maaliksen maat
Oma uusi piha toista kesää. MInulle uusi, edelliset omistajat rakennelleet pihaa 60-luvulta lähtien. Viime kesä meni ihmetellessä ja nyt tulevana kesänä ois tarkotus laittaa hihat viuhumaan. Paaaaljon suunnitelmia ja suuren suuria haaveita, mut katsotaas nyt mitä saadaan aikaan, kun mukana touhuaa


hometta maanantai, 26. tammikuuta 2009
kuva


Tänään ulkoilureissulla, tuli pikkuapulaisen kanssa poikettua kellariin katsomaan, kuinka äiskän daaliat jakselee. Kellarin lämpömittari näytti +4 ja kosteutta saattoi vain arvailla, sillä kasvihuoneessa kesän viettänyt kosteusmittari odottaa edelleen eteisen peilipöydän laatikossa kellariin siirtoa... Pahat aavistukset heräili jo kun nostelin tyroksilaatikoihin pakattujen juurakoiden päältä vettyneitä sanomalehtiä pois. Ja kyllä, hentoista homettahan sieltä juurakoiden päältä löytyi! Tilanne ei vaikuttanut vielä aivan katastrofaaliselta. Kuivat sanomalehdet on käytävä vaihtamassa pikimmiten ja se KOSTEUSMITTARI. Myöskin hiekkaan varastoidut porkkanat olivat työntäneet hailakan keltaiset varret hiekan pinnalle. Eipähän ainakaan tarvinnut käsiään liata; sen kuin nykäisi naatista ja nosti saaliin sankkoon ; )

Ihme ja kumma, joka keväinen (kevät..? Talvihan nyt vielä on -parhaimmillaan!!) siemenpussien rapistelu, puutarhakirjojen selailu ja sormien syyhy päästä jotain kylvämään -ja pian!- ei ole vielä iskenyt. Viherkasveja jo katselin vähän sillä silmällä että kohta alkaa mullanvaihtoajat, ja kukas tänä keväänä kaipaa uutta multaa ja ruukkua. Ainakin rahapuu on päästettävä piinastaan ja vaihdettava varpaita puristavasta ruukusta vähän väljempään. Uudeksi vuodeksi ostetut kerrotut valkoiset tulilatvat tekisi mieli jo vaihtaa kevätesikoihin. Mikä kumma siinä onkin, että vuosi vuodelta, sitä alkaa haikalla aiemmin ja aiemmin seuraavaa vuodenaikaa?

Eilen sain vihdoista viimein järjesteltyä monen vuoden puutarhalehtien vuosikerrat siististi lehtikoteloihin ja hyllyyn. Tähän asti niitä lehtipinoja on tullut säilyteltyä yhtä siellä ja toista täällä... Harmikseni huomasin että muutamasta vuosikerrasta oli matkan varrella joku lehti hukkunut. Vieläköhän niitä saisi tilattua kustantajalta...? Samalla mietiskelin, että nyt voisi olla hyvä aika aloittaa uuden perennapenkin suunnittelu. Paikka on valmiina, visio kasveista on jalostunut mielessä jo puolitoista vuotta. Nyt vain pitäisi saada ajatus purettua paperille, jotta heti keväällä pääsisi heiluttamaan lapiota, ja etsimään niitä istuettavia.




+ Kommentoi (2 kpl)



uusi yritys... perjantai, 23. tammikuuta 2009
syksyllä -08 tehty liuskekivilaatoitus
syksyllä -08 tehty liuskekivilaatoitus


Eilen ladattu kuva ei siis siirtynykkään tänne, joten kokeillaan toista vähän pienempää. Pakko vielä kokeilla, että nään onko vika käyttäjässä vai kuvissa... ;)
+ Kommentoi (4 kpl)



torstai, 22. tammikuuta 2009
Enpäs sitten laita yhtä kuvaa enempää, kun ei sytä yhtäkään täällä näy! Tulisko hieman viiveellä...? Seurataan tilannetta...
+ Kommentoi (3 kpl)



Lähes vuosi vierähtänyt... torstai, 22. tammikuuta 2009
Ihan huvittaa... Niin vain on vuosi vierähtänyt tuosta ENSIMMÄISESTÄ ja VIIMEISESTÄ päiväkirjamerkinnästä. Eetenineevalle kiitokset :) Oikeessa olit, kyllähän se tuo pojan nassikka se pääasia viime kesänä oli, ja vielä monena muunakin kesänä, luulenpa... Jotain kumminkin sain aikaankin, pojan uinaillessa monen monet päiväunet kasvimaan reunalla, äidin kuopsutellessa maata.

Vaikka kylvöt jäi vähän myöhäiseksi, niin sisällä kuin ulkonakin, mukavasti kasvimaa ja kasvihuone tuotti satoa. Kasvihuonekurkku ei jostain syystä viime kesänä oikein "hyökänny". Tai syyhän tiedetään; lämpöähän se ois vaan tarvinnu enemmän. Kirsikkatomaatti teki hurjasti hedelmää, mutta ei kypsynyt kasvihuoneessa juuri ollenkaan. Sisällä ne kypsyttelin loppuun, ja anoppi säilöi niitä aika satsin vihreänä. Ananaskirsikka oli uusituttavauus meikäläiselle, ja yllätti positiivisesti helppoudellaan! Satoa tuli hurjasti, mutta ongelmana oli liika kosteus, joka homehdutti kasvuston ennen aikojaan. Paprika ei onnistunut TÄNÄKÄÄN vuonna, chilit taasen voivat aivan loistavasti! Ja satoakin tuli ihan yllinkyllin. Chilisadosta jopa puolet kypsyi kasvihuoneessa, vaikkei tuota lämpöä ja valoa liiemmin ollut. Mistäs se chili olikaan kotoisin? Pitääkin jostain tarkistaa. Ehkäpä se onkin kosteiden, viileiden vuoristojen kasvi, ja tykkäsi siksi viime kesästä.

Perunaa ja porkkanaa tuli ihan riittämiin, vaikka lavaan laitetusta varhaisperunastakin tuli...hmmm... varsin myöhäis varhaisperunaa. Ensimmäisiä mukuloita kaivettiin pitkälti yli juhannuksen. Pitkään tuntui että koko perunamaa kasvattaa vain komeaa vartta. Perunasta ei ollut varastoon asti -eikä ollut tarkoituskaan- viimesiä kaiveltiin suoraan kattilaan marraskuussa. Porkkanaa tuli niin paljon, että sitä varastoin kellariinkin. Sipuli onnistui myös hyvin, mutta punajuuri ei kasvullaan hurmannut, kauniilla lehdillään kylläkin. Suurimmatkin punajuurikkaat oli halkaisijaltaan ehkä 5cm, mut tuli nekin keitettyä ja syötyä, ja hyviä olivat!

Syksyn pihaprojektiksi jäi talon sokkelin salaojitus ja rännikaivojen asennus, niitä kun ei ennestään tässä 60-luvun talossa ollut. Samalla kuorittiin alakerran sisäänkäynnin edestä nurmikko pois ja tilalle laitettiin liuskekiveys ja kivituhka. Myös talon seinustoilta seinään asti kasvava nurmikko hävitettiin ja tilalle laitettiin seulanpääkiveys. Tyytyväisiä ollaan ainakin tähän asti oltu. Lumet on sulanut moneen kertaan ja välillä on tullut vettäkin taivaalta, mut kertaakaan ei ole vielä tarvinnut kuravellisohjossa kahlata :) Samaan syssyyn tuli myös kaivettua etupihan perennapenkki ylös. Maanparannus aineeksi haettiin jätevedenpuhdistamolta ilmaiseksi saatavaa kompostoitua ja turpeeseen sekoitettua jätevesilietettä. Saas nähdä kuinka jaetut ja uudelleen istutetut perennat keväällä lähtee kasvuun.

Niin, pitääpä tähän väliin mainita, että pihamme sijaitsee III-vyöhykkeellä.

Ensi kesän suunnitelmat jo kytee mielessä. Uusi perennapenkki olisi ainakin tarkoitus perustaa vanhan navetan eteen. Kaksi kesää on taisteltu Roundupilla ja ruohonleikkurilla siinä kasvavaa jättitatarta vastaan. Pikkuhiljaa se on luovuttamassa ja uskoisin että lopuistakin päästään eroon kääntämällä maa hyvin ja seulomalla juurakot pois.

Tässä vielä muutama kuva viime kesän projekteista :)


+ Kommentoi (0 kpl)




[riviä: 4kpl, [kt] sivu: 1]
maalis
Pirkanmaa, III-vyöhyke. Ei voi tietee ennen ku kokkeiloo.
Lähetä viesti
 
Arkisto:
2009
1 (4 kpl)

2008
3 (1 kpl)