Isokukkaiset keltanarsissit koristavat pääsiäispöytiä ja monia pienikukkaisia narsisseja kasvatetaan kevättalven iloksi. Ne voi istuttaa keväämmällä avomaalle tai kukittaa uudelleen seuraaavana vuonna, sillä esikäsiteltyjen sipuleiden hyötäminen kukkaan onnistuu helposti kotioloissakin. Muut sipulit ovat tarkoitettu ulos. Tarjolla on sekä luonnonlajeja että jalostettuja lajikkeita. Varhaisimmat narsissilajit puhkeavat kukkaan pari viikkoa lumien sulamisen jälkeen, myöhäisimmät vasta kesäkuun alussa.
Narsissit (Narcissus) ovat helppohoitoisia sipulikukkia, joiden kasvusto laajenee sivusipuleista. Lajin ja lajikkeen mukaan kukkavarressa voi olla yksi tai jopa 20 kukkaa. Keltaisissa, valkoisissa ja keltavalkoisissa kukissa on torvimainen lisäteriö ja ne tuoksuvat. Voimakkain tuoksu on vanhoilla lajikkeilla ja kerrannaiskukkaisilla muodoilla. Tylpähköt ja tasasoukat lehdet ovat kapeat. Tasetteja lukuunottamatta lajit ovat yleensä pitkäikaisiä ja talvenkestäviä. Narsissi sipuleineen on myrkyllinen.
Narsissit kannattaa istuttaa pensaiden tai puiden alle tai nurmikon reunamille. Ne viihtyvät valossa ja puolivarjossa, vettä läpäisevässä multamaassa. Kukinto kestää pisimpään puolivarjoisessa, ja varsinkin valkonarsissi viihtyy kosteassa ja multavassa maassa. Narsissit istutetaan alkusyksystä, syys-lokakuussa, noin 10 cm syvyyteen ja 5–10 cm välein. Jotta kukinnasta tulee näyttävää, istuta narsissit usean sipulin ryhmiksi.
Keväällä kuivaan aikaan kastellaan. Kukinnan jälkeen lehtien annetaan lakastua rauhassa, jotta sipulit saavat kerättyä voimaa seuraavaa kukintoa varten.
Narsissit tarvitsevat jakamista 3–5 vuoden välein. Liian tiheä kasvusto kaivetaan ylös lehtien lakastumisen jälkeen, sipulit lajitellaan koon mukaan ja istutetaan uusiksi ryhmiksi. Ulkoa sipuleita ei juurikaan kannata ottaa hyötöön, sillä yleensä kesän kuiviltaan säilytetyt sipulit nahistuvat melko varmasti ja ovat pilalla ennen syksyn istutusaikaa.