TAKAISIN

Yksivuotiset ryhmäkasvit ja kylvökukat

Julkaistu: 9.2.2015

Kesäkukat

Kesäkukat kasvatetaan yleensä yksivuotisina koristekasveina. Näihin lasketaan kylvökukat, sekä esikasvatettavat että suoraan maahan kylvettävät, mutta myös mukulasta kasvatettavat, kuivakukat, koristeheinät ja yksivuotiset köynnökset.

Kesäkukkia kannattaa kylvää reilusti ja muuallekin kuin aivan keskeiselle paikalle pihaa, esim. kasvimaan reunaan, jotta malttaa kerätä kukkia maljakkoonkin.


Vaatimukset

Kesäkukat ovat vaatimattomia kasveja, kunhan ne vain istutetaan oikelle paikalleen valaistuksen suhteen. Paikaksi kelpaa melkein mikä vain – parvekelaatikko, amppeli, ruukku, kasvimaan laita tai oma penkkinsä.

Osa kesäkukista on hallanarkoja ja ne kannattaa kylvää tai istuttaa maahan vasta 5.-10. kesäkuuta jälkeen. Tarkemmat ohjeet löytää yleensä siemenpussin kyljestä tai erillisistä kylvöohjeista.

Katso kesäkukat Kasvikortistossa (174 kpl!)

Suoraan kylvettäviä kesäkukkia:

Suoraan maahan voidaan kylvää mm.
kehäkukka (Calendula officinalis), tarhakakkara (Chrysanthemum x spectable), isosilkkikukka (Clarkia amoena), kirjokaunosilmä (Coreopsis basalis), punakosmoskukka (Cosmos bipinnatus) , tuliunikko (Eschscholzia californica), kesäharso (Gypsophila elegans), katkerosaippo (Iberis amara), sarjasaippo (Iberis umbellata), kesämalvikki (Lavatera trimestris), punapellava (Linum grandiflorum), tuoksupielus (Lobularia maritima), sinisievikki (Nemophila menziesii), silkkiunikko (Papaver rhoeas), kellohunajakukka (Phacelia campanularia), tuoksureseda (Reseda odorata), loistoperhoskukka (Schizanthus x wisetonensis) ja köynnöskrassi (Tropaeolum majus).
SilkkiunikkoSilkkiunikko

Yksivuotisia köynnöksiä

Hyviä köynnöksiä ovat mm. tuoksu- eli hajuherne (Lathyrus odoratus), kelloköynnös (Cobaea scandens), ruusupapu (Phaseolus coccineus), kanariankrassi (Tropaeolum peregrinum), mustasilmäsusanna (Thunbergia alata) ja päivänsini (Ipomoea tricolor).
Vinkki: Näistä päivänsini on paras esikasvattaa maalis-huhtikuussa taimeksi, jotta sen kukista voi nauttia pitempään.

Ryhmäkasvien ja kesäkukkien esikasvatus

Suomen lyhyen kesän takia kaikki yksivuotiset (joista suuri osa on peräisin Keski- tai Etelä-Euroopasta) eivät ehtisi tehdä kukkaa, ellei niitä esikasvatettaisi ennen varsinaista istuttamista.

Siemenpussista löytyvät lajikohtaiset ohjeet kylvöajankohdasta, koulimistarpeesta sekä ohjeet siitä, milloin ne voi istuttaa ulos. Taimien koulinta tarkoittaa siis niiden uudelleen istuttamista väljempään ruukkuun, jolloin niistä saadaan vahvempia. Hentoja taimia nostaessa on parempi pitää kiinni sirkkalehdistä, ettei varsi katkea. Juuret irrotetaan varovasti.

Taimia karaistaan viemällä ne päivittäin muutamaksi tunniksi ulos viileään, kunnes ne hallojen mentyä ovat tottuneet ulkoilmaan ja kestävät istutusta.

Esikasvatettuina taimina istutettavat kesäkukat

Sinitähtönen (Ageratum houstonianum), tarhasalkoruusu (Alcea rosea), leijonankita (Antirrhinum majus), kiinanasteri (Callistephus chinensis), peikonkakkara (Mauranthemum paludosum), reunuspäivänkakkara (Tanacetum parthenium), sinilobelia (Lobelia erinus), sarvileukoija (Matthiola longipetala), tarhaleukoija (Matthiola incana), kirjokohtalonkukka (Nemesia strumosa), koristetupakka (Nicotiana Sanderae-ryhmä), petunia (Petunia), kesäleimu (Phlox drummondii), samettikukat (Tagetes), tsinnia eli oppineittenkukka (Zinnia) ja isoauringonkukka (Helianthus annuus).

Tähän sarjaan kuuluu myös kukkia, joita keväällä myydään runsaasti taimina kaupoissa ja toreilla kuten:
Loistosalvia (Salvia x sylvestris), härmesalvia (Salvia farinacea), kesäbegonia (Begonia Semperflorens-ryhmä), mukulabegonia (Begonia Tuberhybrida-ryhmä), daalia (Dahlia), petunia (Petunia), marketta eli pensaspäivänkakkara(Argyranthemum frutescens), punarevonhäntä (Amaranthus caudatus), kanna (Canna x generalis), verenpisara (Fuchsia), pelargoni (Pelargonium), ahkeraliisa (Impatiens walleriana), hopeavillakko (Senecio cineraria), riippaverbena (Verbena bipinnatifida)

Ulos istuttaminen ja hoitaminen

Ulos kesäkukat istutetaan yleensä vasta hallojen mentyä eli n. 6.-10. kesäkuuta. Mm. orvokit, tuoksupielus ja hopeavillakot kestävät pientä hallaakin, mutta enimmäkseen kesäkukat ovat kovin hallanarkoja. Jos halloja vielä istutuksen jälkeen kuitenkin luvataan, kannattaa istutukset suojata harsoilla. Kukat istutetaan aina entiseen syvyyteen, niitä ei missään nimessä saa jättää liian ylös. Istutukset kastellaan huolellisesti.

Kesäkukkaryhmiltä odotetaan tietysti näyttävää koko kesän jatkuvaa runsasta kukintaa. Tämä edellyttää tietysti huolenpitoa: ravinteita ja kosteutta on oltava koko kesän ajan riittävästi. Kuivuminen saattaa aiheuttaa kukkanuppujen ennenaikaista varisemista ja kasvun keskeytymisen. Lannoitus aloitetaan heti parin viikon kuluttua istutuksesta. Optimaalisinta on antaa mietoa lannoiteliuosta joka kastelukerralla.

Korkeat kasvit, kuten hämähäkkikukat, risiini ja punarevonhäntä, täytyy tukea. Tuet kannattaa asentaa ajoissa.

Rikkakasvit poistetaan säännöllisesti. Myös lakastuneet kukat ja siemenkodat on hyvä siivota pois. Etenkin orvokkien ja verenpisaroiden kukinta vähenee, jollei siemenkotia poisteta.

Kirvoja voi torjua miedolla (2 %) mäntysuopaliuoksella ja nokkosvedellä. Pyretriiniä sisältävä bioruiskute auttaa myös hyönteisiin. Härmän ja harmaahomeen torjuntaan löytyy alan liikkeistä hyviä valmisteita.