TAKAISIN

Kaamosaika kukkaruukussa

Päivitetty: 13.1.2020

Auringolla on tapana leikkiä piiloleikkejä Suomen talven kanssa. Ja se on hyvä piiloutuja. Välillä se käväisee näytillä muutamaksi kylmäksi aamutunniksi, ja palaa sitten piiloihinsa. Tämä valottomuus ajaa monen normaalisti niin pirteän huonekasvin kaamosmasennuksen partaalle.

Yhteyttämiskyvyn heikentyessä kasviraukat vajoavat kohti täyttä työkyvyttömyyttä. Edes niinä muutamana valoisana tuntina kasvit eivät voi kirmata ulos nauttimaan säälisäteistä, joita aurinko pimeyden keskelle heittää. Lisäksi huonekasvien talviajan suurin kuolinsyy on liikajuominen. Näin ollen kotisi viherasukit tarvitsevat erityisesti talvisin sinut mahdollistamaan valonsaannin ja annostelemaan kastelun kohtuulliseksi.

Valoa kasvikansalle

Suurin osa huonekasveista kaipaa ylimääräistä valoa talven pimeinä aikoina. Tämä aika on lokakuun lopulta helmikuun loppuun.

Vehkakasvit, sanikkaiset, tuonenkellot ja muut niukassa valossa viihtyvät kasvit selviävät ikkunalla ilman lisävaloa, mutta moni muu kasvi haaveilee kahdentoista tunnin valosta. Ikkunalaudoilla tarkenevat kasvit kannattaa mahdollisuuksien mukaan pitää talvisin etelä- tai länsi-ikkunoilla, joista ne saavat eniten luonnonvaloa. Älä kuitenkaan jätä kasviasi istumaan kuuman patterin välittömään läheisyyteen, sillä kuumuus yhdessä ikkunan kylmyyden kanssa luovat ikävän hengauspaikan huonekasville.

Ikkunavalinnan lisäksi voit parantaa kasviesi valonsaantia myös pitämällä ne puhtaana pölystä. Lisävalon tarpeessa kuitenkin oiva lahja huonekasveille aina vihervauvasta eläkeikäiseen yhteyttäjään on kasvilamppu. Lamppu asetetaan mahdollisimman lähelle valaistavaa kasvia, kuitenkin varoen kasvin kärähtämistä. Led-lamput ovat suositeltavia, sillä ne eivät kuumene.

Kostea ilma, kuiva multa

Talvella meillä on tapana pitää sisätilojen lämpötila tarpeeksi korkeana kompensoimaan ulkona pauhaavaa viimaa ja pakkasta. Tämän vuoksi huoneen kosteus kuitenkin helposti laskee liian pieneksi niille huonekasveille, jotka viihtyvät trooppisissa ilmastoissa. Monelle kasville ihanneilmankosteus on 60-80%. Lämmityksen mukaan tavanomainen sisätilan ilmankosteus talvella on kuitenkin 30-40%. Liian kuiva ja lämmin ilma ruskettaa lehdenkärkiä ja houkuttelee paikalle epätoivottuja kehrääjäpunkkeja ja ripsiäisiä.

Huonekasvit ovat talvisin laumaeläimiä, sillä pienilmasto kasvirykelmässä on paljon suotuisampi, kuin yksinäisen kasvin ympärillä. Kokoa siis kasvisi iloiseen ryhmään, ja tarjoa niiden läheisyyteen ilmankostutin.

Vaikka kasvit nauttivat kosteasta ilmasta, on liikakastelu suurin talvisin tapahtuva hoitovirhe. Kastelutarpeen voi arvioida ruukkupainon perusteella tai esimerkiksi tökkäämällä sormi parin sentin syvyyteen multaan. Mullan kannattaa antaa kuivua kunnolla ennen, kuin uutta juoma-annosta tarjoillaan.

Sumutepullolla suihkuttaminen auttaa ilmankosteuden ylläpitämisessä kuitenkaan hukuttamatta kasvia. Suihkutus auttaa myös valonsaannissa. Sekä suihkutus- että kasteluveden on hyvä olla huoneenlämpöistä.
Huomaa, että nukkapintaisia kasveja ei suihkuteta. Tällöin voit asettaa kasviruukun ja vesiastian väliin esimerkiksi pieniä kiviä, tai muita esineitä niin, ettei ruukun pohja kosketa vettä.

Korvaa lannoitus merilevällä

Huonekasvien lannoitus rajoittuu niiden kasvuaikaan. Useimmilla huonekasveilla tämä kasvupyrähdyksen aika on vasta kevään auringonsäteiden saapuessa maalis-huhtikuun aikoihin, josta se jatkuu loka-marraskuuhun.

Vain talvisin kukkivat kukat hyötyvät pimeiden aikojen lannoittamisesta. Niitä voi hoivata talvisinkin ravinnenesteillä tai -puikoilla.

Muiden huonekasvien pimeiden aikojen lannoitevieroitusoireisiin auttaa sumutus- ja/tai kasteluveteen lisätty merileväuute. Tehoaineet ja hivenravinteet auttavat kasvia pysymään elämänsä kunnossa helpottamalla niiden ravinteidenottoa ja yleistä hyvinvointia.

Pidäthän huolta kasveistasi!