TAKAISIN

Puutarhamansikka on keskikesän herkku

Julkaistu: 8.3.2018

Mansikka (Fragaria x ananassa)

Mansikan suku (Fragaria) kuuluu ruusukasvien heimoon. Samaan sukuun kuuluu monia tärkeitä koriste- ja hedelmäkasveja. Pohjoisella pallonpuoliskolla on hyvin laajalla alueella mansikan sukuun kuuluvia kasveja. Mansikan suku on todennäköisesti lähtöisin Himalajan ja Kaakkois-Aasian vuoristoseudulta. Nykyisin mansikkasuvusta erotetaan yksitoista luonnonvaraista lajia. Suomessa luontaisina esiintyviä lajeja ovat mm. ahomansikka (Fragaria vesca) ja ukkomansikka (Fragaria moschata). Näissä viljelyohjeissa keskitytään puutarhamansikan viljelyyn. Mansikka on yksi maailman runsaimmin viljeltyjä kasveja.
Suomessa on aikaisemmin ollut käsitys, jonka mukaan mansikkaa voi viljellä Oulu-Kajaani-linjan eteläpuolisella alueella. Tämä tieto on osoittautunut vääräksi. Nykyisin mansikkaa viljellään lähes kaikkialla Suomessa, aina Hangosta Utsjoelle saakka. Sodankylässä on ammattimaista viljelyä erittäin hyvin tuloksin. Sallassa viritellään mansikanviljelyä, samoin Kemijärvellä. Utsjoella mansikkaa viljellään edullisilla paikoilla lähinnä kotitarpeiksi puutarhapalstalla.

Kasvurytmiltään mansikka on lähellä hillaa, kukinta ja marjan kypsyminen ajoittuvat samoihin aikoihin. Mansikka kukkii muutaman päivän myöhemmin, mutta marja kypsyy samaan aikaan.

Lue lisää: Mansikat Kasvikortistossa
Keskustelua mansikoista...
Enemmän asiaa hedelmistä ja marjoista
Vielä lisää mansikasta

Mansikkalajikkeet

Mansikkalajikkeisto on kehittynyt nopeasti aktiivisen jalostustyön johdosta. Kerran kasvukaudessa satoa antavat lajikkeet ovat edelleen valtalajikkeita. Viime vuosina on jalostettu myös ns. jatkuvasatoisia lajikkeita. Viljelyssä oleva lajikevalikoima riippuu maantieteellisestä alueesta. Suomessa yleisimmin viljelyssä olevat lajikkeet ovat:
  • Senga Sengana; keskiaikainen lajike, väistymässä harmaahomealttiutensa vuoksi, marjat keskikokoisia, pyöreähköjä/kulmikkaita, voimakkaan punaisia, maku aromikas ja happoinen, vyöhykkeillä I-IV
  • Zefyr; aikainen lajike, altis härmälle, kestää harmaahometta, marjat kirkkaanpunaisia, makeita ja aromiltaan hienoja, sopii pakastukseen, vyöhykkeillä I-V
  • Korona; aikainen lajike, talvenkestävyys hyvä, marjat ovat suuria, kartiomaisia, kiinteämaltoisia, erittäin hyvän makuisia., sopii pakastukseen
  • Kent; aikainen/keskiaikainen lajike, talvenkestävyys hyvä, marjat suuria, pyöreän kartiomaisia, kiinteitä, tiilenpunaisia, maku mieto, hapahko
  • Polka; myöhäinen lajike, talvenkestävyys hyvä, marjat keskikokoisia tai suuria, pyöreähköjä/leveän kartiomaisia, kiinteitä, voimakkaan punaisia, maku raikkaan makea, vähäarominen, sopii pakastukseen
  • Bounty; myöhäinen lajike, talvenkestävyys kohtalainen, marjat keskisuuria tai suuria, pyöreän kulmikkaita/kekomaisia, kirkkaanpunaisia, verholehtien alta vaaleita, miellyttävän makuisia, sopii pakastukseen
  • Jonsok; aikainen lajike, talvenkestävyys erinomainen, marjat keskikokoisia, pyöreähköjä, kiinteitä, tummanpunaisia, maku hapahko, sopii hyvin pakastukseen
  • Honeoye; aikainen lajike, talvenkestävyys keskinkertainen, marjat suuria ja tasakokoisia, kartiomaisia, kirkkaan tai tumman punaisia, kestävät kuljetusta, maku miedosti hapan, miellyttävä, mehukas
  • Tamella; keskiaikainen lajike, altis harmaahomeelle, marjat ovat suuret, tummanpunaiset, kiiltäväpintaiset ja hyvänmakuiset, sopii pakastukseen, vyöhykkeillä I-V
  • Hiku; melko myöhäinen, kotimainen lajike, kestää melko hyvin härmää, harmaahome vaivaa kosteassa, marjat ovat suurehkoja, maukkaita ja pehmeämaltoisia, vyöhykkeillä I-IV
Muita lajikkeita ovat mm. Dania, Elsanta, Nora ja Marmolada.
 

Kasvupaikka

Mansikka ei aseta menestymiselleen kovin suuria vaatimuksia, vaan se menestyy hyvin monentyyppisessä maassa ja kasvupaikassa. Ihanteellisia maita ovat hikevät multavat hietamaat, ja jos mahdollista, lämmin tuulensuojainen, idän ja lännen välille avautuva rinne.

Erilaisia painanteita ja alavia hallanarkoja paikkoja on syytä välttää, lisäksi jäykillä mailla painanteisiin kertyy herkästi vettä sadetuksen ja vesisateiden yhteydessä. Korkeat herkästi poutivat paikat eivät ole hyviä, samoin lohkot joista tuuli vie suojaavan lumikerroksen pois talvella. Sadon ajoittumisen kannalta rinteiden viettosuunnalla on merkitystä. Lounaaseen avautuvilla rinteillä sato joutuu nopeammin, kuin pohjoiseen avautuvilla rinteillä.

Peltolohkojen olisi syytä sijaita mahdollisimman lähellä talouskeskusta. Tällöin viljelyn seuranta on tehokkaampaa ja sadon saaminen nopeasti viileään poiminnan jälkeen on mahdollista. Suositus on, että peltolohkon etäisyys tulee olla vähintään 25 m tiestä, jonka liikennemäärä on 3000 – 10 000 autoa vuorokaudessa ja 50 m, jos liikennemäärä on yli 10 000 autoa vuorokaudessa.
 

Mansikan taimet

Mansikan viljelyssä on aina syytä korostaa puhdasta taimiaineistoa, joka on onnistuneen viljelyn edellytys. Kestävimmät ja paikallisiin olosuhteisiin sopivimmat taimet saa paikkakunnan omista tervetaimituotantoa harjoittavista taimitarhoista. Listan tervetaimituottajista saa puutarhaliitosta, maaseutukeskuksen neuvojilta ja muilta alan asiantuntijoilta.

Käytännössä tervetaimituotanto tarkoittaa, että maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinsuojelulaitoksella puhdistetaan ydinmateriaali, jota monistetaan mikrolisäyksen avulla Laukaan valiotaimiasemalla. Laukaalta taimet toimitetaan lisättäväksi tervetaimituottajille joita on eripuolilla maata. Viranomaiset (Evira) valvovat viljelyn puhtautta näillä viljelmillä.
On yleistä, että viljelijä ottaa tietyn määrän taimia tervetaimituottajalta ja lisää näistä taimista itse lopun aineiston omille viljelmille. Syynä tähän käytäntöön on tervetaimien korkea hinta. Rönsytaimet on syytä ottaa viimeistään vuoden kuluessa istutuksesta, yli kahden vuoden vanhoista pensaista ei rönsytaimien ottoa suositella tauti- ja tuholaisvaaran vuoksi. Jos mansikkamaa on perustettu uusista tervetaimista, voidaan turvallisesti käyttää parin vuoden ajan näiden pensaiden rönsytaimia lisäysaineistona omassa viljelyssä. Kaikki rönsyt ovat geneettisesti emotaimin kopioita ja samanarvoisia tulevaa sadontuottokykyä ajatellen.

Helpoin tapa lisätä taimia on antaa rönsyjen juurtua maahan riviväliin, jolloin ne ovat välittömästi istutettavissa suoraan lopulliseen kasvupaikkaansa. Ensimmäisenä vuonna taimet tuottavat noin 5 – 15 rönsytainta, toisena vuonna määrä voi nousta 30 taimeen.

Mansikkaa voi lisätä myös pistokaslisäyksenä, tällöin otetaan juurtumaton rönsytaimi, joka istutetaan juurrutusalustalle, joka voi olla taimipenkki, laatikko, ruukku tai suoraan lopulliseen kasvupaikkaan. Pistokaslisäyksessä on erityisen tärkeää muistaa kastella riittävästi. Harsokankaalla voidaan ehkäistä pistokkaiden liiallinen haihduttaminen.

Mansikkamaan kunnostus

Ennaltaehkäisevä työ on hyvin tärkeää viljelyn menestymiselle tulevina vuosina. Suunnitellulta viljelypaikalta tulee hävittää kaikki monivuotiset rikkakasvit. Torjuntakeinona on viherkesanto, varjostavien kasvien viljely, tai kemiallinen torjunta. Pienillä lohkoilla onnistuu myös käsin tapahtuva torjunta. Vesitalouden tulee olla kunnossa. Sillä tarkoitetaan ojituksen toimivuutta ja tarvittaessa kastelumahdollisuutta. Painanteet on tasoitettava. Pellon muodon tulee olla sellainen, että pintavedet pääsevät valumaan ojiin.

Viljavuusanalyysillä tarkistetaan maan ravinnetilanne ja lisätään tarvittavat maanparannusaineet. Erityisen tärkeää kunnostuksen yhteydessä on huolehtia kalkituksesta. Koska mansikkamaan kalkitusta on vaikea tehdä enää varsinaisen viljelyn yhteydessä, on kalkitus hoidettava maan kunnostuksen yhteydessä. Kalkitustarpeen määrä ilmenee viljavuustutkimuksen yhteydessä.

Mansikan lannoitus

Perustamisvaiheen lannoituksen on perustuttava aina maan viljavuustutkimukseen. Maan sopiva pH on 6.0 – 6.5. Maan ravinnetilan ollessa tyydyttävä mansikka tarvitsee typpeä n. 10 – 30 kg/ha, joillakin maalajeilla jopa 50 kg/ha. Fosforia 30 kg/ha ja kaliumia 100 kg/ha. Lannoitteet ovat kloorivapaita. On muistettava, että edellä kerrotut arvot ovat vain viitteellisiä.

Mansikanviljelyssä, kuten kaikessa marjanviljelyssä on hyvin tärkeää kiinnittää huomio maan hivenravinnetasoon joka on hyvä selvittää viljavuustutkimuksen yhteydessä. Yleensä keinolannoitteissa on riittävästi hivenravinteita mukana.

Kun maa on peruslannoitettu hyvin ei lisälannoitusta tarvitse antaa 2 – 3 ensimmäisen vuoden aikana. Hikevillä mailla, jos on käytetty runsaasti karjanlantaa ei lisälannoitus ole tarpeen ollenkaan koko viljelykierron aikana. On syytä muistaa, että yleensä mansikalle annetaan typpeä aivan liikaa, harvoin liian vähän. Tarpeetonta lisälannoitusta vuosittain on syytä välttää. Lisälannoitus vain kasvun ja ravinnetilan mukaan. Perustamisvaiheen lannoitukseen kannattaa panostaa aikaa ja vaivaa, varsinkin muovikateviljelyssä on vaikeaa myöhemmin paikata tehtyjä virheitä.

Mansikoiden istuttaminen

Muoviharju on vaivattomin tapa viljellä mansikkaa. Suuremmilla pinta-aloilla harjun teko ja muovin levitys tapahtuvat koneellisesti saman aikaisesti. Pienillä aloilla harjun voi tehdä myös käsin hyvin näppärästi. Harju on hyvä olla juurestaan vähintään 50 cm leveä ja 20 cm korkea. Harjun täytyy olla niin suuri, että kukkavarsiin kehittyvät marjat eivät vastaa maahan, jossa ne ovat alttiina homehtumiselle ja tallaukselle. Ennen muovin levitystä harju tulee tiivistää. Riviväli on 100 – 160 cm. Tällöin voidaan riviväli pitää nurmella ja hoitaa muun nurmen leikkuun yhteydessä ajoleikkurilla tai pukattavalla ruohonleikkurilla.

Mansikan taimet on istutettava oikeaan syvyyteen, lehtiruusukkeen pienimpien lehtien on jäätävä maan pinnalle. Kasvupisteet sijaitsevat pienimpien lehtiruusukkeiden suojassa. Niitä ei saa peittää. Taimen juuret ei saa jäädä mutkalle, maa taimen ympärillä tiivistetään niin, että lehdestä vetämällä taimi ei irtoa maasta. Istutuksen aikana taimet evät saa päästä kuivumaan. Muoviharjuun kastelu on vaikeaa, joten maa on hyvä kastella ennen istutusta. Mikäli haluaa, riviväliin voidaan kylvää jokin matalakasvuinen nurmi. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Matala nurmikasvusto valikoituu hyvin nopeasti ilman erillistä kylvöä säännöllisestä leikkuusta johtuen. Taimet on kasteltava huolellisesti istutuksen jälkeen.

Istutusajalla on suuri merkitys taloudelliseen tulokseen. Tiedetään, että mansikka valmistaa seuraavan vuoden sadolle kukka-aiheet jo edellisen vuoden elokuussa. Tällöin, mikäli satoa halutaan saada seuraavana vuonna, istutuksen tulisi tapahtua heinäkuun loppuun mennessä. Talvehtimisen kannalta on sitä varmempaa mitä aikaisemmin kesällä taimet on istutettu, kun taimet ehtivät juurtua hyvin ja valmistautua talveen on talvehtiminen jo hyvä.

Viljelykierto

Mikäli halutaan satotason pysyvän hyvänä ja rikkakasvitilanteen pysyvän kurissa, tulisi kasvusto vaihtaa viimeistään 5 - 7 vuoden kuluttua. Samalla lohkolla saa mansikkaa viljellä uudestaan aikaisintaan 3 vuoden kuluttua. Sopivia esikasveja ovat kaura, ruis, hernekasvit, timotei ja raiheinä. Apila ja peruna eivät sovi, koska mansikan juurilaho voi tällöin maassa lisääntyä.

Pitkäaikainen samalla paikalla viljely voi aiheuttaa muun muassa marjan pienentymistä, juuristo-ongelmia ja rikkakasvitilanne vaikeutuu. Pitkäaikainen samalla paikalla viljely voi aiheuttaa myös mansikan kääpiökasvuisuutta, vaikka tähän ei erityistä tautia tai tuholaista löydy. Kun puhutaan maan väsymisestä, se tarkoittaa useita kasvua heikentäviä tekijöitä, jotka johtuvat pitkästä samalla paikalla tapahtuneesta viljelystä. Taudit ja tuholaiset lisääntyvät, rikkakasvit lisääntyvät, kasvien omat toksiinit kertyvät kasvualustaan, rivivälit tiivistyvät, haitalliset bakteerit lisääntyvät.

Maan pieneliötoiminnalla on hyvin tärkeä osuus maan kasvukunnon ylläpitämiselle. Maan pieneliöstö hajottaa maahan jääneet kasvinjätteet, kuten oljet ja juuriston, sekä vapauttaa eloperäiseen ainekseen sitoutuneet ravinteet kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Maan eläimet hienontavat ja sekoittavat eloperäistä jätettä nopeuttaen ja tehostaen pieneliöstön toimintaa. Toiminnallaan maan eläimet kuohkeuttavat ja parantavat maan rakennetta.

Viljelykierrolla pyritään lisäämään maan pieneliöstön toimintamahdollisuuksia lisäämällä maahan eloperäistä ainesta, joka toimii pieneliöstön ruokana ja kasvien ravinteena. Monet maan pieneliöt pystyvät erittämään aineita jotka säätelevät kasvitautien määrää maassa. Lisäksi ne kilpailevat ravinnosta taudinaiheuttajien kanssa ja näin ehkäisevät tautien määrää. Pieneliöt ylläpitävät toiminnallaan maan biologista tasapainoa, siksi niiden hyvinvoinnista kannattaa huolehtia. Viljelykierron ylläpito ja suunnittelu on edellytys maan pieneliötoiminnalle.

Kasvisuojelu

Mansikan kasvisuojelussa on tärkeintä ennaltaehkäisevä työ. Monivuotisten rikkakasvien poisto, oikea lannoitus (hivenravinteet), maan vesitalous, kevään harjaus ja vanhojen lehtien poisto. Ehdottoman tärkeää on ensimmäisenä vuonna rikkaruohojen kitkeminen taimien tyveltä. Lapin oloissa pahin tuholainen on hillanälvikäs, etelämpänä suuria tuhoja on aiheuttanut mansikkapunkki, tällöin usein joudutaan uusimaan koko kasvusto. Mikäli kasvuston lähellä on vanhoja nurmia, voivat luteet aiheuttaa suuriakin tuhoja vioittamalla kukintoa, jolloin marjojen laatu kärsii.

Taudeista eniten harmia aiheuttaa harmaahome. Tämän aiheuttajana on yleensä kostea ilma ja tiivis rehevä kasvusto. Harmaahometta voi torjua myös kemiallisesti tarkoitukseen kehitetyllä ruiskutteella. Sitä voi torjua myös tarkentamalla lannoitusta oikealle tasolle.

Hallaa voidaan torjua harsokankaalla tai kastelulla, kastelu kyllä lisää kukinta-aikana harmaahometta.

Mansikan tuholaiset

Mansikkamaan hoitotyöt

Vuotuisten kesäaikana tehtävien hoitotöiden tekeminen huolellisesti varmistaa viljelyssä hyvän tuloksen. Rikkakasveja mansikkariveissä ei saa olla kilpailemassa ravinteista ja vedestä, eikä tukahduttamassa mansikan kasvua. Ensimmäisinä vuosina on erityisen tärkeää kitkeä kaikkein pienimmätkin rikkakasvit pois mansikoiden tyveltä. Rivivälikasvustot täytyy leikata säännöllisesti ja penkkien tyvet kitketään. Ammattimaisessa viljelyssä on rikkakasvien torjunta hoidettu yleensä kemiallisesti. Nykyisin koneiden kehittyessä ja kuluttajien vaatimuksesta ollaan siirtymässä mekaaniseen torjuntaan ja nurmella oleviin riviväleihin. Hiekkaa riviväleihin ei suositella, sadeveden aiheuttamat roiskeet nostavat hiekan myös marjoihin.

Keväällä, kun lumet ovat sulaneet ja maa kuivanut tulee penkit harjata. Harjaus tapahtuu joko käsin esimerkiksi pehmeällä lehtiharavalla tai koneellisesti harjauskoneella. Kun penkit on harjattu suoritetaan paikkausistutus, yleensä talvi vie muutaman pensaan. Mikäli paikkausistutusta ei suoriteta tulee kasvustoon aukkoja jotka verottavat satoa. Rönsyjen poistosta sadonkorjuun jälkeen ollaan useaa mieltä, rönsyillä saattaa olla marginaalinen vaikutus kukka-aiheitten määrään. Pienillä aloilla rönsyt voidaan poistaa. Suuremmilla aloilla rönsyjen poistosta mahdollisesti saatava hyöty ei korvaa siihen käytettyä aikaa ja vaivaa. Joka tapauksessa talvi tuhoaa penkkien pinnalla olevat rönsyt ja ne poistuvat automaattisesti keväällä harjauksen yhteydessä.

Tuholaistarkkailu on yksi tärkeimmistä viljelijän tehtävistä kesän aikana, tarkkailua on tehtävä päivittäin. Jo yksi päivä voi olla ratkaiseva. Kastelu tarvittaessa, erityisesti istutusvuonna. Veden puute on suurempi uhka, kuin ravinnonpuute. On kuitenkin muistettava, että kastelu altistaa homeelle, erityisesti kukinta-aikana. Vuotuislannoituksessa kannattaa käyttää harkintaa. Turhaa lannoitusta on syytä välttää. Yleisin vitsaus mansikan viljelyssä on, että sitä lannoitetaan liikaa. Lannoitus vain viljavuusanalyysin perusteella ja aikaisintaan 2 vuotta perustamisesta.

Hallantorjunta

Ensimmäinen hallan torjunta tehdään viljelypaikan valinnalla. Korkeammat maaston kohdat, etelään avautuvat lämpimät rinteet ovat yleensä turvallisia. Peltolohkojen alapäässä olevia pensaita raivataan, jolloin kylmä ilma pääsee virtaamaan pois lohkolta. Rivivälit voidaan kastella kunnolla päivällä ennen oletettua hallayötä. Kostea maa sitoo lämpöä ja suojaa kasvustoa. Mikäli tulee hallayö, hallaa voidaan torjua myös peittämällä kasvusto harsokankaalla.

Sadettaminen on myös hyvä keino torjua hallaa. Sadetuksen teho perustuu veden lämpötila vaikutukseen. Suojausvaikutus perustuu jatkuvaan sadetukseen niin kauan, kunnes hallan aikana syntynyt jää ryhtyy tippumaan pois kasvustosta. Sadetus aloitetaan lämpötilan laskiessa alle nollan ja lopetetaan, kun jäätä ei enää muodostu ja syntynyt jää tippuu pois kasvustosta.

Sadonkorjuu

Mansikkakasvusto tulisi poimia joka toinen päivä ja mielellään aamupäivällä; tällöin marjat ovat hyvin kypsyneitä ja kiinteitä. Huonot ja vioittuneet marjat kerätään erilliseen astiaan ja viedään pois maalta. Mansikan tulee poimittaessa olla täysin kypsä, mutta ylikypsymistä pitää varoa. Poiminnassa tulee muistaa viljelyhygienia, eli puhtaasta likaiseen ja nuoresta vanhaan. Marjat pitää jäähdyttää mahdollisimman pian poiminnan jälkeen, mutta ei saa jäätyä. Mansikka säilyy 0-asteisena 4-5 päivää.
Teksti:
Agrologi Rauno Kuha
Erikoisviljely-2000
Lapin luonto-opisto, maaseutuopetus
Metsäruusutie 18
96460 ROVANIEMI