TAKAISIN

Lapsuudesta tähän päivään

Julkaistu: 16.3.2020

Olen eliöyksilö, jos omaan sanaani on uskomista, bakteerien, loisten ja parasiittien leppoisa ekosysteemi, olen sisäkkäisten taivaiden järjestelmä, osa metsää niinkuin nostokurjet, kerrostalot ja omenapuu. Osatekijät ovat elävässä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, olen laajenevista kehistä kolmannessa, avaruudessa ja maan alla, ja tiedän että perspektiivi on harha johon tahdon uskoa, omanlaisensa vapaa tahto, omenapuun kyky muodostaa hedelmänsä, viestintää ja itsesäätelyä, mielenkaltainen ominaisuus, joka kiertää käden, kirveen, silmän, aivojen ja käden muodostamaa kehää, itsekorjaavaa järjestelmää ei voi rajata ihmiseen, omenapuuhun, syntyvä myytti unohdetaan, raja liikkuu ja muodostuu hälvenemällä, jotta tapahtumista saataisiin oikea kuva. Mieli ei ole aivojen ominaisuus, ei ihmisruumiin, se sijaitsee ympäristön muodostamassa kokonaisuudessa.

Keväinen puutarhaKeväinen puutarha

Tästä se alkoi (taipumuksesta puutarhanhoitoon)

Mummoni naapurissa, tai naapurustossa pikemmin asui entinen pääpuutarhuri, niin hän ainakin itsensä esitteli meille mukuloille. Pääpuutarhurin piha oli melkoinen viidakko jasmiinitunneleineen, kultasateineen ja kaalinpääruusuineen. Korkeista ja vähän matalammista jasmikkeista istutettu kaksinkertainen pensasaita oli sopiva tunneli metrinmittaisten vilistellä, heinäkuun alussa siellä tuoksui niin väkevästi että heikkopäisemmät alkoivat aivastella.

Kiurunkannuksia kotipuutarhastaKiurunkannuksia kotipuutarhasta

Kultasadepuut kasvoivat tontin kulmissa, ne kukkivat joka vuosi ja tekivät hurjasti siementä, meitä kiellettin hengenvaaran uhalla syömästä oksista riippuvia palkoja, muistaakseni uhkauksiin sisältyi myös nenään puhkeavia paiseita ja turpoavia jalkoja. Kerran taisin maistaa. Kaalinpäät olivat luullakseni Peace jaloruusuja ja taatusti kaalin kokoisia, ainakin kukkakaalin. Pihan perällä pintaan pistävän kallion reunassa kasvoi sormustinpensas, tai puu se meille oli, sen alle sai mahtumaan viltin ja siinä mehua juodessaan saattoi samalla tunkea sormiaan sormustimiin, jotka olivat samalla lailla kuviollisia kuin mummon pihasaavissaan kasvattamat apinannaamakukat.

Tiina, Tampere