Puutarhan varhaiset kukkijat turvaavat pölyttäjähyönteisten ravinnon

Pölyttäjähyönteisten määrä on laskenut monissa osissa Eurooppaa huolestuttavan alas. Luonnontieteellisen keskusmuseon asiantuntijan Pasi Sihvosen mukaan tilanne on erityisen huolestuttava Keski- ja Etelä-Euroopassa, mutta pölyttäjät tarvitsevat apua myös Suomen oloissa.

Ihan ensimmäiset toimet pölyttäjien keväisen hyvinvoinnin varmistamiseksi voi tehdä jo syksyllä istuttamalla puutarhaan erilaisia sipulikasveja.

Kevät on pölyttäjille kovaa aikaa. Luonnossa on hyvin vähän kukkivia kasveja. Kotipuutarhuri voi tarjota pölyttäjille ravintoa istuttamalla sipulikasveja. Sellaisia ovat esimerkiksi krookukset, sinililjat eli scillat ja lumikellot, kertoo Marttaliiton kotipuutarha-asiantuntija Tiina Ikonen.

Myös aikaisin keväällä kukkivat puut ovat pölyttäjähyönteisten ilona. Jos tontin laidalla kasvaa pajukko, ei sitä kannata karsia kokonaan. Pajut tarjoavat sekä mettä että siitepölyä aikaisesta keväästä aina juhannukseen asti.

Monipuolisuus on sana, josta pitävät niin pölyttäjät kuin puutarhuri itse. Monenlaisia kasveja, niin kukkia, pensaita kuin hyötykasveja sekä lajeja, jotka kukkivat eri aikaan kesästä.

- Luonnonkasveista voikukkaa kannattaa vaalia, jos haluaa pölyttäjiä puutarhaan. Sitä ei kannata hävittää vielä kukkivana, vaan vasta juuri ennen siementen kypsymistä, vinkkaa Ikonen.

Hyönteiset tarvitsevat sekä mettä että siitepölyä ravinnokseen. Hyönteisten kannalta on tärkeää, että kukan tarjoamaan ravintoon pääsee käsiksi hyvin. Siksi monet kovin kerrotut kasvit eivät ole lentävien hyönteisten suosiossa. Ne lehahtavat mielellään avoimeen kukkaan. Apilat ovat hyvä esimerkki. Puna-apilan teriön torvi on niin pitkä, että esimerkiksi mehiläiset eivät yllä meden lähteelle. Valkoapilassa torvi on lyhyempi.

Mökin tai omakotitalon pihaan voi rajata pienen kedon ilahduttamaan pölyttäjiä.

- Pieneen ketoon riittää muutama neliömetri. Valmiissa niittykukkaseoksissa on monipuolisia kasveja, jotka kukkivat pitkin kesää, kertoo Pasi Sihvonen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Sihvonen on kokeillut niittykukkia myös omassa kotipihassaan, ja voi omasta kokemuksesta todeta, että pieni keto ilahduttaa myös asukkaita.

Miksi kimalaisia ja perhosia pitäisi helliä ja vaalia? Monelle meistä pörräävä kimalainen tai mehiläinen on kauhistus. Ne ovat kuitenkin äärimmäisiä tärkeitä, sillä monet ruoaksi käyttämistämme viljelykasveista tarvitsevat pölyttäjiä tuottaakseen satoa. Myös monet kotipuutarhan hyötykasvit tarvitsevat pölytystä, jotta niistä saadaan satoa.

Monivuotisissa perennoissa riittää valinnan varaa, kun mökin tai omakotitalon pihaa ryhdytään muokkaamaan pölyttäjille sopiviksi. Perennoidenkin kohdalla on tärkeää muistaa, että avoin, yksinkertainen kukka on parempi kuin kovin kerrottu ja suljettu laji.

Kaunis kukkapenkki syntyy yhdistelemällä monivuotisia ja yksivuotisia kasveja. Monivuotisista voisi valita vaikkapa punahatun, akileijan, ajuruohon, päivänkakkaran ja syysasterin. Yksinkertainen daalia on kaunis kesäkukka. Matalana kukkiva keto-orvokki ilahduttaa koko kesän toukokuusta pitkälle syksyyn.

Samaan penkkiin sopivista kasveista saa tietoa asiatuntevista puutarhoista. Myyjät osaavat opastaa, mitä kasveja kannattaa yhdistää samaan istutuspaikkaan.

Myös Marttajärjestöllä on neuvontapalveluja, joista voi kysyä vinkkejä omaa pihaa varten.

Yksivuotisia:
keto-orvokki, kehäkukka, krassi, lobelia, yksinkertainen daalia, petunia, leijonankita, päivänhattu, tuoksuherne, ruiskaunokki, auringonkukka

Monivuotisia:
esikko, akileija, kurjenpolvi,krookus, loistosalvia, sinililja, iisoppi, punahattu, laventeli, syysasteri, narsissi, lumikello, helmililja, erilaiset laukat, apilat, kissankello, kurjenkello, ritarinkannus, maksaruoho, syysasteri