mantan mutinat
moon meiltä ja muut on meirän krannista. Kunhan höpäjän joutesnani omituusia. Kattotahan kuinka täs käyrähän, minkämoosta puuhaa tämon.


Lomallako? torstai, 18. lokakuuta 2007
Kesäkissa eiku kesäkassi eiku kissa kesäkassissa.
Kesäkissa eiku kesäkassi eiku kissa kesäkassissa.


On se ny, ku nualla mukuloolla alakas syysloma, nii ei oo kyllä hetken rauhaa. Eikä oikee rahnaakaa. Menhän siälä täälä ja tuala. Eilee oli nii juutakse tähäre komija ilima ja mun piti vaa lenhuta erestakaa tuala tangokaupungis. O se kulukaa kovaa, ku viires nuartenliikkehes kävimmä ja vanahin flikka 16v ei löynny ainuttakaa uutta riapua ittellensä. Loppuviimeeksi se sitte ostatti mulla uuren lompsan, siinoli kettingikki ja kaikki.
Tällen päivää sain eres jonku siämene maaha asti, ku pirin vähä kiirusta. Saret alakas oikiastaa sillä siunaamalla, ku oven peräsnäni sulujin. Huamaa jottei oo nuari enää, kylymä siälä tuli vaikkoli villasukakki jalaas. Ruaan jäläkihi alakas taas mu pasianssinpeluu nualla siämenpussukoolla. Niiton lysti plärätä, laittaa kasoohi ja miättijä jotta laitetahanko maaha, kylymäkäsitellähänkö keväämmällä, tarttooko esikasvatukse vai pääsöökö niinki vähällä jotta kylyvetähä suaraa maaha. Vaikkemmä kyllä oikee palijoa siämenijä meinaa maaha kylyvää. Niitei sitte niiren rikkaruahoje seasta löyrä millää. Tiätty jokku yksvuatiset o kyllä sellaasija nottei ne tykkää ku niitä siirrellähä.
+ Kommentoi (4 kpl)



Äläkää kulukaa sanokokkaa tiistai, 16. lokakuuta 2007
Mätästuliunikko sulukoo satehella kukkansa.
Mätästuliunikko sulukoo satehella kukkansa.


Moon ruvennu puhumaha esikasvatusuupumuksesta useen tuas juhannukse jälikihi. Nyvvaa meinaa tulla uupumus jo näiren siämenpussukooren kans. Molin saanu keskiviiko kirjehe plarattua ja torstakina ei tullu onneksi ainuttakaa kirjestä. Molimma tuan yäviarahan kans teheny oikee maakuntakiarrosta. Illoolla oli menua, keskiviikkona ei tarvinnu lähtiä mihkää.
Perjantakina sitte tärskähti pahimmoolleen. Tuliki sellaane kirijes, nottei ikänä. Kattoon heti nottei tuata parane ruveta luuraalemaha enne iltamenua. Kuuha isoho taikinakoolihi kaaroon ne siämenpussit koveerista. Siinei kovan viaraskorijaa oltu ku het melekee aamusta hyäkkäsin koolin kimppuhu. ( Soon vaa viksu miäs tämä meirän viaras. Näytin sillen kasvilistani ja sitte viälä kevähiste kylyvöjeni listan, nii sevaa ihanteli, jotta ompa sulla hiano harrastus. ) Välämäsin niiren minirippi-pussukooren kans erinääsijä aikoja vähä kerrallansa ja tuntuu nottei niis ny loppua tuu olleskaa. Sitte noli viälä osa nii ihimeellisijä, ei meinannu kuukeltajakaa niistä tiatua löytää. Ehtoolla lähärimmä taas maisemihi ja sunnuntakiaamusta heitimmä hyvästit viarahallen. ( Soviimma jo uuren kyläälyreisun, nottei se ny kummiskaa muhu ja mu touhuuhi raihaantunu. )
Leivoon kaakkupohojan ja täytin se pakastemansikoolla ja kermavahrolla. Yritin vähä siivotakki joka välis ja sain kersakki tekhö jotaki. Kerranki kaikki kolome flikkaa siävästi yhyres kruusasivat kaakkua. Karamälliistä oli monellaaset syrämmet kermavahron pinnas. Sitte tulivakki meirän molempaan anopit kylhä. Ja tuli ne appiukokki, ei sen pualehe. Soovvaa nii jotta ku anoppi tuloo kylähä, nii soo yhtä juhulaa. Sitte ku tulooki kaks, nii onko se kahta juhulaa? Sitte me juhuliimmaki koko syksyn erestä. Kersat o kaikin syntyny näin loppuvuaresta. Tuliha siinä jokune viaras siinä ohes viälä illan mittha, elikkä tupa ja tunnelma pysyy lämpöösenä puita lisäämäti.
+ Kommentoi (0 kpl)



Oommä ny kyllä aika flaati... keskiviikko, 10. lokakuuta 2007
Ne sataseittämänkymmentäkolome, havaattettako?
Ne sataseittämänkymmentäkolome, havaattettako?


...vaikka siivot jäiki pualimoosihi. Viaras ilimestyy ovipiälehe liika varahin. Molin orientootunu iltapäivähä ja soliki lähteny het aamusta matkaha ja kolisteli porstuas eilen kello 10. Noh, saivat siinä sitte isännyyren kans rehejustaa yhyren soffan tilaltansa ja pyäräyttää sen ympäriitte. Ei solsi viaras muutoon mahtunu petihi. Siis, kyllähä tua meirän tuttumma o kropaltansa iha tavanomaane, flikka oli vaa teheny punkkerin korkoossängyn etehe.
Molin sitte onnesnani ku lähtivät pihallen, viaras ja tua meirän isännyys. Noh, kyllähä mä niistä tykkään, toisesta enee ku toisesta, mutta ku eileen tuli KIRIJES. Taas vaihteheksi. Sain ne jaloosta pyärimästä siksi aikaa ku plarasin nuata siämenpussija. Moon kyllä aiva pöyröö, joku riikki tai kummajaane. ( Ku ittensä haukkuu ensimmääsnä, nii ei sitte muiren enää tartte. ) Oovvaa luvannu ittelleni jotta saan olla pöyröö tähä laihin. Täs ei palijo saa aikaha vahinkua ku siämenillen. Jonsei ne iräkkää tai itänehet kualevat.
Soon nii henuusta kattella, ku kaikki sataseittämänkymmentäkolome piäntä roron (alappiruusun) tainta purkiisnansa lykkäävät uutta lehtijä vartehensa. Tai lähestulukoho samanmoosta pölijää. Elikkä siinä mitää järkijä oo, sataseittämänkymmentäkolome olematoonta rorontaimija. Taikka kakssataakuus siämenestä irätettyä mehitähären palleroa halakaasijaltansa nuan kaks millijä, ku niitä sitte kouliin. Sitte kummun puutarhan hoirosta tuloo järkevää, lopetan se justihi siihe paikkaha.

ps. arvakkaa mitä postis tällen aamua tuli?
+ Kommentoi (7 kpl)



Kävääsin taas toiskan markilla maanantai, 8. lokakuuta 2007
Tämon tuamijokirkko, jokon siinä Lapuan Jokilaakson toiskas.
Tämon tuamijokirkko, jokon siinä Lapuan Jokilaakson toiskas.


Jourun kulukemaha tuala Lapualla ehtimän takaa tiätyystä syistä. Siälon yks markki, jokon mua kiahtonu alakaan siitä ku rupesivat sitä ainaamaha. Oon ny jonku vuaren kattellu ku nua puut ja puskat o komistunu ja kasvanu. Hianua jäläkijä. Ilokseni käyn luuraalemas nyvvarsinki ku o viälä pakko kulukijakki. Viiraalin siälä tällen aamuaki, piti vähä lepuutella nuata hermojansa, jotta jaksaa orientootua siivuamisehe.
Kattelkaa tuasta kuvasta nua rehut, tua vanaha rati tuala taempana, noh, soonny vaa tuallaane... vanaha rati.
+ Kommentoi (3 kpl)



Oikiastaa mun olis pitäny siivota... sunnuntai, 7. lokakuuta 2007
Tämei millään tavalla liity aiheheshe.
Tämei millään tavalla liity aiheheshe.


Moon aikaaste hyvä keksimähä kaikellaasta sijaastoimintoa kummun pitääs ruveta siivuamaha. Elikkä ennoo siivonnu tällenpäivää. Se viaras o kummiski tulos, ei viälä huamenna, mutta tiistakina kummiski. Minen kuiteskaa saanu aikaaseksi muuta ku siämenpussijen plaraamista ja räknäämistä. Kirjoottelin kylyvövihkohoni koorit ja nimet ja muukki tiarot. Sitte piti viälä ne merkkitikut. Kyllähä sitä äkkijää kylyvääski, jonsei näitä kirijallisija töitä olsi enste nii tolokuttomasti. Miätiin viälä hetke, jotta olisko ny liika aikaasta syyskylyvöjä enämpi teherä, mutku se toine vaihtoehto oli siivuamista...
Lährin pihallen. Muistin otta merkkitikut joukkoho ja viälä siämenekki mutta ryytimaallen päästyä huamasin, jotta kylyvökippo o jääny tupaha. Soon nii hyvä ku siihe saa este kaataa siämenet ja sitte joko pirotella sen noukasta jyvät maaha tai noukkija yksitellen multaha. Elikkästen tällen kertaa homma hoituu sillaa vähä suurpiirteesesti. En aiva joka jyvää laskenu. Molin teheny jo "kylyvöpurkit" valamihiksi jottei mee enää aika niiren kaas knutaates. Tarkoottaa: pistetähä poikki nelijähä osaha puhuras maitotölökki, sitte ku niitä o kertyny jokune, nii kaivetaha ne viäriviärehe maaha ( iha maata myäre ) ja tämmätähä ne pualilensa rapaa. Sitte hajetaha sitä tyyristä kaupanrapaa ja täytetähän purkit piripintaha. Siinä noon niin somasti riviis ja jonoos. Merkkitikut vaa pystyhy ja ittekunki kipon täyttöhö. Tällen päivää vaa oli nii ilikijä tuuli notta tuli senki takija tehtyä nua kylyvöt vähä sutaasemalla.
Mutta hee, kummä tein kiarroksen puutarhas löyrin köynnösukonhatun siämenkotija jokkoli jo auennu. Se siitä sitte saa, ku hätäälöö.
+ Kommentoi (6 kpl)



oikia puutarhahaahuulu-päivä lauantai, 6. lokakuuta 2007
Tämon kesemmällä otettu kuva, mutta paikka o sama.
Tämon kesemmällä otettu kuva, mutta paikka o sama.


Ku tua aurinko rupes paistamaha nii sai lähtijä ryytimaallen. Isännyys siälä jo oliki ettäkä ikänänsä arvaa mitoli tekemäs. Soli löynny sukulaaste nurkista meirän paalauskonehe! Kones oli retaannu yli 20 vuatta viarahalla isännällä ku meillei enää tarvittu paalija. ( Elukat lähti silloon. ) Sehä kävi sen sitte hakemas omalle markillen ja alakas sitä reiraamaha. No miksikäs? Ei meilloo viäläkää elukkoja. ( Yks pallitoon kolli, muttei sitä oteta laskuuhi. ) Eiku se tahtoo saara sen pelaamaha sen takija, kummä tartten olokija katteheksi ryytimaallen. Musta tuntuu jotta moon saanu aikaste romanttise miähe. Soon antanu mullen lahajaksi vesurin, hevoosen sontaa, kanankakkaa, haketta, hiataa ja ryytimaata nii palijo kuvvaa jaksan vilijellä. Ja ny viälä paalauskonehe, jess, niinku meirän mukulat tapaa sanua. Soli tiätysti sevverta huanos lyännis, jotta miähen piti sitä jonku kerran kattella ja ruuvaalla notta rupiaas jotaan tapahtumaha. Sitte ku se sai sen pöräjämähä, niivvasta touhu alakas. Miäs lykkäs olokija erestä sisähä ja juaksi takaa hakemaha konehe läpi tullehia olokija ja löi ne taas uuresta konehe kitaha. Oli kyllä aikamooste pölöjän näkööstä touhua. Mulle siinä huikkaski jotta soon ny keksiny ikiliikkujan. Tiätty, kyllähä isännyys siinä juaksi erestakaasi tuan ikääseksi aika reippahasti, muttemmä usko notta siitä tuatavekua kuiteskaa viälä ikiliikkujaksi o. Noh, olijet oli ryytimaalla aikaste vähis eikähän konesta lyäntihi saa ilaman testaamata. Jahka se pääsöö oikiallen pellollen, niim moonki sitte aiva onnesta lintas.

+ Kommentoi (0 kpl)



Ei onneksi tullu kirjehijä perjantai, 5. lokakuuta 2007
Eikoo vaa lutuune?
Eikoo vaa lutuune?


Pikkuuse oli kumma olo, ku ei tarvinnu kytätä postilooralla. Hoksasin sitte siämeniäni välämätes jotta nua köynnösukonhatun siämenet pitää ny saara maaha. Siinon nii korija kasvi ja muutoonki. Soon nii omaa lajiansa. Tua väriki, justihi eikä melekee. Elikkä ei oikeen sanotuksi saa.
Siinon vaa yks vika. Sen siämenet kypsyy liika myähään ja sitte nei irä, jos niitä pitkähänsä säilyttelöö. Nykki oon orotellu koko syksyn jotta siämenkorat tuleentuus. Jonaan vuanna ne kotakruunuje kärijet o alaannu sillaa pikkaase repiämähän auki. Siitä mä aina hukaan notta nyt joutaas ruveta keräälemähä. Tällen vuatta oon tuata orotellu pitkähänsä eikä mitää tapahru. Sataa vaa joka välis ja välienki väliis. Vihriänä ne siämenkorat kellotteloo köynnökses.
Mutta moon nii kärsimätöön, klipsaasin saksilla jonku koran sisällen kuivamaha. Laitoon viälä varsinensa malijakkoho jotta hitahasti tuleentuusivat. Mitä kittijä. Siinei tarvinnu palijo selekäänsä kääntää, ku noli jo pirotellu siämenensä pöyrällen. Noh, ny saa sitte kokeella näillä väkisi tuleennutetuilla oliskos niis itua. Ku nämei oikeen koskaan oo runsahasti itäny. Viimme vuanna laitoon kolomehen otteehi niitä siämenijä tuanne kasvimaallen. Eri paikkoohi ja vähä eri tavallaki. Eikä niitollu aiva vähääkää, nuan äkkinääsesti sanottuna varmahan ainaski jotaan kakssataa. Yks iti. Ny siinon ainaski kaks lehtijä. Elikkä itämisrosentti viimme vuaren siämenillä 0,5 rosenttija.
Soovvaan nii korija kasvi jotta tarttoo sitä kylyvää, vaikkei mitää kasvaasikkaa. Moon ny tualla kantapäälläni kaas oppinu, jotten mitää enää kylyvä suaraa maaha. Ensinnäki rikat itää sitävekua jottet mitää kaharen viikon päästä löyrä ja josset oo merkinny kylyvöpaikka tarkoon, nii soot sitte itte yhyren pyärähröksen jälikihi kylyvämäs jotaan toista sorttija tai kaivat kuapan jollekki uurelle rehulle. Ny kokeelin tällaasta konstija: paloottelin maitopurkin pitkihi soiroohi ( pohoja pois ), sitten niroon ne soirot yhtehe sellaaseksi nelijön muatooseksi karsinaksi. Kirijoottelin kylyvövihkoho tiärot kooritunnuksella ( Koorit pitää olla, joka vuarelle o numero ja joka siämenerälle numero- ja kirjaankoori, sitte pysyy eres vähä träillä, mihkon mitäki kylyväny. ) Kirijoottelin merkkitikkuhu samat koorit ja tiarot. Sitte tarttoo ottaa viälä jyväkki mukaha, nottei tarvitte pualesta matkasta pyärtää... Laitoon nämä kylyvökset tämän vuaren porkkanapenkkihi. Krökkysin siältä alta pois viälä muutaman juurekkahan ja kaivoon sitte sen nelijön muatoosen kuapan. Kylloli jo vaa kylymä! Maitopurkkinelijö sai sisähänsä enste sitä tavallista rapaa ja sitte sitä kaupa rapaa. Noon nua rikkaruahot tuallaa nätymmin hallinnas, soon vaa melekeen irenttinen rönsyleinikin siämentaimen kans, meinaan köynnösukonhatun siämentaimi. Laitoon viälä pärehen pitkällensä pystyhy lootan taakse ja siihe kaks pärestä kenollensa nojaamaha. Ei saret pänttää heti kylyvöksijä piloollen.
+ Kommentoi (10 kpl)



Vaa yks kirje tällenpäivää torstai, 4. lokakuuta 2007
laitampa ievallen unikon
laitampa ievallen unikon


Häjyylin mun miähellen heti aamusta ku se ei ollenkaa havaannu jotta voitaas yhyres ruveta siivuamaha. Itte ketales käski oikeen yäviaraha ja ny ei meinaa huamatakkaa minkälaane siivo meillon. Mu miäs o siitä häjy jotta jos sillen häjyylöö niin se häjyylöö heti takaasi. Yleensä mei häjyylläkkää. Silloon vaa ku pitää siivota. Meillä siivotaha tosi harvakseltahan. Elikkä käytännös ei oikiastaan koskaa. Nyv vaa mun silimät aukes, kummä tajusin jotta se yäviaras tarttoo tiätysti pesuhuanesta henkilökohataase hykienijansa hoitoho. Siis pesuhuanes. Arvakkaa kukoli täs kesemmällä pessy siälä kukkaruukkuja kersaan punkas? Se sama ihimine oli sitte jättäny sinne erinääsijä kymmenijä ruukkuja retalehtamaha. Ku noli tämmättynä siihe pesukonehe lonkkaha ei niitä oikiastaa eres huamannu. Nii, ennenkö tajus jotta meillen tuloo yäviaras. Tiäsin orotella postista siämenkirjestä ja siitä ja sen orotuksen riamusta sain sitte voimia. Lähärin pesuhuanesta kluuttuamaha. Joku meillä tämmää tukkahansa färijä ( vanahin flikka ) ja siäloli erinääsijä pareja muavihanskoja ynnä muuta rekvisiittaa. Sitte nämä perinteeset, shampoo-, suihkusaipua ja hoitoainespurkit periaattehella: jokaases tippa pohojalla. Rehasin ne saunan pualelle pesukoolis. Ruukut pääsi jo melekee pihallen, porstuas noon ny voorostansa läjäpäis. Sain sitte laattijan sevverta tyhyjäksi jotta näjin... mitä sitte tapahtuu ku multaa joutuu laattialaatoollen ja sitte käyrähä parin metrin pääs suihkus ja suihkus ja suihkus... ehtimäntakaa. Siinoli kulukaa aika sitta niiren laattaan pinnas. Ruuttasin äkkijä fairia, suihkaasin vettä perähä ja vanahalla astijaharijalla hinkkasin fairit leviällen.
Ny piti päästä pois. Siämenkirjes oli tullu sillä välin. Ahanehena avaalin kirjestä ( noon kyllä lootija ) ja rymähytin pussit pöyrälle. Siinä onnessani pelaalin pussukoolla pasijanssija. Tua tuanne ja tua tuan päällen. Tua pois ja tua auki. Ja siämenet o aina vaa yhtä ihanija. Kyllä siinä hermo lepäs. Vanahalta muistolta lajittelin, noukiin parahat päältä ja kattelin omat siämenet lootaha joukkoho, teippaalin kirijeen kiinni ja postimerkit kylykehe. Hoh hoijaa, kyllä heleppas.
Aiva toine oli lähtijä se laattijan kimppuhu. Tyäki luisti nii liukkahasti jotta jynssäsin samalla vauhrilla seinäkki ja saunan laattijan.
Eikä miähellenkää tarvinnu enää häjyyllä ku se lupas siivota ( mun enste pois alta, se ei siärä akkoja ympärillä retalehtamas ku se teköö töitä ) , sitte kuulemma kantaa kaikki mööpelit pihallen jotta mahtuu touhaamaha.
Siämenkirjes päiväs pitää ressin loitolla ja perhesovun mallisnansa.
+ Kommentoi (3 kpl)



lintu sini... eiku keltaane keskiviikko, 3. lokakuuta 2007
Mulloli tiaros jotta tällenpäivää voi tulla muutama siämenkirjes. Molin sitte orientootunu heti aamusta tekhö lisää siämenpussija. Siinä väännin orikamitaitoksija tosisnani ku kuuluu kumma mäiskährös. Soli aika isoo ääni ja jäi nii vaivaamaha jotta mä jo kävääsin pihallaki. Mitää ei näkyny. Alakasin hommat uuresta, nii eikähän siinä jo yks puhelu seannu mun touhuja, mutta sitte ku viimeen pääsin siitä ihimisestä erohon kattahrin köökin klasista ulos. Ja sitte mä sen hoksasin! Siälä sammalien päällä kellotti piäni lintu ketarat ojos ja nytkähteli sillaa pikkuuse jotta mä havaattin sen olovan viälä elos. Miätin hetkoosen, mutta sitte mun hellä luantoni antoo periksi ja lähärin. Nostin sen linnunrääpälehen ylähä ja tein sillen käsistäni pesän, nii jottei jääny ku vähä päätä pilikistämähä. Soli iha rauhas, seisoon siinä sitte keskellä markkia sisäverhat päällä ja palelti.
Tirpuune alakas nukkumaha, koitin olla hilijaa, jottei se turhaa aukoosi silimijänsä. Noh, pölöjä mikä pölöjä ja viälä helläluantoone sellaane. Miätin eri vaihtoehtoja, meenkö linnun kans sisällen vai saanko lenssun ku kylymetyn. Jotenki sellaane ajatus jotta nakkaan elukan pusikkohon ja tuumaan: elämä o. Ei, sitei laskettu ( vaikka paleli ). Siinä kippuroottin itteni kans ku kuulen pihallen jotta mun kännykkä alakaa soira. Miäs tuloo ovesta ja tuumaa luurihi: joo, sillon täälä lintu käres. Jätän linnun vasempahan kätehe ja vastaan puheluhu. En aiva julijennu heti lopettaakkaa ku sillä ihimisellä oli mures. Siinä sitä seisottihi keskellä markkija tirpuune käres, kännykkä toises ja yritettihi hoitaa yhyren sialua ja toise kroppaa. Ja aiva totuures, kuulen ku postiauto tyyrää postiloorallen ja kolauttaa siämenkirjehen lootaha. Kyllä mua vereltihin joka suuntaha. Pakko mun oli pikoohinsa sanua, jotta soitellaha lisempää. Eihä siinä saanu linnullen laitettua kättänsä peitoksi ja kyllä kylymä oli. Siirryyn tupaha, tai ainaski melekeen. Meinaan, potkin tuulikaapis erinääsijä kenkijä ereltäni jotta sain sen välioven kiinni. ( Kissa oli tuvas. ) Laskeuruun siihe hiataasellen laattiallen lintu käsis ja varovaasesti ettiin ittelleni meleko siärettävän asennon, nottei linnun tartte ehtimän takaa heräällä. Se veti kunnon tirsat. Tuumaalin jotta mahtaako siihe kylymetä mu kämmenpohojahani, vaa viälä mitä, virkiänä katteli silimihi, ku aina johki mu selän oikaasuhu heräs.
Miäs oli lähärös hommihi. Istuun sen tiällä tuulikaapin laattialla. Seny mun kaas tiätää, tartte mitää enää ihimetellä. Könysin itteni pois tiältä lintu kouris. Soli alakanu sevverta tantteeraamaha jotta aattelin kokeella lähtiskö ilimaha. Sain kyynärspäällä oven auki, kyykyyn ja ojennin jo kättä lentoharijootuksija varte. Sen kerran ku lintu aukaasoo siipensä nii meirän kissa nousoo mu viärestä ja hyäkkää sen kimppuhu. Miäs oli sen mun huamaamata päästäny mennesnänsä pihallen.
Siinä meemmä, lintu erellä matalalentua, kissi peräs ja minä huutaan kissillen häjynä. Tirpuune painoo pusikkoho lentään iha maata myäre ja heti ku se laskeutuu nii kolli kimppuhu. Mutta molin nopijee. Soli viittä ( cm ) vaille jottei tullu vainaa. Kannoon elukan tupaha ja lähärin ettimähä lintua. Ymmärrin ottaa marjasangoon ja perkoosihirin joukkohoni ja niillä sitte pyyrystin sen tupaha takaasi. Pääsi sangoos mu villasukkaan päällen hattuhyllyllen lämmittelemähä. Soli hyvä se perkoovärkki siinä kantena.
Kävääsin postilooralla ja ei siälä mitään kirjettä, ei, niitoli nelejä (4). Onneksi yks oli mun ittetykönäni matkaha laittama, sitei tarvinnu enää uuresta matkaha pistää. Meni joku hetki ja miäs tuli siitä linnun sivuutte takaasi. Tirpuune alakas meleskata pytysnänsä ja tuumasin uusintalentoharijootuksija.
Oli se kummiski lentotaitoone eikä kukaa tänäänkää kuallu mu käsihini.

ps. soli keltasirkku

ps.ps. se sontii vaa mun housuullen ja villasukkihi

ps.ps.ps. joo, kyllä ne siämenkirjehet lähti viälä tällenpäivää.
+ Kommentoi (1 kpl)



Keltalupiini tiistai, 2. lokakuuta 2007
Nämon ny niitä keltalupiinin siämenijä, eikookki suloosija?
Nämon ny niitä keltalupiinin siämenijä, eikookki suloosija?


Köh, kirijoottelin tuas joutesnani ja sitte mullen tuli hölötes. Noh, tiätysti äkkiä vastaamaha. Kummolin kaikki venkurat käyny, nii en päässykkää pakittamaha takaasi. Siälä o, bittiavaruures seki teksti.
Joo, elikkä nuasta siämenistä. ( Siis häh, oikeen siämenistä? ) Noon nii lutuusia, oottako ikänä nähäny yksvuatiaan keltalupiinin siämeniä? Sen karvaase siämenkoran ku aukaasoo, siälä noon korijasti niinku linnunmunat, ittekukin kolosnansa. Ja ku ne näyttää justihi eikä melekee nukkekorin linnunmunilta, sellaasilta täplikkähiltä. Teköö heti miäli hiplata, varmaha joutaasivat hyvin ressileluuksi, onniitä sevverta lysti liarutella käresnänsä. Moon ny tällä livulla käyttäny hyväkseni lapsityävoimaa. Mullon nuata mukuloota nelijä. Elikkä tämä nuarin, flikka 5v, havaatti nua siämenet ja se alakoo oikeev vaatia, jotta hänen onny saatava nuata peraata. Ei siinä äireen auttanu, pakkoli pistää flikka töihi. Kyllä se siinä tyrniää silipoo joka ainuan palon, jonka käsihinsä sai. Ku tua nuan joutuhu sujuu, nii tuumasin hakija lisää siämenkotija. Huamenis näki flikka 11v nämä sulooset pallerooset ja aiva ahnehena, että äireen pitää antaa hällekki palakoja kuarittavaksi. Eikä taaskaa auttanu, eehämmä päässy itte ollekkaa, ku tyät viärähä käsistä. Nym mullon sitte raskahasti nuata keltalupiinin siämenijä. Varmaha voisin kylyvää niillä vaikka koko markin.
+ Kommentoi (9 kpl)



Siämenkirjehiä maanantai, 1. lokakuuta 2007
Oon tämänki miinanköynnöksen siämenet jostaki kirjehestä löynny.
Oon tämänki miinanköynnöksen siämenet jostaki kirjehestä löynny.


Kiirusta pukkaa raskahasti. Täälei oo kirijooteltu ku siämenpussiihi nimitiatoja. Perjantakina tuli lootahan kolome isua kirijettä. Jokaases oli noin sata siämenpussukkaa. Voitta vähä miättiä mitä mahroon teherä koko lauantakin. Ei palajo muuta jounnu ajatella. Meilloli tiä tukus jonku rallin takia päiväsyrämmen, ei täältolsi mihkään eres päässykkää.
On se muutoon kulukaa kauhiaa, ku nuaret miähet ei pysy tiällä nualla trimmatuulla vehkehillänsä. Moon ajanut tuata meirän "pikataivalta" parahina päivinä kaks-kolomekertaa erestakaasi vuarokaures, enkoo ikänäni tiältä pois pyärähtäny. Ny oli nua kossit päästelly joka kurvas ojihi, niijotta päälletyste parahimpia. Ku tua erikooskokeen pituus oli 14 km ja autoja kurvaali ojihi 13 kpl, nii toreta täytyy jottei poijjat osaa oikee rattia vääntää. ( Parahas kurvas oli 5 autua tiänposkes. )
Sunnuntakina meilloli viarahia, tein täytekaakkua ja juteltihi mukavia ukkosen säestyksellä. Soli se mun ystäväni nähäny sen ouron valoilimijönki taivahalla, sem mistä ny vouhkataha. Noon nii hupaasija ihimisijä nämä meirän ystävät, nauraa rätkytimmä niijotta leukaluut vaa nataji. Pikkuuse tuli väsy siinä hönttäälles. Onneksi oli siämenkirjehet katteltuna, aamulla sai viärä ne vaa postihi ja huh heijjaa.
Eikö mitä, pääsin takaasi kotija ja kävin looralla, nii siälä oli uus siämenkirije. 89 pussija vaa kylläki ja onneksi mulloli niistä kasviista jo suurin osa. Äkkiä sev välämäsin läpitte ja vein viälä lootahanki jotta pääsöö taas huamenna jatkamaha matkaansa. Keskiviikkona pitääs viimoostaan tulla sitte seuraava kirjes.
+ Kommentoi (0 kpl)




[riviä: 51kpl, [kt] sivu: |<  << 1,2,3,4,5,6 >>   >|]
multamanta
Etelä-Pohjanmaa ,
Lähetä viesti
Minoon meiltä, asumma miähen ja mukulooren kans piänes mettäkyläs keskellä Etelä-Pohojammaata. En oikeen hukaa porkkanooren perähä mutta kaikkia joutavan päivääsiä, syämäkelevottomia riskuja ja rehuja ruukaan kasvattaa. Elikkä erityysesti perennat ja nimenomahan viälä kivikkokasvit ommun syräntäni likillä. Maksaruahot ja mehitähäret, ajuruahot ja erilaaset rikot, noon kulukaa lystiä. Kasvavakki nii kuivas ja kituuses maas nottei uskoosi. Kallioota, mettän kainaloota ja muullaasta joutomaata olis tuvan ympäriitte enämpi ku krökytä joutaa. Miälikuvitus menöö erellä, rehejustan sitte peräs puskis persmus pystys ja yritän luara ittelleni "salaasta ryytimaata". Tuvan klasilla kasuaa siäläki pytyys erinääsiä silimäniloja nottei tyät siihe lopu, ku lumi maaha laskoo.
Notta tällaasia toimitteloo multamanta mettälästä.
ps. osaan minä "suamiakin", eli osaan puhua ja kirjoittaa suomea luultavasti ihan korrektisti. Älkää pelästykö ;) .

 
Arkisto:
2008
11 (3 kpl)
5 (1 kpl)
4 (2 kpl)
3 (4 kpl)
2 (6 kpl)
1 (7 kpl)

2007
12 (13 kpl)
11 (13 kpl)
10 (15 kpl)
9 (10 kpl)