TAKAISIN

Syreeni (Syringa ) sopii jokaiseen pihaan

Julkaistu: 9.6.2018

Pihasyreeni on perinnekasvien kermaa

Pihasyreeniä (Syringa vulgaris) on kasvatettu suomalaisissa puutarhoissa vuodesta 1728 lähtien, jolloin ensimmäiset taimet tuotiin Turkuun Tukholmasta. Niitä istutettiin parikymmentä vuotta myöhemmin Suomenlinnaan Helsinkiin, ja 1900-luvulle tultaessa pihasyreeni oli yleisin koristepensaamme.
Syreenit ovat pysyneet kestosuosikkeina, vaikka rinnalle ja ohikin on kivunnut uudempia pensaslajeja sadan vuoden aikana. Pihasyreeni on muun muassa Marttaliiton ja Helsingin kaupungin nimikkokukka. Toukokuun 28. Mikkelin Kenkäverossa avattiin pihasyreeninäyttely; alueelle istutetaan vuodesta 2011 alkaen maamme ensimmäinen syreenipuisto.

Pihasyreenejä ihaillaan niiden kukkien ihanan tuoksun ja hempeiden värien vuoksi. Kukka on sävyltään vaihtelevan siniliila tai valkoinen. Kerrannaiskukkaisia lajikkeita sanotaan jalosyreeneiksi. Lisäksi pihasyreeni tunnetaan erinomaisesta kestävyydestään. Se talvehtii hyvin Oulun korkeudella saakka ja erityisen lämpimillä paikoilla jopa Rovaniemellä.

Pihasyreeni suosii runsasmultaista ja aurinkoista kasvupaikkaa, mutta pärjää hyvin myös ajoittain kuivassa maassa ja varjossakin. Pensas nuorennetaan muutaman vuoden välein harventamalla, jolloin se kukkii runsaasti joka kesä.
 

Syreeneitä on erilaisia

Syreeni (Syringa) on puuvartinen kasvisuku, jossa lajeja on parikymmentä ja lisäksi hybridejä.

Pensassyreenit:
Pihasyreeni (Syringa vulgaris). Valkoiset tai violetit kukat kesäkuussa. Kasvaa noin 3-5 m korkeaksi. Vyöhyke I-IV.

Unkarinsyreeni (Syringa josikaea). Hillittykasvuinen, pyöreähkö pensas. Violetit kukat. kasvaa noin 2 m korkeaksi ja 2 m leveäksi. Vyöhyke I-VII.

Isabellansyreeni ´Holger´ (Syringa Preston-ryhmä). Hyvin säännöllinen, tiheä ja pyöreähkö pensas. Isabellansyreenit ovat suurikukintoisia nuokku- ja villa- tai puistosyreenin risteytyksiä. Vyöhyke I-VI.

Kaarisyreeni (Syringa × josiflexa ´Veera´). Unkarin- ja nuokkusyreenin risteymä. Pystykasvuinen, tuuhea ja säännöllisen muotoinen pensas. Terve, luotettava ja talvenkestävämpi kuin nuokkusyreeni. Tummanvihreät lehdet. Suurehkot, pystyt ja runsaat kukinnot ovat punaisia tai violetinsävyiset. Kukkii kesäkuun lopulla. Kasvutavassa ja kukinnon värissä on vaihtelua kantojen välillä. korkeus 2-4 m, vyöhykkeet I-VI.

Nuokkusyreeni (Syringa reflexa). Kapeat, sirosti nuokkuvat kukinnot. Kukat ruusunpunaiset ja sisältä valkoiset. Oksat vanhana kaareutuvia. Kasvaa noin 2 m korkeaksi ja leveäksi. Vyöhyke I-IV.

Pikkusyreeni (Syringa meyeri ’Palibin’). Tuuheakasvuinen, pyöreä pensas. Kasvaa noin 1 m. korkeaksi. Tummanvihreät pienet lehdet. Kukkii alkukesällä runsaasti pienin vaalean punavioletein kukkatertuin. Vyöhyke I-IV.

Puistosyreeni (Syringa x henryi). Pystykasvuinen ja runsaan vehreä pensas. Kukkatertut tumman punavioletit tai valkoiset. Kukkii kesä-heinäkuussa ja on kestävä koko maassa. Erinomainen suojaistutuksiin ja aidanteiksi. Kasvaa noin 3 m korkeaksi ja 3 m leveäksi. Vyöhyke I-VII.

Jalosyreenit:
- Syringa vulgaris ”Andenken an Ludwig Späth” Tummanvioletit suuret kukat. Vyöhyke I-II (III).
- Syringa vulgaris ”Mme Lemoine”. Tuoksuvat, kerrotut, valkoiset suuret kukat. Vyöhyke I-II (III).
- Syringa vulgaris ”Charles Joly” Suuret, liilat kukat. Vyöhyke I-II (III).

Kukintaa kesä- ja heinäkuussa

Syreenien kukinta kestää 2-3 viikkoa. Kesäkuussa kukkivat vaalean siniliilat tai valkoiset pihasyreenit ja pian kukintansa aloittavat myös puisto-, kaari-, nuokku- ja isabellansyreenit. Likusterisyreenien kermanvalkoisesta kukinnasta saamme nauttia vielä heinäkuussa. Syreenien värivalikoimasta löytyy muun muassa valkoisina, violetteina, sinertävänliilana ja vaaleanpunaisina kukkivia lajikkeita.

Lue lisää syreeneistä Kasvikortistosta!

Syreenien istutus ja hoito

Syreenit kukkivat runsaimmin aurinkoisessa paikassa - ja pitävät kalkkipitoisesta, runsasravinteisesta ja lämpimästä hiekkamaasta. Ne ovat kuitenkin kasvualustatoiveiltaan melko vaatimattomia ja menestyvät vähän huonommassakin maassa. VINKKI: Kukinta-aika pitenee, jos kasvupaikkaa ympäröi kevyttä varjoa antavia puita.

Kastelu: Nuoria pensaita kannattaa kastella hyvin ensimmäiset kesät istutuksen jälkeen, jotta juuret kasvaisivat syvään. Vanhoina syreenit kestävät hyvin kuivuutta, eikä niitä tarvitse kastella.

Lannoitus: Yleislannoitetta pussin ohjeen mukaisesti aikaisin keväällä. Kalkitse joka vuosi keväällä tai syksyllä.

Leikkaus: Syreenit eivät tarvitse leikkaamista, mutta voit poistaa kukkineet kukkatertut. Syreeneitä leikataan varovasti, sillä kukkasilmut sijaitsevat vanhojen versojen kärjissä. Vanha pensas nuorennetaan mieluiten harventamalla vanhimpia ja heikoimpia oksia.
Syreeni on erittäin kestävä, pitkäaikainen ja monikäyttöinen pensas. Se soveltuu hyvin yksittäis- tai ryhmäkasviksi. Syreenistä saa helposti kasvatettua myös puumaisen yksilön vaikkapa perennaryhmän keskelle tai ruukkuryhmään!

Puutarha.netin Keskustelupalstalla on oma viestiketjunsa myös syreeneille - lue mitä niistä puhutaan ja osallistu keskusteluihin!
Syreenin herkän kaunis kukinta hurmaa niin uudistontilla kuin vanhassakin puutarhassa.Syreenin herkän kaunis kukinta hurmaa niin uudistontilla kuin vanhassakin puutarhassa.