1, 2, 3, 4, 5, 6, 7 ,8

Matti Kulju:

KIULUKAT KORISTAVAT RUUSUJA

(Artikkelin teksti on julkaistu aikaisemmin Kotipuutarha-lehden numerossa 10/99)

Ruusujen kiulukat ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Parhaimmillaan kiulukka-aika on kuin ruusujen toinen kukinta. Ruusunmarjojen hyötykäyttöäkin tutkitaan jo meillä. Tässä kokemuksia Oulun seudulta.

Kiulukka voi sanana olla monille hieman vieras, sillä yleensä puhutaan ruusunmarjoista. Kasvitieteellisesti kyseessä ei kuitenkaan ole marja, vaan mehevöitynyt kukkapohjus, jonka sisältä löytyy kovia pähkylöitä eli siemeniä.
Ruusujen tunnistamisen kannalta kiulukoilla on tärkeä merkitys. Niiden muoto, väri ja koko ovat lajeille tyypillisiä. Myös verholehdet ovat tärkeä tuntomerkki ulkomuotonsa ja sijoittumisensa puolesta. Ne voivat olla liuskottuneita tai ehyitä ja joillain lajeilla ne saattavat varista kiulukoiden kypsyessä. Ne voivat osoittaa eteenpäin, sivulle, olla taaksekääntyneit jne. Kukkaperä (varren osa, jonka päässä kukka tai kiulukka sijaitsee) tai kiulukka saattavat olla kaljuja tai vaikkapa nystykarvaisia (karva, jonka päässä on tavallisesti tahmeaa nestettä erittävä nuppi). Joskus kannattaa pysähtyä tutkimaan ruusuja hieman tarkemmin, jolloin nämä pienet erot tulevat esille. Harva ruusunostaja ajattelee kiulukoita tainta hankkiessaan, vaan huomio kiinnittyy yleensä kukkiin, niiden muotoon, väriin ja runsauteen ja kukinta-aikaan, jonka tietysti toivotaan olevan mahdollisimman pitkän. Kuitenkin monet ruusut ovat kiulukoiden kypsyess ikään kuin aloittaneet uuden kukinnan. Koristeellisuus alkaa jo varhain, sillä jo kypsymässä olevat kiulukat ovat kauniita. Väri muuttuu usein oranssista punaiseksi tai punertavasta melkein mustaksi kypsymisen aikana.

 
Hyötykäyttö kiinnostaa
Nyt kun ruusuharrastus on uudessa kukoistuksessaan, alkaa olla merkkejä kiinnostuksesta kiulukoitakin kohtaan. Koristearvon lisäksi myös hyötykäyttö kiinnostaa. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa on kiulukoiden käytöllä jo pitkät perinteet. Kuitenkin elintarviketeollisuus tuo vuosittain Suomeenkin suuret määrät niitä jalostettuna muista maista, joten markkinoita kotimaan kasvatuksellekin näyttäisi olevan olemassa. Tutkimushankkeita tämän asian edistämiseksi onkin jo vireillä. Oulun ja Lapin 4H-piirit aloittavat parhaillaan kiulukoiden koetuotantoa hankkeeseen osallistuvien viljelijöiden kanssa. CRS-Bio Tech Oy puolestaan kehittää erilaisia jatkojalosteideoita kiulukoiden monipuoliseksi hyödyntämiseksi ja tekee myös niiden ominaisuuksien vertailua laboratoriokokeilla. Hankkeessa tutkitaan taloudellisia edellytyksiä tuottaa vitamiinipitoisia kiulukka- ja siemenöljytuotteita.		  
Hyviä kiulukkaruusuja
Yleensä runsaimmin kiulukoita muodostavat yksinkertaiskukkaiset luonnonlajit. Monet risteytetyt, pitkälle jalostetut ruusut eivät tee kiulukoita laisinkaan. Jotkut taas eivät ehdi valmistua Suomen lyhyessä kesässä. Myös pölytyksen onnistuminen vaikuttaa suuresti sadon määrään ja kiulukoiden kokoon, joten vuosittaiset vaihtelut voivat olla suuriakin.
Yksinomaan ruusunmarjan koko ei välttämättä ole käytön kannalta ratkaisevaa, vaan siihen vaikuttaa myös joko hyödynnettävän hedelmälihan osuus tai siementen määrä ja öljypitoisuus. Pelkässä koristekäytössä monet pienikokoisia kiulukoita muodostavat lajit ovat todella viehättäviä.