O ilimoja pirelly perjantai, 28. joulukuuta 2007

ei mitää kurakkoja tähä vaa jotaan korijaa

Kyllähä tua isännyys suapuu tulho tualta jääkaapin takaa sitte tapanina, ku lähärimmä sen anoppija kattomaha. Elikkä meirän muari tarijos päiväkaffeet mu ja siskoon väjellen. Soli vaa nua tiät nii lipoosija, jotta iha syräntä pirellen sai kulukija. Ja ku nämon nämä meirän kulukemat tiät justihi niitä, millekkä viimooseksi tuata hiataa pirotellaha. Noh, kyllähä ne pakkaa viikon sishän kuiteski meiräkki muistaa. Ja ku joku auto o pyärähtäny pyärtänööllen, nii hetkosen muistavatten vähä paremmin. Meinaan ku miäs kävääsi sitte eilen kylillä, nii ei ollu ku yks auto tryykänny ojaha meirän tiällä.
Tällen päivää kävääsi velipoika akkoonensa kaffilla ja jahka soli tupaha päässy, nii heti se alakas meirän tiän kuntoa kehumaha. Hyvin o viarahilla tavannu jutun aihesta piisata, kuv vaa noon enste päässy meillen perillen.
Hee, sitä tiätä kulukijes pysyy miäli virkijänä, refleksit kunnos ja rukouselämä päivitettynä. Moon sanonu, jotta minen tartte mitää extreemeurheelulajija, kum mä saan ajaa joka päivällen tätä meirän tiätä. Kauhuleffakki jää kattomati, ku syrän väpättää kurkus joka reisun jäläkihi. Notta ku ootta kyllästyny Härmän Powerparkin hilavitkuttimihi ja kaikemmaailma kiaputesvatkookonehishi, niiv voitta tulla käymähä. Omalla vastuullanna.

+ Kommentoi (4 kpl)

Mihinä viätät joulus? sunnuntai, 23. joulukuuta 2007

tämmöösellen se kissi hyppäs

Nym mullen o selevinny mihinä mu miäs tahtoo joulunsa viättää. Varmaha moni o kuullu tuan marttoje hokeman: jos taharot viättää joulus komeros, siivua se.
Elikkä kum moon ny siivoollu pikkuhilijaa tätä meirän tupaa ja ollu itteheni iha tyytyvääne. Meinaan, ku armahrin ittijäni alakaapääte ja annoon ittelleni luvan olla tekemäti joulusiivoja. Ja kunnei mun kerta tarttenu, nii sitte joka ainut asija oliki jo kotihi päin. Mu siivot o ny ollu siihe laihi, jotta eipä olsi tarvinnu teherä tuatakaa, mutta teimpäs sittekki, häh häh hää. Plussan pualella o oltu koko aijja. Sellaane tuaki pitääs ja tuaki pitääs meinaamine saa koko meirän konkkaronkan hepulihi.
Isännyytehe takaasi, soli kattellu mu siivuamista jo jonku päivän, ku se tuumas, jotta ny hänki rupijaa, nostakko nua siämenkirijesloorat tualta jääkaappipakastime päältä poikes. Tein tyätä käskettyä ja jäin miälenkiinnolla orottelemaha mitä sitte seuraas. Noh, se haki meirän vanahan imurin, vetaasi jääkaapin seinästä irti ja alakas jynssätä kaapin taustaa.
Mu miäs tahtoo viättää joulunsa jääkaapin takana!
Suaraha sanottuna molsin viimooseksi ajatellu siivuavani siältä. Ei kyllä ollu käyny mu pikkuuses miäleskää, ei kertakaikkijansa.
Mutta tällen päivää ku molimma flikkaan kaas kuusimettäs ( Pellonpyärtänöjä vaa kattelimma, mutta löyrimmä oikee sopevan. ) nii sillen oli käyny ku entiseski laulus: hän rikkoi pölynimurin... Ei se kyllä sitä piiloho viäny, mutta vaikka tua meirän nuari miäs koitti konehe sisuksija krökytä, nii alakaa näyttää siltä, jotta meirän kihilalahaja o nyv vainaa.
Ja soli viälä anopin meillen ostama, nyyh.

+ Kommentoi (1 kpl)

Ny moon tosi raarolline keskiviikko, 19. joulukuuta 2007

siinä soon

Meinaan mullon raato. Tuallaane piäni vaa. Surku tuli, ku näki. Jotensakki mä olettaasin, jotta soon enste saanu tuan muavisen loukhan noukhansa ja sitte siinä kippurooressaan lykänny peffansa tuaho metallisehe. Surkija loppu, ei oikee voi muuta sanua. Enste tuloo pläsihi ja sitte rätkäästähä selekäranka poikki. Mites se ny menöökää: ... kuanon päälle ja puukolla pitkin selekää..., niinkus siinä entiseski laulus.
Ku oikijastaan nua o koreeta elukkoja, niiren vaa pitääs pysyä meirän markilta poikes. Minen kauhijasti tykkää luantokappalehija tappamaha ruveta, vaikkolis niis vähä vikaaki. Meinaan, tua oli tryykänny meirän tiskikaappihi ja, kah kummaa, löynny kukkapurki johnei ollu ku ravat jälijellä. Siis, siitoli tiätysti kuallu joku pelakuu-raasku ja molin pökänny koko pötin vaa tiskikaappihi. Elikkä täs se ny nähärähä, eijoo vengsuita harrastettu ainaskaa meirän tiskikaapis. Soo, soo, kuivanehet kukkapötit poikes, menöö virtaukset vinksallensa. Ja hiirulaaset pepuuttaa mullat ruukuusta. Hyi hiirulaasta ja hyi mua. Hiiri kuali ja molin se, joka jouruun siivuamaha jäännökset ( ja kaapin ).
Mutta moon oikeen toresta jo pitkähänsä tuumannu jotta tua mu anoppi o justihi vengsui. Kaikki o nii viimose päällen suaraa ja silijää, oikoosta ja siistijä. Ei oo mitää ikää retalehtamas pöyrillä, ei hyllyyllä, ei laattijoolla. Soon nii jämpti ja siisti ihimine.
Ei vaineskaa, soo ikää mitää vengsuista kuullukkaa, soov vaa körttilääne. Siinä mitää virtauksija tartte, jos vetää, nii tilkitähä klasit. Maalaasjärkijä ja paikka kaikellen ja kaikki paikallensa. Niihä soon. ( Anoppilas, meirän huushollista en puhukka ny mitää. ) Siinei tartte ulukomaan hömpötyksijä, nämon nämä körttimartat tiänny nua hommat jo aikaastenpäivijä. Moon kulukaaste oikee ylypijä mu anopista, siinon oikija emäntä, jämpti ja toimelline, reiru ja nöyrä,... Niitolis tuas listas laatusanoja pitkähänsä, mutta jatketaha toiste lisempää.
Mutta aika aimoone moon ollu kaas. Mullei oo ikää ollu mitää siivousrituaalija tai raditijoota joulun alla. Eilee vaa oikee hullaannuun ja pesin uunin. Lyärähänkö kruksi peräseinähä?

+ Kommentoi (0 kpl)

En kaatunu, vaikka pahoon lipsuuki maanantai, 17. joulukuuta 2007

lipoosta menöö

Molimma sunnuntakina tuala lehemänpa*kojen päällä vähä luistelemas. Minen tosin julujennu oikiasti luistelemaha ruveta. Kumppariillaki oli vähä nii ja näi notta olis pystys pysyny. Erehryyn menhö kaukemmas rannasta ja sitte ku verenpinta oli jään alta laskenu, soli jää jääny sillaa notkollensa. Noh, molin siälä niiku lautaase pohojalla ja suriin kumppariilla tyhyjää ku jää oliki nii siloone jottei mitää pitua. Kersat mullen nauroo, ku äitee jaloollansa tepsutti ja lipuutti ja ainas ku toppas, niiv valuu takaasi sinne painanteheshe. Onneksi tualla nuarimmaasella oli kummilenksut tasapohojaaste kenkään alla, notta silloli sev verta pitoa. Sai talutella kärestä pitään äireen rannallen. Soli muutoon hupaasta kattella ku jää oli kerranki nii kirkas jotta nua lehemänpa*katki näkyy niinku ei olsi mitää välis.
Saimma me muutoon flikkaan kaas nauraa yhyreski. Tua meirän kissi havaatti, jotta oomma tullehet pihallen. Se tryykäs sitte meitä kattomaha. Tuli mettänpualta ja katteli josko pääsis ojan ylitte. Tuumas vissihi, jotta ku nua muukki, nii mä kaas. Nii se loikkas ojan jäällen, ja präiskis. Soliki jää jääny siinä ohkooseksi, kuv veret oli imeytyny alta poikes. Elikkä ei se kissi kuiteskaa kastunu, mutta kyllä sitä julijetti, ku se siälä jäänsirpalehien keskeltä katteli, jotta kuinka täs ny näin.
Ja sitte me viälä nauroomma yhyrellen.

+ Kommentoi (1 kpl)

Parillen pari perjantai, 14. joulukuuta 2007

Moon ny ollu nii aimoone, jotta annan ittelleni ruusun palakaksi.

Moon ny harrastanu paritusta. Suarahan sanottuna sitä tuloo harrastettua aiva liikaa, vähempiki mullen piisaas. Eileen olin olohuanehes ja perkasin lelukasoja. Dublot lootahansa ja pehmolelut paikallensa. Osan leluusta mä hyvästelin tuanne puarihin päin. Kaikenllaasta pilpua sitä nurkkihi kerääntyy. Ei kersakkaa niillä mitää tee, pemuuttevat vaa säännöllisin väliaijjoon laattialle keräältäväksi.
Nii, mihkäs mä jäinkää? Siis, siihe parituksehe, näin perheenäiteenä moon siihe tosi tympäännyksis. Tällen päivää sitte kummiski sain sev verta ittestäni irti, jotta rupesin kattelemaha meirän eteesen aartehija. Kum mullon miäs ja nelejä kersaa, vaa välhi musta tuntuu, notta meillen o tullu asumaha viistoista vasenkätistä mölyapinaa. Siten kyllä tiärä kumpaa jalakaa ovatten vailla, mutta mu hoksottimilla niiren toine jalaki o katees. Noh, ennoo Monk enkä Sherlokkikaa, muttaku mä tyhyjäsin kaikki piirongin loorat, paffiloorat, muavipussit ja muun irtonaase sälän tuanne eteesen laattijalle, sain teheryksi tällaasija päätelmijä:
Meirän tuvas asuu vähintää tua viistoista apinaa.
Noon eri-ikääsijä ja erikokosija
Niillei oo oikijaa kättä, paitti jos o, niiv vasen käsi jää puuttumaha.
Pääsääntöösesti niillei oo myäskää toista jalakaa, ku sukista ov vaikija tiätää kummasko jalaas ovat ollehet, nii siiten ny pysty mitää sanomaha kumpiko jalaka o karoksis.
Periaattehes meillä vois varovaasesti arviootuna asua yks tai kaks apinaa, joillon molemmat käret ja jalat, mutta toristusaineeston lähestulukohon puuttues moon hirvijän varaukselline täs asijas.
Ernääsijä hanskoja, lapaasija, vanttuita, käsinehijä ynnä muuta käres pirettävää löytyy kaikkijansa 68 yksilöä, joistoli oikijahan kätehe nelejätoista ja loput elikkä viiskytänelejä vasemman kären lämmityksehe ja/tai suajauksehe tarkootettua vaateskappalesta.
Villasukkija, niitä jommankumman jalaan, oli sitte sev verta palijo, notta survoon ne pussihi takaasi sen kummemmi inventoomatta.
Muttaku oikee yritin, nii sain paritettua yhtehensä 11 hanskaa ja lapaasta. Kyseesestä määrästä piti tosin vähentää sitte 2 parija, jokkei mahtunu enää kellekkää. Villasukkija löytyy nuarimmallen 4 parija, seuraavallen 3, sitte vanahin flikka, poika ja mä itte, me saimma jakaa 3 parija ( riirellähä kuka minkäki saa. ) ja isännyyrelle jäi 2 parija. Sitte saa taas ottaa laskuusta poikes ne nelejä parija jokkoli liika piänijä.
Notta tosisnani oon täs parittanu, mutta lopputulos ei ollu häävine.

+ Kommentoi (5 kpl)

Tulimma Vöyriltä tiistai, 11. joulukuuta 2007

Löyrin vanahan kuvan, nua sähköjohorot uusittihi.

Ikänänsä ei saa sanua jottei enää... varsinkaa puutarhanhoiros. Moon kylyväny! Taas ja viälä kerran. Elikkä mullen tuli kirjes. Siiton kyllä kauhijan monta päivää, kum mullen tuli erelline kirjes. Ainaskaa tällaane. Niitä piänijä ja littanoota pakkaa tulho liianki kaas, mutta näitä isooja, kovia ja paikoon vähä turhanki pulskija ei oo ny hetkehe näkyny.
Oommä kyllä aikasten pölöjäke, kum minen millään usko jottei mun tartte ihan jokaasta akileija-sorttija tontilleni saara. Entisekki harventamati ja ens keväällen o taas tulos kolomattakymmentä lajikesta. Onneksi minen oo saanu kynsihini nuata ukonhattuja ku kolomijatoista sorttija. Notta sillee. Hullaalaha sitte reirusti, ku hullaalemaha ruvetaha.
Mu ajootus sattuu kyllä justihi nappihi. Molin merkannu siämenistä tiarot kirijoohi ja kansiihi ja teheny merkkitikut jokahittellen, ku piti lähtijä isännyren kaas ostamaha lautasäkeheshe osaa oikee Vöyriltä asti. Soom muutoon niinkus ulukomailla kävääsis. Myyjäkki toimitteloo enste ruattiksi ja kaupas o kaikki leherekki ruattinkiälisijä. Kovasti ovatten kohtelijaita, isännys tykkää ku asijat hoituu ja jonsei oo, nii tilataha. Siinoliki sitte mu ulukomaan seikkaalut tällen vuatta.
Ja ajootuksehe, tulimma Vöyriltä ( ps. lainehtii ne pellot siäläki ) ja meilloliki sähööt pois. Jotaan pömpelijä ne sähkömiähet pystytteli tuanne naapurin ulukoratin taakse. Eehäm mä sitte tuvas nähäny mitää teherä, sain lähtijä saman tiän ryytimaallen. Mulloli siämenillen siälä viälä vasite peraattuna yhyreksän paikkaa. Kahareksaa erilaasta siämentä sain maaha. Ny mullonki kauhia mures, jotta kerkijänkö kylvämähä sen viimoosenki kolon ja minkä sortin siämenillä.
Tiätysti ryytimaalla oli sev verta kalasijaa, jotta molin aiva kohomehes vaikkoli toppahousut ja takit ja kaikin. Mutta minen osaa viälä kylyvää rasat käres, paljahi sormin vaa. Elikkä ku änkesin sitte tupaha, mu käret oli kylymät ja varsinki peukalot oli nii kohomehes jotta aiva sätii. Noh, sähööt oli viäläki poikki ja miäs oli kylläännyksisnänsä menny pitkällensä. Tuumas siältä sitte mullen, jotta tuu joutesnas säki. Ja mähäm menin. Iskeyryyn sen lonkkaha kii ja vetaasin kunnon halauksehe. Tiärättäkö, sehä ei kilijaassukkaa, vaikkoli kylymät käret kainaloos. Sanoov vaa jotta pirä ne ny siälä kuuha lämpenet. Kylloli laatuaikaa, lämpööne miäs ja sähööt pois.
Se sitte siitä, sähööt tuli takaasi ja flikka koulusta. Isännyys lähti kaffija keittelemähä ja mu käret oli taasen lämpööset.

+ Kommentoi (3 kpl)

Kärmehe selijäs maanantai, 10. joulukuuta 2007

Tämon otettu 24.9. -04, elikkä aiva viälä meillei tualta näytä.

Meillon tuluva. Tuas viäres. Meirän pellos. Jokon naapurilla vuakralla. Tua pelto o sev verta notkollansa mitä ny täälä Etelä-Pohojammalla notkollansa pystyy olho ja siinä muinaasen joen uaman kohoralla o ny komija järvi. Kaikki oikijat joet o tältä kylältä kuivanu vuasisatoja sitte, mutta tua laskuoja, joka menöö tontin toiselta pualen o jo kaas nii täynnä, että kohta alakaa tulla veret tiällen.
Ja sitte viälä tuasta meirän tiästä. Jourun sitä joka päivä ajelemaha. Nyv varsinkaa, ku tuata vettä o tullu flotkollansa taivaha täyreltä, ennoo hetkijäkää iloosnani tuata kulukenu. Tiä o ny sillä mallilla jotton ku kärmehe selijäs ajelis, ku menöö autolla etheppäin. Iha oikiasti, se luikerteloo ja liaruutteloo mihkä sattuu. Auton perä heittelöö ja ajourat siappaa mukahansa. Sitte siinon sitä piäntä luantaasta tärinäuraa ( Jo, täälei niitäkää tekemällä teherä, noon luantaasetuja. ) ja sopevasti nuata veren syävyttämijä isoompija koloja, joistei ikänä tiärä onko ne kuinka syvijä.
Meirän tiä tunnetahanki siitä, jotta ku keväämmällä aurausmerkkijä siivotaha tiän syryjistä pois, nii kyläv väki tökkii uuret riskut, nyv vaa keskellen tiätä. Noon juluman syvijä ja jyrykkäreunaasija nua lovahrukset, ku routa sulaa alta. Sitte alakaa ajouraan väliistä nousta sellaane vetelä savilillu johkei parane mennä kumppariilla asuulemaha. Joutuu sitte tulho sukanlavas kotija. Soliski hupaane näky, saapasvarret vähä näkyy tiänpinnasta ja jalanjäläjet menöö vähä kuivimmis paikoos kotijopäin.

+ Kommentoi (1 kpl)

Istuttelemas maanantai, 10. joulukuuta 2007
Moon tuas viästijä lukijes havaannu, jotta moni o teheny syyskylyvöjä ny ku o maa sulana. Kauhijasti munki teki aamusta miäli lähtiä kylyvämähä, mutku eij auttanu, eij auttanu, minen löynny mitää kylyvettävää viäläkää. Menin jo vuaren -05 siämenijäki läpitte, mutta sain pirellyksi itteni, ku laskin nua jo tällen syksyä maaha nakellut siämenet. Meinaan vaan, notta niitoli 162 erää.
Noh, lumi o sulanu aikaa sitte, tuumasin lähtijä vähä ryytimaallen hianosti kameran kaas käpsyttelemähä. Kummisaappahis ja toppahousuus sitte hianona röntöstin märijäs maas. Ensimmääsnä ku perillen pääsin, havaattin, jotta nimilaput nousoo mullasta ylähä. Osa oli jo valamihiksi kenollansa, niinku eivät ikänänsä maas olosi ollehekkaa. Äh, ala ny sitte tyäntelemähä niitä takaasi. ( Mutta oompa teheny kartan, häh hää. ) Siinä sitte kyykkijes havaattin rikkaruahoja, siis: RIKKARUAHOJA. Jee, mä saan ruveta niitä nyppimähä. Moon aiva retukus tuaho rikkaruahoje nyppimisehe, siitä tuloo mullen oikee sellaane Flow-ilimijö. Menöö sillaa aijjantaju ja mitää ei havaatte, mitä ympärillä tehrähä. Kersakki saa tulla äireeltänsä kysymähä vaikka mitä ja mä vaa hymäjän notta joo, joo. Kyllä ne sen tiätäväkki, ryäkälehet.
Rikkaruahot lähti nätysti maasta, mutta voi yhyren kerran kum mun pisti vihakseni, kum mä havaattin jotta mu pikkuuset siämentaimet oli ruvennu nouseskelemaha maasta. Soon ku pakastaa ja sulaa ja taasen tuloo pakkaaset. Roustet oli nostanu piänimpijä taimija mullasta ylähä. Noh, siinä sitte Flow alakas, kum mun piti koko ryytimaa käyrä läpitte ja tarkistaa jok ainuan rehun juuret. Suarahan sanottuna osa oli pyllähtäny kokonansa mullan päällen. Sain vasite ruveta joulukuullen istuttelemaha. Peittelin ja painelin taimija takaasi maaha, pukiin nimilappuja syvemmäätte ja nypiin joka välihi nuata rikkaruahoja minkä kerkesin. Nätysti aika kuluu iliman kameraaki. Ja kyllä mulloli lystijä, kaks tuntija kuluu notteij mitää. ( Vaikkoliki sormenpäät iha kontas ku kotija tulin. )

+ Kommentoi (0 kpl)

Saretta pirelles sunnuntai, 9. joulukuuta 2007

Ei tämä ny kuki, mutta soli siinä flikan tiällä.

Meillon alootettu joulusiivot. Ny joku varmaha tuumaa jotta jo on toimelline emäntä. Hee, soli meirän flikka 5v jokoli löynny äireen kukkijensuihkutespullon. Se meni tyrnijää suhuuttelemaha olohuanehen isoohi ikkunaha, haki talouspaperija ja hinkkas niinku ikänsä olis klasija pessy. Mutta torettakoho, jotta neiti oli liika lyhyt, käret ei yltäny ku pualehe korkeutehe ja sitte mulloli toisella syrjää jokune kukkaruukku tiällä. ( Mum miäs o sitä miältä, jotta eres yhyrestä klasista pitää nähärä pihallen, siksei siinä toisella syrijällä ollu ruukkuja. ) Elikkä meillon ny pesty olohuanehen toisesta klasista yks nelejäsosa. Ja luulemmä, notta siihe se jääki. Ny o nii pimiääki, vaikkolis minkälaaset hämmähäkin verkot, nii ei niitä kukaa hukaas.
Melekee muutoo meinasin lähtijä syyskylyvöjä tekhö, mutta onneksi alakas satamaha sillä aikaa kum mä plarasin nuata siämenpussija. Enkä mä millää enää meinannu mitää kylyvettävää löytääkkää. Moon melekee nua kylymäkäsiteltävät nakellu jo maaha. Yksvuatiste siämenijä mullon kyllä jemmas, notta vaikka hiiret söis. ( Ei ne oo onneksi tavannu jääkaappihi löytää. )

+ Kommentoi (2 kpl)

Rustooksija perjantai, 7. joulukuuta 2007

pentin tunnuskukka vaikka tähä

Väiverrin tuas ehtoolla taas nuata siämenpussija lisempää. Tiärä vaikka ens viikolla tulis kaks kirijestä. Sevverta pitää varautua. Moon kyllä höpärehtäny nuaren käsitööre kaas enämpi ku kukkije. Nev vaa viärähä multa väkiste käsistä, eivät joura pukin pussihi sitte millää. Enste kuroon sukkija ja lapaasija, sitte mum miälehe päläkähti josko mosaasin teherä nallukan. Piirtelin sitte siihe kaavoja ja ettin kankaha. Siinä hursuuttelin konehella piänen piänijä saumoja, kum mun keskimmääne flikka tuli koulusta. Äitee, mitä sä teet? Jotaki vaa. Näpräsin aikani ja flikka vahtas tarkkana. Nallukan pää alakoo näyttää hiirulaaselta. Kääntelin ja fyllasin niitä piänijä osija nii että alakoo kroppaki näyttää joltaki. Kursiin silimijä päähä, muatoolin noukkaa ja suuta. Alakoo flikallaki toivo elää jotta kyllä siitä viälä nalle tuloo. Se kysyy notta: saanko mä se? Jaa''a, minkä mun auttoo, soli sitte varattu.
Nuarimmaane pääs kotija ja näki teelmyksen: onko tua mu? mä tahlon tuallaase. Uuret kankahat pöytähä ja kaavoja päällen. Rustasin sitte enämpi ja vähempi joka välis nallukkaa toisellekki ja ny kuapus katteli tarkkaha mu perähä. Seuraavallen päivällen oli sitte nuaremmallekki oma nallukka. Olisitta nähäny ku niire piti ettijä paffiloorat ja alakaa nukke(nalle)kotoa värkkäämähä. Tua isoompi neuvoo ja auttoo piänempää ja kerranki sovus leikkivät pitkähäänsä.
Mutta ku, itte asijas molin alakaapääte meinannu teherä vanahimmallen flikallen synttärilahajaa. Noh, hajin flikan opiskelemasta enkä maininnu aikomuksistani mitää. Se katteli nuata nallukoota eikä paliojoa mitää maininnu sekää. Joha mä raihaannuun ja alakasin uuren lelun, tällen kertaa jänikse. Tejin vähä isomman, mutta kyllolin vaivoos niire korvaan kaas, ku sain ne este vinoho ja sitte nurinpäin ja sitte viälä kerrav vinoho. Parsiin ne lopuuksi päähä käsin, ku kylläännyyn.
Sain tuanki rustoon valamihiksi ja vein sitä flikallen näytille. Minen mitää sanonu, laitoon vaa kätehe. Flikka sitä pyäritteli aikansa ja tuumas jotta josko hän sev viääs joukosnansa opiskelukämppähä. Kyllolin otettu! Sanoon sillen notta molin sev vasite sillen syntymäpäivälahajaksi teheny, jos kerta kelepaa, niiv viä lujaa vaa.

+ Kommentoi (0 kpl)

Liasus maanantai, 3. joulukuuta 2007

Jotaan talaviista tähä

Eileen olimma sitte juhulimas. Yhyreltätoista lähärettihi ja kolomeksi olimma kotona. Eikoo vähä pitkijä juhulija täälä päin? Eiv vaiskaa. Soon nii jotta tua flikka pitää viärä koulullen enste kenraaliharijootuksihi ja sittev vasta puali kaharelta alakas juhulat. Noh, kum meirän kerta piti lähtiä, nii miäs sanoo jotta viämmä auton jo orottohon korijaamon pihallen. Ja siihe mä notta sitte meemmä Maijaa kattomaha, soon täyttäny justihi 94 v. Viämmä sillen flikkaan leipmia nisuja ja juttelemma hetki mukavija. Sen kaas o nätty jutella, ku hetki o istuttu, voimma aloottaa samat jutut uuresta. Ei lopu aihehet keske. Saimma rääpästää päivänsankarin kaakunloppuja ja ihimetellä maailman menua. Veimmä sitte viälä siämenkirijehen postilootaha ja kävimmä kaupas maitua ostamas. Sittekki ehrimmä liika aikaaste koulullen, niilloli viälä kenraaliharijootukset lopuullansa. Pyäriimmä siälä luakkahuanehis ja ihimettelimmä kersaan piirrustuksija ynnämuutasellaasta.
Ku juhulat pääsi viimeen alakamaha, molin jo aika flaati. Oli pitäny olla sellaase asialtaase näkööne liika pitkähä. Onneksi ku istuumma, nii siinei tarvinnu olla naamatuste kenenkään kaas. Ei se muutoon, mutta ku tua flikka joutuu siälä käymähä koulua, nii äireen pitää yrittää olla eres vähä ihimisiksi, nottei opettajat ja koulukaverit huamaa, minkälaane äitee flikalla o. Ohojelma oli isänmaallispainotteesta ( kah kummaa ) ja meirän flikka sai soittaa jotaan värkkiä kahares kappalees. Soli kotona harijootellu ja moli salaa tuumannu jotta ompa ykstoikkoone kipales. Soliki sitte sinine ja valakoone, se Kuappamäjen piisi, hee. Mutta kaike huippu: meirän tytöstä oli tehty oululaane. Niilloli erilaaste murtehie esittely sillaa vitsikkähästi, eikä meirän neiti pelejänny polliisia. Minen osaa oulua muutaku: alakko nä mua?
Kylloli kotija lysti tulla, nelejä tuntija ihimisten ilimoolla piisas mullen, äkkijä kotorytkyt päällen ja soffalle teekupin kaas.

+ Kommentoi (3 kpl)