Kasvatatko pian laitonta ruusua?

Kurtturuusu on alun perin Koillis-Aasiasta kotoisin oleva laji, jota esiintyy luonnonvaraisena Japanissa, Kiinassa, Koreassa ja Venäjän Kaukoidässä. Kurtturuusu on villiytynyt istutuksista luontoon lähinnä viileillä ja lauhkeilla ilmastovyöhykkeillä. Villiytymiseen on johtanut sen helppohoitoisuudesta johtuva istuttaminen kohteisiin, joita ei hoideta aktiivisesti. Kuten monia muitakin vierasperäisiä kasveja, kurtturuusua on alun perin myyty koristekasveiksi, mutta ne ovat levittäytyneet luontoon.

Suomessa kurtturuusu luokitellaan erittäin haitalliseksi vieraslajiksi, ja se on Euroopan mittakaavoilla yksi sadasta pahimmasta vieraslajista (DAISIE-tietokanta).

Kurtturuusun kasvustot ovat erittäin tiiviitä, ja syrjäyttävät tieltään muut kasvit, vieden näin elintilaa Suomen luonnon alkuperäisiltä lajeilta. Ongelmaksi on muodostunut alkuperäislajiston syrjäytyminen etenkin saariston merenrannoilla, jolloin myös rantojen virkistyskäyttö kärsii. Myös esimerkiksi niittykasvien kuoleminen on ongelmana ruusun levitessä tienvarsiin.

Maa- ja metsätalousministeriö esittää valtioneuvoston hyväksymän asetuksen vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta. Asetuksella pyritään tehostamaan Suomen alkuperäisten lajien suojelua. Haitallisina vieraslajeina esityksessä mainitaan kasvilajeja yhdeksän, joista painotus kohdistuu kurtturuusuun. Kurtturuusun maahantuonti ja myynti kiellettiin ilman siirtymäaikaa kesäkuun 2019 ensimmäisestä päivästä lähtien, ja sen kasvattaminen Suomessa on kiellettyä kesäkuusta 2022 lähtien.

Kurtturuusun kasvattaminen on kiellettyä kesäkuusta 2022 alkaen. Kasvattamiseksi luokitellaan jo se, jos kasvia esiintyy tontilla. Kurtturuusu on kielletty siirtolapuutarhoissa, maanteiden tiealueilla, yksityispihoilla ja yleisillä alueilla. Kurtturuusun esiintyminen katsotaan kasvattamiseksi siitä huolimatta, johtuuko lajin esiintyminen aktiivisesta ylläpidosta, vai sen passiivisesta kasvuun päästämisestä.

Jos kotisi tai mökkisi lähellä kasvaa luontoon karanneitta kurtturuusuja, pyydä maanomistajalta lupa ruusuntorjuntaprojektiin.

Torjunta on helpointa pensaiden ollessa pieniä, jolloin ne voidaan kiskoa hiekasta käsin. Kun pensaat ovat kasvaneet, tarvitaan tukevia hanskoja ja työkaluja.

• Aloita leikkaamalla pensas oksasaksilla tai raivaussahalla tyveä myöten alas.
• Kaiva koko juurakko pois maasta. Tällä sitkeällä lajilla on valtavat maanalaiset osat, joten lapiota on syytä käyttää.
• Laajalle levinneet, yhtenäiset kasvustot on parempi hävittää koneellisesti traktorilla.
• Juurakon kappaleita jää äärimmäisen helposti maahan, joten jälkihoito ja seuranta ovat erityisen tärkeitä.

Tämä on hyvä menetelmä, jos sinulla on aikaa ja/tai et halua käyttää torjunta-aineita. Tässä menetelmässä leikataan kaikki ruusupensaan uudet vihreät versot pois.

• Ensimmäisenä vuonna 3-4 kertaa
• Seuraavina vuosina 2-3 kertaa

3-4 vuoden kuluessa pensas näivettyy hengiltä. Näin myös juurakot kuolevat ja vain pensaan rangat jäävät hävitettäväksi.

Kiellettyihin kurtturuusuihin kuuluu Rosa rugosa ja sen valkoinen alba -muoto. Kurtturuususta jalostettu tarhakurtturuusu on edelleen sallittu. Tarhakurtturuusun salliminen perustuu siihen, etteivät risteymät omaa samaa lisääntymiskykyä ja leviämistä, jonka vuoksi kurtturuusu määritellään haitalliseksi.

Molemmat kulkevat Rosa rugosa-nimen alla, mutta helpoin muistisääntö myyntipisteissä vieraillessa on, että sallitun tarhakurtturuusun nimen perässä on lajikenimi yksinkertaisissa lainausmerkeissä. Esimerkiksi Rosa Rugosa ’Katri Vala’.

Myyntikielto on herättänyt paljon hämmennystä, sillä kurtturuusun hävitystoimenpiteisiin ryhtyessä voi olla vaikea erottaa kiellettyä kurtturuusua tarhakurtturuususta. Koska tarhakurtturuusua esiintyy monena eri lajikkeena, on niiden erittelu erityisen vaikeaa.

Valtioneuvoston hyväksymän haitallisia vieraslajeja käsittelevä maa- ja metsätalousministeriön asetus antaa vaikutelman siitä, etteivät tarhakurtturuusutkaan ole välttämättä tulevaisuudessa turvassa.

"On olemassa lajikkeita, jotka lisääntyvät heikosti siemenestä, ja osa lajikkeista on kokonaan steriilejä. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole käytettävissä riittävästi tietoa sen arvioimiseksi, millainen riski eri (tarhakurtturuusun) lajikkeilla on levitä ympäristöön. Tarhakurtturuusujen lisääntymisteho voi lisäksi vaihdella paitsi lajikkeittain myös kasvuolosuhteiden mukaan. Sääntelyä voidaan tarvittaessa tarkistaa sen jälkeen, kun yksittäisten tarhakurtturuusulajikkeiden lisääntymistehosta on saatu tutkimukseen perustuvaa tietoa." – VALTIONEUVOSTON ASETUS VIERASLAJEISTA AIHEUTUVIEN RISKIEN HALLINNASTA - muistio (23.5.2019)

Koska kurtturuusu ja tarhakurtturuusu saattavat olla hyvinkin toisiaan muistuttavia, saattaa ruusupensaita omaava päästä helpommalla hävittämällä pensaat, jos epäilys löytyy.

Kurtturuusun voi kuitenkin helpommin tunnistaa muista ruusuista. Puutarhoissa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Jos kurtturuususta luopuminen harmittaa, voi sen korvata esimerkiksi juhannusruusulla. Ne ovat samankaltaiset, mutta juhannusruusun erottaa esimerkiksi näistä piirteistä:

• Lehdet ovat pienet, vihreät ja niissä on tavallisesti 7-9 lehdykkää.
• Syksyisin lehdet saavat viinin- tai kuparinpunaisen syysvärin.
• Puolikerrannainen kukinta ajoittuu juhannuksen tienoille ja kestää pari viikkoa.
• Ruusunmarjat eli kiulukat ovat himmeän mustia, noin 1cm kokoisia ja pallomaisia.