Ideoita - ja pihan kehittelyä
Päässä pyörii yhtä ja toista. Pitäis tehdä ja toteuttaa - mutta eihän tämä pikku ihmisikä kaikkeen riitä. Mitä saan aikaseks, jaa-a, katsotaan.


Kevätkuumetta etuajassa.
lauantai, 28. tammikuuta 2012
Täysikuu ja pikkulampi pakkasyönä.
Täysikuu ja pikkulampi pakkasyönä.


Niin, kuumetta varsinkin - koko suvulla tuntuu olevan sitkeä flunssa, joka ei hellitä. Eikä oloa tee yhtään helpommaksi se, että on vaan edelleen lunta ja pakkasta, vaikka tekisi niiin mieli tunkea sormet ihanaan lämpimään multaan...pihalla (muurinkupeessa lämmitetty multapussi ei ole sama asia).

Minulla on tylsää. Kaikki tekemiset ovat pakkoja. Lumityöt aiheuttavat lähinnä hermoja riipivää ärsytystä. Eikä auta yhtään itselleni hokema totuus hyötyliikunnasta. Eikä se auta vyötärömakkaroihinkaan.

Mein mummu on kanssa ihan yhtä kyllästynyt talveen ja lumeen. Itseasiassa hän kyllästyi siihen jo heti toisena päivänä, kun sitä lunta sitten vihdoin alkoi tulemaan. Muori kyllä tekee lumityönsä ja ajoväylät hänen pihassaan on kuin nuoltuja, mutta muuten aika tuntuu kuluvan lähinnä television ja ristikoiden parissa - kevättä odotellessa.

Mummu tosiaankin alkaa olla kypsä tähän tammikuu-helmikuu aikaan. Hän katsoo välillä jopa lastenohjelmia, jos ei muuta tekemistä väen vängällä keksi. Mutta ei hän suinkaan katso niitä(kään) samalla viattomalla lapsenmielellä, kuin pikkumukulat, vaan kierolla huumorintajullaan varustetulla ikikriittesellä suomenkielen virheilmaisuja kyttäävällä uteliaisuudellaan.

Noo, tossa ykspäivä sit kävin mummulassa kaffeella ja mummu lötkötti soffalla ja alkoi selittämään yhdestä mikälie pikkukakkosen ohjelmasta. Sanoi, että kyllä pitää aikuisella olla vähästä hauskaa, ku kuultu lause nauratti vielä yölläkin. Tai nauratti se mein äiteetä selittäessäkin, ja mun piti huomauttaa sille, että kerro ny juttu ensin ja tukehdu siihen nauruun vasta sen jälkeen.

Se oli joku sellanen pienille suunnattu piirretty ohjelma, jossa "seikkailee" pikkupoika nimeltä Kalle. Siinä on tarinan kulkua selostava matalahko miehen ääni, joka myös puhuu sille pikkupojalle.

Tässä nimenomaisessa jaksossa Kalle leikki pihalla ja sitten se sadunkertoja sanoi: Tulepas Kalle sisälle. No eihän siinä lauseessa nyt mitään hauskaa olekaan - paitsi....kun se niin tärkeä sanojen painotus olikin ihan erilailla. Selostava miesääni painottikin tavut muotoon Tule pasKalle sisälle........Ja tätä painotusvirhettä mein muori nauraa räkätti vielä selittäessäänkin!

Eli ihan jo omien hermojeni leputtamiseksi näistä mein äiteen jutuista toivon todella aikaista kevättä - edes sellasta, et toi lumi sulais senverran, et jottailai hommaa pystyis se muorikin ulkona tekemään. Jäis toi töllön vahtaaminen vähän vähemmälle =D!
+ Kommentoi (3 kpl)



Tapaninpäivän pimeä tapahtuma.
torstai, 12. tammikuuta 2012
Kattilakahvia salamavalossa.
Kattilakahvia salamavalossa.


Joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä meille kävi niinkuin liian monelle muullekin suomalaiselle taloudelle: sähköt poikki! Meillä on ollut suht uutena traditiona, että tapanina mennään mun vanhimman tyttären luo "uudelleen" joulupäivälliselle koko konkkaronkka, niin tyttären lähisuku, kuin hänen isänsä puoli ja tietysti vävyn puolisko.

Siinä kello 2 aikaan yöllä tytär soitti et kiva - heiltä meni sähköt. Minä siinä sitten kehtasin kehuskella että voi voi, meiltä ei oo menny...kunnes kymmenen minuutin kuluttua ne oli poikki. Ei siinä mittään, kyllä lapseni on sähköttömyyteen tottunut, mutta ku oli se kinkku uunissa ja muutakin kuumuutta tarvittavaa tarjottavaa olis pitäny olla päivällä pöydässä. Minä sitten annoin ohjeita, et "ku sun veljes asuu siinä enemmän keskustassa, n. 4 kilsan päässä, niin heillä varmaan on sähköt. Ja eihän sitä tiiä, jos vaikka teillekin tulis sähköt pian, eli herätys soimaan klo 6 ja 8 ja 10 ja miehelles lappu kokeilla. Kinkun jätät sellasenaan uuniin, ei se mikskään mee."

Yhdeltätoista aamupäivällä tytär soittaa, et ajelee ny pisin pyöräteitä muitten autojen perässä veljelleen paistamaan kinkun loppuun ja keittämään perunoita ja kastikkeita. Puita oli pisin ajoteitä ja sähkötolppia kaatuneena. Muutamassa kohdassa oli rumasti sähkökaapelit maassa. Eli sähköjä ei ollut heille tullu ku hetkellisesti siinä 8 aikaan.

Minä olin tehny laatikot tarjolle, mut jättäny ne mein äiteen hoiviin. Ajattelin kyllä siinä jossain vaiheessa, et soitan äiteelle, et lämmittää ne valmiiks. Vaiks hällä olis sähköt pois, ni on kummiski se puuhella, mitä mulla tai tyttärellä ei oo. Vaan enpäs sit muistanukkaa, ku ravasin pisin mettiä valosan ajan valokuvaamassa...

Kolmen jälkeen saavuttiin syöpöttelemään - kynttilänvalossa. Ku ajeltiin sinnepäin, niin välimatka oli ko sotatantereelta. Valtavat määrät, varsinkin mäntyjä, oli kaatunut.

Meitä oli sitten siellä kynttilöiden seassa 9 aikuista ja 9 lasta. Vaan hyvin mahduttiin. Mun äitee leikkeli graavilohta pesuhuoneessa, ku aina joku metrinpätkä piteli mummulle taskulamppua. Perunat oli kuumia, kastikkeet sopivia. Jokainen tunki napansa siihen malliin täyteen, ettei henki meinannu kulkea. Jopa porkkana- ja lanttulaatikko katosi parempiin suihin, vaikka kylmänä ne syötiin. Mein äitee oli kans aatellu soittaa ja kysyä, et onkos sähköjä, mut sit tuumannu et kyllä kai ny sentään "kaupungissa" on....(äiteelle oli tullu aamusten sähköt takasi.)

Ruokailun jälkeen, lasten leikkiessä taskulampuilla, meillä aikusilla alko vähän kaffeehammasta kolottaa. Hetken aateltiin takassa pyöräyttää nokikahveet, mut sit vävyn veli sanoi, et hän vois mennä kotio keittämään, ku heillä on sähköt tullu aamusten jo. Paitsi, ettei kenelläkään ollu edes pientä termaria, tai siis kenelläkään alle 20 kilsan päässä asuvalla.

Mut hätä keinot keksii. Varsinkin jos on kahvista kyse. Me vanhemmat akat tuumattiin, että siittä nuoret (siis mun vävyn veli ja sen morsmaikku) keittävät keittimessä kaffeet ja "lastaavat" sen kattilaan ja kiikuttavat takaisin. Ja niin ne teki.

Tytär sitten ammensi ihmeen kuumana pysynyttä kahvia kauhalla kuppeihin ja voi Luoja että se maistui hyvälle!

Toisen kupillisen kohdalla tapahtui se, mitä oltiin jo ounasteltu. Eli kun saadaan kaffeet kuppeihin, konstilla millä hyvänsä (kunhan siihen ei liity sähköä), niin ne talon sähkötkin palaavat. Simsalapim - ja valot syttyivät!

Tyttären tapaninpäiväjuhlat onnistuivat lämpöisen yhteishengen voimin, siitä tuli ikimuistoinen puheenaihe tuleville tapaninsyömingeille ja minä sain kännyn akun ladattua heillä. Meillähän olikin sit pikkasen pitempi sähköttäolo, semmoset 85 tuntia yhteensä.

Vaan elämäntahtia katkos ei haitannu ja tv:tä ei kaivannu kukaan. Kakarat rämpläs facessa kännyköillään ja ainoa mitä minä pentin lisäksi todellakin kaipasin, oli puuhella. Jos vielä joskus semmosen sais hankittua...Vois ne laatikotkin lämmittää ihan itte siellä =D!
+ Kommentoi (2 kpl)



Vielä vähän
keskiviikko, 4. tammikuuta 2012
Lautanen on heitetty seinään. Piste.
Lautanen on heitetty seinään. Piste.


Jaa jaa. Vielä on jäänyt kertomatta keittiön kaakelointi. No eihän siinä ny mitään ihmeenpää...paitsi paniikki.

Kolme päivää ennen niitä kihlajaisjuhlia tajusin konkreettisesti, että tämä yks pikku yksityiskohta on vieläkin tekemättä. Siis se alue allaskaapin ja kuivauskaapin välissä kertaa alusta sinne ihan ikkuanaseinään asti.

Voi Luoja....juu juu - siellä välissä pilkotti ihan vaan pahvin näköstä ruskeaa välialuetta.

Eiku autoon ja ajamaan. Ympäri ämpäri maakuntaa, mut ei liikaa, koska aika ja romu (jota autoksi jotkut kutsuvat ) ei riitä kestävyydeltään ihan liikoja sentään.

Puoltoista vuotta sitten löysin niin alennetun alennetuista noita mosaiikkilaattoja harmaan sävyssä jopa 10 laattaa 10 eurolla. Mutta eihän niitä ollu enää missään lähistöllä minkäänlaisena varastotavarana, vaikka kuinka etsi....Ja ei ollu mitään mosaiikkilaattaa ollenkaan, minkään väristä tai muotoista missään, oh Lord... O-ou...tosiaan.

Ei muuta ku suunitelma B käyttöön. Jos olis niinko niin radikaali et lykkäis sinne väleihin peilinpalasia.Sellasia pieniä ja askartelukäyttöön sopivia. Just sellasia, joita olin myynyt POIS pussikaupalla semmoset 10 vuotta sitten..Mut eihän sellasia mistään löytynyt, ei edes ns. virallisesta lasi- ja peililiikkeestä. (Ps. älä koskaan luovu mistään mitä on tarpeeksi EHKÄ omaan käyttöön ja vielä MUISTAT sen!!!)

No hitto senttäs sanos...ku ne 10 mosaiikkilaattaa ei ny ihan semmosenaan piisaa, ku on sen tilan (kerrankin) ihan laskenut oikein.

Epätoivo iskee vasten kasvoja kuin aamuinen räntävihma, tai haiseva tiskirätti. Lähipaikkakunnilla kaikki on tilaustavaraa, paitsi Pukkilan ällöttävä perusvalkoinen laatta ja Nyt-niin-muodissa-muka-kivijäljitelmä. Yäk ja kiitos eisovi.

Siis suunnitelma C. Menin Vapariin ja pähkäilin aikani. Jos kerta putarhaan voi tehdä lautasista mosaiikkitaidetta, niin miksei keittiöönkin. Ostin siis kaikki (kuvassa näkyvä kuosi) 6 lautasta (eipä ollunna enempää noita tommosia lautasia) ja lisäksi 3 keittiön tapetteihin sopivaa punaista isoa lautasta.

Siinä yön pimeinä tunteina, pimeänä immeisenä, väänsin seinäni Vaparin fajanssilautasista boordin "back splash":lleni. Niitä syvänpunaisia lautasia en käyttäny ensmäistäkään, koska en yksinkertaisesti saanu niitä tavis vasaralla rikki leikkuulautaa vasten. Enkä jaksanu keskellä yötä mennä autotalliin etsimään lekaa ihan vaan lautasten rikkomista ja "kaakelointia" varten...

Ja eihän niitä punaisia lautasia oikeestaan tarvittukkaan. Mielestäni toi ns. kolmiraita kuvastaa minua ihan tarpeeksi hyvin. Alaosa on suoraa harmoniaa lapsuudesta ja nuoruudesta, jossa pitää olla ruotuun sidottu, koska muut käskevät.

Keskiosa on villiä psykedeliaa. Siinä on 6 X vasaroitua lautasrimmaa ja loput mosaiikkilaatoista (14 pikkulaattaa jäi kaikenkaikkiaan yli) ja ne mosaiikkilaatat on tarkotuksella hiukan Off-topic. Se on tää ihana keski-ikä: Teemitälystää - aika ja...

....loppu yläosa taas sitä liian säännösteltyä vanhuutta, jossa aina joku muu sanelee ehdot.

Kyllä. Piti sit ihan vänkälläkin ängetä siihen silmänkorkeuteen tämäkin elämänkatsomus.

Mut hei - ei tuu tämmöstä takakaakelointia missään kyläpaikassa vastaan, voin luvata. Vähän kyllä nauratti ku tätini sanoi, et on toi lautaskuosi sitä sarjaa, ku osti tyttärelleen joululahjaksi koko astiaston.....Mullakin siis ne lailliset mosaiikkilaatat makso sen 10 euroo yhteensä mut ne 6 lautasta maksoiki sit 4,99 euora kappale...prkl. Omaperäisyys (tai sit laiskuus) maksaa....näköjään.


+ Kommentoi (0 kpl)




[riviä: 3kpl, [kt] sivu: 1]
tagetes
II- vyöhyke
Lähetä viesti
 
Arkisto:
2012
1 (3 kpl)

2011
12 (5 kpl)
10 (4 kpl)
9 (4 kpl)
8 (1 kpl)
7 (1 kpl)
6 (4 kpl)
5 (3 kpl)
4 (1 kpl)

2010
10 (3 kpl)
9 (3 kpl)
7 (3 kpl)
6 (4 kpl)
4 (1 kpl)
2 (1 kpl)

2009
11 (3 kpl)
10 (6 kpl)