TAKAISIN

Intohimoa puutarhanhoitoon jo vuosikymmenten ajan

Julkaistu: 30.3.2020

Olen ollut koko aikuisikäni kiinnostunut kukkien ja kasvien kasvattamisesta. Mutta voisin sanoa, että intoa on mutta taitoa ei. Intoni on kestänyt jo vuosikymmenet, ehkä taito on hivenen kohentunut, mutta laiska olen kitkemään edelleenkin.


 

Kuva: Pixabay (fiiliskuva artikkeliin)Kuva: Pixabay (fiiliskuva artikkeliin)

Äidiltä sain mallin kukkien kasvattamiseen ja kukkapenkkien tekemiseen. Ja itse asiassa hän kasvatti osin myös syötäviä kukkia, vaikka siihen aikaan ei esim. kesäkukkia syöty. Äidin malli puutarhassa työskentelystä jäi vahvasti mieleeni, vaikka en silloin niihin töihin osallistunut.

Anoppini taas jatkoi hyvän mallin antamista. Hän kasvatti piparjuurta , kurpitsaa, salaattia. Hänen kanssa kävimme marjassa ja sienessä. Hänen legendaarinen sanonta oli, metsä antaa aina jotain mukaan. Jos ei marjoja tai sieniä löydy, voi löytää oksia ja omasta metsästä sammalta, jäkälää, pihkaa, joita sitten voi työstää kotona. Tutkitusti metsä rauhoittaa ja hoitaa mieltä. Se on luonnonkirkko, hiljentymispaikka, luonnon ihmeiden ihmetyksen paikka. Ihania elämyksiä jo vuosikymmenten ajan.

Kuva: Pixabay (fiiliskuva artikkeliin)Kuva: Pixabay (fiiliskuva artikkeliin)

 

Omakotitalon hankkiminen antoi uusia mahdollisuuksia puutarhan perustamiseen. Onnistuin kyllä tuhoamaan edellisen omistajan perustaman mansikkamaan muutamassa vuodessa. Puolustuksekseni voisin todeta, että tontti on metsäpohjainen, sammal viihtyy hyvin.

Näihin aikoihin mieheni rakensi ensimmäisen kasvihuoneeni, jossa kasvatin kurkkua ja tomaattia, salaattia. Silloin ostimme myös ensimmäiset omenapuut . Oli mukava nauttia tuoreista, omista tomaateista, kurkuista ja omenoista. Meillä on kaksi lasta ja lasten ollessa pieniä, ymmärsin, että voisin nauttia ruuanlaitosta, kun kerran sitä joka päivä täytyy tehdä. Tämä innostutti myös kasvattamaan mm. yrttejä.

Kuva: Pixabay (fiiliskuva artikkeliin)Kuva: Pixabay (fiiliskuva artikkeliin)

Huvilan hankkiminen oli seuraava vaihe. Maa-alaa on nyt hurjasti enemmän. Minulla on kaksi pientä kasvihuoneita, toinen tomaateille, toinen kurkulle. Kasvatan salaattia, porkkanaa, perunaa, yrttejä kasvulaatikoissa, koska vanhat pellonpohjat ovat täynnä juolavehnää ja vuohenputkea enkä vieläkään ole innokas kitkemään. Nykyään vielä vähemmän, kun muutamia vuosia sitten innostuin villivihanneksista. Niitä käytän runsaasti ruuanlaitossa.

On mielenkiintoista opiskella kasvien ominaisuuksista, ravintorakenteesta ja siitä kuinka luonto parantaa. Minua kiehtoo omavaraisuuden lisääminen ja luonnonmukainen elämä, pienesti olen omalta osaltani sitä voinut toteuttaa.

Pipsa, Pori