Ideoita - ja pihan kehittelyä
Päässä pyörii yhtä ja toista. Pitäis tehdä ja toteuttaa - mutta eihän tämä pikku ihmisikä kaikkeen riitä. Mitä saan aikaseks, jaa-a, katsotaan.


Ärsyttäviä kakaroita
perjantai, 16. huhtikuuta 2010
kuva


Joskus tuntuu, että mun lapsilla, niilä isommilla, on jotenkin jäänyt lapsuus kesken. Ja lainalapsilla ja avovävylläkin. Siis pojilla.Heidän tämänhetkinen ykkösharrastus on - yllätys yllätys - kuulapyssysota. Tai oikeastaan softaaminen, mitä se sit ikinä tarkoittaakaan.

Isot miehet leikkii sotaa ja mun 12v. pikkupoika, joka on omasta mielestään niiiin aikuinen, on siellä mukana tasavertaisena sotilaana. Hoh hoijaa... En oikein tiedä olisko pitänyt itkeä vai nauraa, kun kattelin heiän touhujaan talvisaikaan. Kyllä on jätkillä vermeet niin viimäsen päälle ja maskit ja asevyöt ja lumipuvut. Komeita poikia, ei siinä mittään.

Sitte suunitellaan joukot ja vastapuolen harhautukset ja rämmitään pisin mettiä. Ulos ei oo muilla asiaa just sillo, ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei tuu kuulasta kalloon. Vaikkei ne nyt noin niikun yleensä leiki just pihalla. Koirakin on pakko pitää sisällä, koska se ei oikein ymmärrä pelin luonnetta. Koiran mielestä homma menee just niin, et sen kuuluukin etsiä maastoutuneita sotilaita ja sitten haukkumalla paljastaa toisten oivat piilot.

Onneksi ovat edes senverran vihreitä, että käyttävät ns. bio-kuulia. Ne maatuvat ja eivät tuota ympäristöön muovijätettä. Mutta se keskustelu kahvipöydässä sotaleikin jälkeen: Jos tämä kuula painaa sen 12 ni tällä vempulla ei saa osumaa vaikka potkasis perään. Siis mitä häh? Vaan fiksuna en edes aio kysyä mitä mikäkin juttu on tarkotukseltaan. Selityksestä ei tulisi loppua, arvaan.

Nuorempi poikakin notkuu netissä ja kyttää softisasesivuja ja keskustelee niin asiantuntevasti isoveljensä kanssa puhelimessa, et minkä aseen hän sit säästämillään rahoillaan oikein ostaa. Olisipa yhtä kiinnostunut koulutehtävistään, toivoo äiti...

Ei siinä mitään, hyvä harrastushan toi on siinä mielessä, et monen tunnin rämpiminen lumihangessa on hyvää liikuntaa, ja koska kaikilla on hyvät suojavarusteet, ei vahinkoja ole sattunut. Paitsi sillon kerran syksyllä...Avovävy katto et tossapa oiva piilo, oja, jonka pohjalla oli hieman limasen näköstä sammalta, ja sinne se sit hyppäs. Paitsi, että se ei ollu tavallinen oja, vaikka mettässä olikin. Se oli kahden talon se viimeinen paskaoja...joka on metrin syvä ja se limanen sammalkin on haisevaa leväkasvustoa kakkaveden pinnalla. Toiset jätkät eivät pystyneet jatkamaan peliä naurultaan (olipas reilua) ja minä en pystynyt sanomaan enää muutakuin: sisälle et tule noissa vermeissä...

Sen verran olen vannonut muuttuvani hirviöksi, jos yksikin kuulanreikä löytyy uudesta kasvihuoneestani. Ja ei onneksi ole löytynyt. Sen sijaan tähän keskeneräiseen ulkotiskauspisteeseen on tullut osumia. Yhdessä lasissa on tähtikuvio halkeamista ja yhdessä suoranainen reikä. Kyllä huusin ja ajattelin vääntää solmuun sen, joka mun laseihini on ampunut! Ne ovat kuitenkin uskomattoman tehokkaita ne kuulapyssyt ja näyttävätkin ihan oikeilta. Ja siihen ketutuksen päälle vielä vanhin poika hommasi itelleen lasimestarin viran kesäksi, oli meinaa jätkä ampunut yläkerran ikkunaan kahdeneuron kolikon kokoisen pyöreän reiän. Että on tullu edes mieleen? Muka aikuinen...

Olen nyt tullut siihen tulokseen että pojat eivät aikuistu koskaan, he voivat kyllä kasvaa miehiksi, mutteivät aikuisiksi. Loppujen lopuksi poikien ja miesten ero näkyy vain lelujen hinnoissa =DDD!


+ Kommentoi (2 kpl)




[riviä: 1kpl, [kt] sivu: 1]
tagetes
II- vyöhyke
Lähetä viesti
 
Arkisto:
2012
1 (3 kpl)

2011
12 (5 kpl)
10 (4 kpl)
9 (4 kpl)
8 (1 kpl)
7 (1 kpl)
6 (4 kpl)
5 (3 kpl)
4 (1 kpl)

2010
10 (3 kpl)
9 (3 kpl)
7 (3 kpl)
6 (4 kpl)
4 (1 kpl)
2 (1 kpl)

2009
11 (3 kpl)
10 (6 kpl)