Ideoita - ja pihan kehittelyä
Päässä pyörii yhtä ja toista. Pitäis tehdä ja toteuttaa - mutta eihän tämä pikku ihmisikä kaikkeen riitä. Mitä saan aikaseks, jaa-a, katsotaan.


Parkour ja äiti parkuu.
torstai, 14. heinäkuuta 2011
Ärsyttävää uusintaa, ihan niinku Ylellä.
Ärsyttävää uusintaa, ihan niinku Ylellä.


Kyllä lapset on ihania. Ainakin sillon ku ne nukkuu tai sukeltaa tai on toisten.

Tossa viimeks ku oli helteet, aattelin sit oikein viksuna viritellä vanhoista tekokuituverhoista varjostusta siihen pergola-alueeseen. Kaivoin virttyneet ja hieman likaisetkin (kenties) jonkun toisen vanhat verhot esiin ja aloin mittailla pergolaa sillä silmällä.

Ideana oli, että semmoset haalistuneen siniharmaat tekosilkki-mikälie verhot toimis katon varjona ja melkein samanlaiset verhot laittaisin sitten niin, ettei ihan heti näy tielle asti kuka siellä vanhan pöydän luona istuu ja ryystää kaffetta.

Ja eiku autotalliin ettimään sopivaa rimaa tai listaa tai mitä vaan, ettei ainakaan tarvi alkaa sahaamaan jostain naulaisesta laudasta määrämittasia rimoja tueksi. Onneksi loputtoman keittiörempan vanhat lattialistat olivat tarpeeksi pitkiä. Tai siis toinen niistä kahdesta pitkästä pätkästä.

Oli oikein mukavan hikistä hommaa ilta kymmeneltä, ku lämpöäkään ei ollu ku semmoset +25. Niissä verhoissa, jotka "kattoon" tuli, oli just mukavasti senverran reippaasti hulpioon ommeltu kujaa, että sen listan sai pikkasella väkivallalla sinne pujotettua. Paitsi et yks verho yksinään olis ollu liian lyhyt ja niinpä hain sisältä ompelurasian....vain todetakseni, että joku vähintäänkin vaatesuunnittelun ammatilaislapsi oli käyttänyt kaikki vaaleat ompelulangat ja hukannut melkein kaikki neulat. Melkein siksi, että sen pumpulikasan sisällä oli yksi terävä isompisilmäinen neula......miksi siellä oli iso kasa pumpulia???? Ompelurasiassa????

No so what - siinä vaiheessa - minäpä ompelen sillä isommalla neulalla ja kirpparilta muutamalla kymmenellä sentillä ostetulla tumman sinisellä karhunlangalla noi kaks varjostusverhoa yhteen. Ja hyvin toimi.

Pujotin riman verhon toiseen reunaan ja ruuvasin sen ylös varaston seinään. Ja tietenkin pudotin yhden 3:sta ruuvista ja jouduin tulemaan alas muovipuutarhapöydältä hakemaan uuden. Samalla ku kiipesin uudelleen takaisin, yksi pöydän jaloista painui pöytälevyn läpi. Voi kettu. Rikki oli sekin siis pakko saada. Pitäiskö alkaa laihduttaan...

Sovittaessani verhoja kohdilleen, kiinnitin huomion yhteen ylälautojen kannatin lautaan. Mitä helkkaria. Sehän on irti ja halki ja rikki ja kaikkea. Mukavasti siihen just osui nuorempi poikani, joka ei tiennyt asiasta yhtään mitään. Ei tietenkään.

Kun sitten aloin sovitella sivuverhoja, niin huomasin että olipas siinä muutama muukin kannatteleva korkeuksissa oleva lauta irti ja niiden yhdessäpitävät ruuvit KATKI!!!

Voi sun saakelin samperin helvitjumsaat jne jne jne! Välähti heti, että mistä on ollu kyse. Parkour:sta! Eli ollaan menty hyppää - sormiotteella katolle (siis varaston) - laudan kapealle lappeelle - kiepautus - maahan. Noin niinku perussettinä. Ja siitä tietenkin muutama erilainen versio suuntaan jos toiseenkin. Kokonaiset 3 kohtaa parkourin takia ruuvit katkenneina ja laudat repsottaa.

Voi että mää huusin ku hyeena ja annoin tulla täyslaidallisen painokelvottomia mielipiteitä. On vain kaksi syyllistä: Vanhempi poika ja nuorempi poika - ja kumpikaan ei tunnusta tehneensä yhtään mitään, tietenkään. Mutta kyllä mää ihmettelen, miksi siellä katon ja pergolan välissä killuu semmonen kuulumaton kakkosnelonen? Oonko mää sen sinne unissa käyny lykkäämässä? Varsinkin ku tämmösenä tappina helposti hyppään vaiks mille katolle ja raahaan kaikenmaailman palkkeja sinne ja tänne ja just sopiviin kohtiin et voi sit kävellä niitä pitkin kunnes maa kohtaa ukemin?

No, eihän siinä enää auta ku uudet ruuvit.

Mut kaiken ärsytyksen jälkeen huomasin, et ne sivuverhotkin oli ihan turha toimenpide. Nyt siinä kohtaa vasta pätsi onkin, ku ei sinne tuule enää yhtään. Sekin vielä. Noo - korjaan, jahka viittin, ne rakennelmat, keksin jotain muuta näkösuojaa jos kerkeen ja yritän muistaa, ettei tätäkään episodia kukaan muista sadan vuoden päästä.

Ja toivon, että joskus mun pojat lakkaa leikkimästä hämähäkkimiestä. Ainakin mun tekeleissä....

+ Kommentoi (3 kpl)




[riviä: 1kpl, [kt] sivu: 1]
tagetes
II- vyöhyke
Lähetä viesti
 
Arkisto:
2012
1 (3 kpl)

2011
12 (5 kpl)
10 (4 kpl)
9 (4 kpl)
8 (1 kpl)
7 (1 kpl)
6 (4 kpl)
5 (3 kpl)
4 (1 kpl)

2010
10 (3 kpl)
9 (3 kpl)
7 (3 kpl)
6 (4 kpl)
4 (1 kpl)
2 (1 kpl)

2009
11 (3 kpl)
10 (6 kpl)