupalstat: Pihakasvien terveydenhoito: Kasvinsuojelusta
Lisääjä SeijaHoo, keskiviikko, 25. elokuuta 1999 - klo 12.53 keskiviikko, 25. elokuuta 1999 - klo 12.53:

Tautien ja tuholaisten torjunnasta on tämmöinen kuin Puuterha Extra 2B/1994
sanoo muuan kansioni. Tätä ekstraa on ollut saatavilla myöhemminkin kuin
ilmestymisvuonna, koskapa olen merkinnyt puhelinnumeron muistiin. Se lienee
muuttunut, joten turha panna tähän. Mutta ehkä kirjastossa on tämä tietoisku.

Sanomalehti Kalevassa oli maanantaina 23.8. juttu Pienten sienten jäljillä
(s.23), jossa kerrotaan ruosteista, härmäsienistä, homeista ym.

5 tai 10 prosenttinen mäntytoluliuos tepsii sienitauteihin ja
pehmeäihoisiin kasvintuhoojiin, kuten kirvoihin, perhostoukkiin (esim.
kaalikoi), on kuitenkin syytä varoa ruiskuttamasta kukinta-aikaan jotta ei
tuhoa pölyttäviä hyönteisiä. Sienitauteihin on olemassa myös vahvempia
kasvinsuojeluaineita. (Euparen, Morestan, Bayleton, Saprol) Kannattaa
hankkia Bernerin tai jonkun muun valmistajan Kasvinsuojeluopas, niissä on
usein kuvia tuholaisista ja taudeista.

Tuo ruoste on sikäli kiintoisa, että ruosteita tulee ja menee, joinakin
vuosina niitä on, toisina ei. Parasta on istuttaa pensaansa (mansikkansa,
vadelmansa) harvaan, jotta kasvusto on ilmava. Liikaa rehevöitymistä pitää
välttää, ei liikaa typpeä. Kirvoja tarkkaillaan alkukesästä ja jos niitä
ilmaantuu, ne torjutaan, sillä imiessään soluja ne rikkovat lehden pintaa,
jolloin kasvitaudeilla on helppo tunkeutua lehteen. Usein riittää
varhaiskevätruiskutus ja yksi toluruiskutus kohta kukinnan jälkeen, ehkä
myös syksymmällä, jos sääolot ovat sellaiset kuin tänä kesänä eli lämpimät
ja kosteat. Nämä varhaiskevätruiskutukset siis marjapensailla (herukat).

Vadelma, mesimarja ja mesiangervo ovat hillakuoriaisen isäntäkasveja.
Villivadelmat ja mesiangervot siis pois mansikkamaan laidalta. Pientareiden
kulotustakin suositellaan.

Herukan äkämäpunkki levittää suonenkatotautia, pensas kituu. Jos tämä tauti
on iskenyt, pensas hävitetään talvella polttamalla. Varhaiskevätruiskutus
esim. kurrilla (1 l maitoa/1 l vettä) on äkämäpunkin hyvä torjuntakeino.
Ojukepistiäinen talvehtii koteloina maassa ja pudonneissa äkämämarjoissa
(niissä näkyy reikä), kerätään pois pensaasta ja maasta.
Varhaiskevätruiskutus vähentää myös talvehtineita kirvoja.

Katteiden tarkoitus on marjojen multaantumisen estäminen (mansikka),
kosteuden haihtumisen estäminen (mesimarja viihtyy), rikkakasvien torjunta
ja ruohonleikkuujätteessähän on runsaasti ravinteita. Muita kateaineita:
puun kuori 5-10 mm, leca-sora, tuore rahkasammal, kuona. Kate lisätään, kun
maa on kunnolla lämmennyt. On olemassa katteeksi tarkoitettuja mattoja,
mustaa muoviakin käytetään. Koska se kuumentaa maan, mansikan viihtymistä
pitää vähän seurata ja maan riittävä vedensaanti pitää varmistaa.

Näitä kasviasioita löytyy verkosta runsaasti. Hakusanoina voi käyttää esim.
herukan taudit, herukan tuholaiset, kasvinsuojelu, mansikan tai minkä nyt
tahansa marjan kasvatus, herukan lannoitus jne.


Lisääjä VPR, torstai, 26. elokuuta 1999 - klo 10.54 torstai, 26. elokuuta 1999 - klo 10.54:

Puutarha ja kauppa-lehti julkaisee kasvinsuojelun teemanumeroita vuosittain, joten kannattaa hankkia tuorein ajanmukaisen tiedon saamiseksi. Lisäksi Kasvinsuojeluseura julkaisee muutaman vuoden välein uusittavaa Ajankohtaista kasvinsuojelusta-opasta, jossa on kattava esittely eri kasvien taudista sekä niiden torjunnasta (sekä kemiallisista että lunnonmukaisista menetelmistä). Opasta voi kysellä mm. Puutarhaliitosta Helsingistä, vanhoja kasvinsuojeluextroja taas Puutarha ja kauppa-lehden toimituksesta (toimii Kauppapuutarhaliiton kanssa samoissa tiloissa).


Lisääjä kurtturuusu, torstai, 16. maaliskuuta 2000 - klo 09.42 torstai, 16. maaliskuuta 2000 - klo 09.42:

Kevätruiskute, käytättekö, ja miten sitä käytetään ja milloin.
Olisiko jo aika?


Lisääjä kamomilla, torstai, 16. maaliskuuta 2000 - klo 10.12 torstai, 16. maaliskuuta 2000 - klo 10.12:

Olen käyttänyt rasvatonta maitoa, halvempi ja luonnonmukaisempi vaihtoehto.
Ruiskutan ennen silmujen aukeamista puolipilvisenä tyynenä päivänä.
Ylenmäärin höppiäisiä ei ole näkynyt, luultavasti on toiminut.


Lisääjä nelli sunnuntai, 7. tammikuuta 2001 - klo 14.07:

Taidanpa tänne tempaista tarinaa, kun en oikein tiedä minne. Asia sivuaa "luonnonmukaisia torjunta-aineita". Monelle on varmaan tuttu Louise-Marie Kreuterin kirja Lunnonmukaista puuatarhan hoitoa, jossa myös opetetaan mm. torjumaan sitä sun tätä kotikonstein. Ao. kasveista on tietysti kerrottu ja olen jotain yrittänyt painaa mieleenikin tuosta kirjaston kirjasta. - nokkonen, sipuli, pietaryrtti, koiruoho (mali), peltokorte. Kiinnostuin noista kasveista ja näin että osaa niistä oli käytetty myös kaupan olevassa kalliissa luonnonmuk. torjuntapullossa. Näin lähitaimimyymälässä sitten myynnissä koiruohon ja nappasin sen heti penkkiin. Muistin kyllä että se on myrkyllinenkin.

Syksyllä päätin kokeilla kuivatella pieniä eriä ihan satunnaisia kasveja ja panna pikkuerät pieniin koriste-lasipurkkeihin kuistilla, ihan vain vaikkapa haistellakseni niitä uteliaisuuttani joskus tai kukaties, esim. koiruohoa, käyttääkseni joskus johonkin torjuntaan.

Myöhemmin syksyllä, aina kun tulin kotiin, tuli kumma olo kurkkuun. Kun sitä oli parikymmentä kertaa tapahtunut, aloin ja tajuta asian ja tarkkailla, missä se tapahtuu ja koska häipyy. Se oli kuistilla! Myöhemmin on jotain astman kaltaista ilmennyt ja nyt on muistunut mieleen tuo haju ja outo tunto kurkussa. Nyt katsoin kirjastani Allergiakasvit (Haahtela-Sorsa):

Marunoitten sukuun (pujo niistä yleisin) kuuluu myös vanha rohdoskasvi, koiruoho eli mali, jonka eteeristen öljyjen absintoli-tujoli on voimakkaati ärsyttävä aine. Aiheuttaa monenlaisia sisäisiä vaivoja, jopa kuoleman. Myrkyllisyytensä vuoksi koiruohon käyttö absintti-alkoholin mausteen on kielletty.

Tyhmyydestä sakotetaan, mutta... minusta kyllä taimimyyjän olisi kasvin myrkyllisyydestä pitänyt varoittaa. Vaikka tiesin sen myrkyllisyyden, en tiennyt että se on luokiteltu noin vakavaksi. Ehkä joku ostaja ei tiedä sitä edes myrkylliseksi.


Lisääjä turvemuija sunnuntai, 7. tammikuuta 2001 - klo 19.54:

Myrkyllisyys on kai hieman eri asia kuin allergia, joka koskee vain osaa ihmisistä. Malia on käytetty varovasti mausteena - siis ei-allergiset ihmiset. Itselläni roikkuu malipuska keittiössä eikä mitään ongelmia ole ollut.


Lisääjä miina sunnuntai, 7. tammikuuta 2001 - klo 21.14:

Kun minä olin töissä puutarhalla ja minun piti niputtaa tuota koiruohoa, muista ikuisesti sen hajun/maun, joka tuli nieluun/kurkkuun siitä, kun sitä käsitteli. Siinä kasvissa on kyllä kivan näköiset ne "kukat" mutta kun muistan sen tunteen, en halua sitä pihalleni!


Lisääjä nelli sunnuntai, 7. tammikuuta 2001 - klo 22.17:

Myrkyllisyys-sanan otin tuosta kirjasta, enempiä en tiedä minäkään sanoa, muistan kyllä ohimenneen lukeneeni jostain muualtakain tuosta maustekäytöstä. (Vai onko rohdos nimenomaan lääkekäyttöä?). Koiruhon "kukista" en tiedä senkään vertaa. Kasvi on vielä niin uusi, pihan perällä sekin.

Aloin jo epäillä olisko siinä kuistilla sittenkin ollut jotain home-sieni-itiöitä tms. Toisethan reagoivat ulkoilmassakin oleviin home-sieni-itiöihin. Tuo allergia-astma-yms. maailma kaikkinensa kun on aivan uutta minulle.

Onkohan tuo miinan juttu samaa. Ei siinä makua voi sanoa olleen varsinaisesti, vaan kurkun yläpäähän kehittyi "omituinen" tunto, vähän kuin pistäväkin. En ole aiemmin sellaista koskaan kokenut. Malia on voinut hyvin olla ilmassa. (Olinhan kuistissa sitä kuivanut ja vielä hienontanutkin, myös pietaryrttiä).


Lisääjä miina maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 10.01:

Minulle tuli lähinnä sellainen olo, niinkuin pitäisi neilaista jotain kurkussa olevaa ja sitten kyllä jokin puutumiseen verrattava tunne. Joka tapauksessa se oli niin inhottavan tuntuista, etten mene lähellekkään koiruohoa enää!


Lisääjä nelli maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 18.42:

Taidammepa puhua Miina samasta asiasta. Metkaa kuinka outoja makuja, hajuja, tuntoja on vaikea kuvailla. Ehkä se oli sittenkin se mali eli koiruoho.


Lisääjä AnneliH maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 19.37:

Hei, onko tuo pujo nyt sama asia kuin mali? Lapsena opin sen tuntemaan mali-nimellä ja nyt minun mielestäni samaa kasvia sanotaan pujoksi.

Pujo ainakin on hyvin paha allergisille ihmisille, niin ovat kaikki allergiset ystäväni kertoneet. Olenkin nyppinyt niitä pois pihastamme sitä mukaa kuin niitä ilmestyy, että allergiset sukulaiset voivat käydä kylässä.


Lisääjä AnjaO maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 20.02:

Minulla taas on mielessä sellaiset nimiyhdistelmät kuin pujo eli maruna ja toisaalta mali eli koiruoho. Olen aina yhdistänyt koiruohoon sen kamalan maun joka tulee suuhun kun on rutkasti kuumetta.


Lisääjä AnjaO maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 20.04:

No saaplari. Pitäisi lukea enemmänkin kuin viimeiset viestit, tuolla ylempänähän Nelli aloittaa justiinsa näillä nimillä. Nöyrästi häipyilen takavasemmalle!


Lisääjä nelli maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 21.52:

Marunoista en enempiä tiedä (en paljon muistakaan), mutta se oli allergiakasvikirjasta. En halua piruja silti maalata seinille.

Mutta tässä näistä mitä Koulun värikuvakasvio(Huom. -64!) sanoo:
Artemísia vulgáris = Pujo
Artemísia campéstris = Ketomaruna
Artemísia absínthium = Koiruoho, ts. Mali
Malia kirjan mukaan aiemmin viljelty lääkekasvina.


Lisääjä Hannele maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 22.30:

Myös tuttu mausteyrtti rakuuna (Artemisa dracunculus) kuuluu tähän marunoiden sukuun, samoin vanha lääke- ja tuoksukasvi aaprottimaruna (A. abrotanum). Monia marunoita viljellään koristekasveina kauniiden harmaiden lehtiensä vuoksi. Minusta ne ovat viehättäviä kasveja kaikki (no, ehkei pujo kumminkaan...)


Lisääjä Hannele maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 22.41:

Tässä vielä kuva yhdestä marunasta, nimi on Artemisia 'Povis Castle':

artemisia_ja_marketta


Lisääjä nelli maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 22.54:

Vaikka nyt menee liian kauas otsikosta, tuo maustekäyttö... joskus metsästin ohjeita suolakurkkujen valmistamiseen. Saksalaisen keittokirjan reseptissä oli mainittu Estragon. Ihmettelin mikä se on. Sanakirja sanoi vain "erl. mali- marunalaji". Pujo kun vain tuli mieleen tai koiruoho. Onhan reseptejä toki muitakin, enkä koko kurkkuja ole kuitenkaan tehnyt vaikka tykkään niistä omalla paikallaan.


Lisääjä nelli maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 23.01:

Tulipas nätti kukka joukkoon välillä. Nätimpi kuin malin ja pujon kukka, jotka luettiin värikuvakasvion mukaan mykerökukkaisiin, voi olla että tuokin? Krysanteemit tosta kukasta tulevat mieleen.


Lisääjä Hannele maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 23.08:

No tuo kukka on marketta, maruna on harmaalehtinen kasvi ilman kukkia.


Lisääjä Hannele maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 23.13:

Niin, ja Estragon on rakuuna.


Lisääjä nelli maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 23.16:

Ajatollah! näin kauan on mennyt, ja sain vielä kuulla senkin. Kyllä täällä kaikki muinaisten kätköjenkin kysymysmerkit selviää.


Lisääjä AnneliH maanantai, 8. tammikuuta 2001 - klo 23.53:

Olisivatkohan nuo pujo ja mali vielä uudessakin värikuvakasviossa? Voisin katsoa, mitä eroa niiden ulkonäössä sitten on. Kun olin lapsi, meidän pihalla raunion päällä olevan kasvin päättelin maliksi, mutta mahtoiko se mennä oikein.

Uudempi värikuvakasvio on kyllä mielestäni huono, ei sen kuvista erota kaikkia kasveja toisistaan, saati sitten tunnistaisi jotain oudompaa. Pitäisi varmaan nuo lehtien ja kukkien termit opetella uudelleen, että teksti kertoisi edes jotain, kaikki on kouluajoilta unohtunut. Mökkimme lähellä kasvoi minulle uusi kukka ja löysin sille kolme eri vaihtoehtoa, enkä pystynyt päättämään, mikä se on. Samoin viime kesänä pihallamme olevaa yhtä kukkaa en löytänyt värikuvakasviosta ollenkaan. Tunsin lapsena suurinpiirtein kaikki luonnonkukat, jotka kasvoivat meidän lähistöllämme Savossa. Nyt olen suurimman osan niistäkin unohtanut ja tietenkään en tunne mitään, mikä kasvaa vain täällä etelässä.

Tietääkö muuten joku hyvää kuvakirjaa Suomen luonnonkasveista? Jossain puutarhalehdessä mainostettiin CD-ROMia, jossa olisi valokuvat kasveista, en muista, kuinka laaja sen piti olla, onkohan se hyvä?


Lisääjä nelli tiistai, 9. tammikuuta 2001 - klo 18.51:

Pujosta ja malista. Kyllä minä ne nyt silmin erottaisin heti toisistaan, kun on nähnyt. Kirjoissa sanotaan mm
pujo
-kukat ruskehtavat
-korkeus jopa 2 m
-varsi on (piirroskuvassa) punaruskea,
-lehtiliuska alta vaalea villakarvainen, päältä kalju, vihreä
mali
-mykeröt keltaiset
-korkeus 40-100 cm
-varsi on lehtien värinen (piirroskuvassa), lehtiliuska vaalea (hopeanhohtoinen) sekä alta että päältä

Itse joskus erehdyn pietaryrttiä (joka ei kuki) luulemaan pujoksi. Ja kyllä se mykerökukkakasveihin Compósitae-heimoon kuuluu tuo Hannelen marunakin kuvassa, (takiaiset, ohdakkeet, siankärsämö, päivänkakkara, kehäkukka, pietaryrtti, voikukka, keltano, kissankäpälä). Tulipahan käytyä pientä kasvikoulua.
Pujon levinneisyys ilmeisesti kasvaa kaiken aikaa kohti pohjoista. Mali ja ketomaruna kasvavat Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaisempina, eivätkä siksi ole niin pahoja allergikoille.


Lisääjä nelli tiistai, 9. tammikuuta 2001 - klo 23.02:

Muilta sivuilta paljastuikin nyt, siis ei tuo keltakukkainen (marketta) ole se maruna, vaan vieressä oleva harmaalehtinen.


Lisääjä a---- maanantai, 27. elokuuta 2001 - klo 20.52:

mikä onkaan nimeltä tuo eräs keltano? en tarkoita huopa- enkä sarjakeltanoa vaan kolmas jolla on monta lehteä tyvessä ja keltaiset pienehköt kukat?


Lisääjä europeana tiistai, 28. elokuuta 2001 - klo 22.16:

syysmaitiainen.