Oman luonteeni mukaisesti haen vähintään viiden vuoden välein jotain uutta ja innostavaa elämääni. Kaksituhattaluvun alussa aloin harrastaa muun muassa metsästystä vastapainoksi omalle työlleni lehtimaailmassa, tuottajana ja toimittajana. Kun taas alkuvuodesta lopetin pitkän urani Espoon kaupungin valtuustossa. Tottuneena aktiiviseen elämäntapaan mielessäni vahvistui tunne, että jokin uusi projekti olisi paikallaan.
Mietin jopa välivuotta Pohjois-Karjalassa, urheiluklubia, kalasavustamon perustamista, aurinkopaneelien vientiä Floridaan. Yrittäjäluonne kun on sellainen, että täytyy aina olla mietinnässä jotain kehiteltävää. Itse asun Espoossa. Lähisukulaiseni ja osa tutuistani asuu synnyinkaupungissani Kotkassa.
Tammikuun 31. päivänä 2009 avasin netin asuntosivuston ja näin juuri myyntiin tulleen keltaisen omakotitalon isolla omalla tontilla Kotkan Korkeakosken maalaismaisemissa. Ja sen hinta oli tyrmistyttävän edullinen. Siltä istumalta soitin välittäjälle, jonka kanssa sovimme seuraavaksi päiväksi näytön. Menimme jo samana päivänä tuttujeni kanssa tutustumaan talon ympäristöön ja pihaan.
Varasin talon näytön yhteydessä ja käsirahan maksoin heti seuraavana päivänä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, olin hetkessä talon- ja tilanomistaja. Talo myytiin minulle 60 neliöisenä lautarakenteisena ja tontin koko oli 2 000 neliötä. Hintapyyntö oli 19 900 euroa.
Ostopäätöksen jälkeen olin onnellinen talon ja tontin omistaja. Mitä tästä eteenpäin? En ollut hetkeäkään kerennyt miettiä nopeaa päätöstäni siitä, että mitä teen nyt talollani?