Sekaisin pionista

’Monsieur Jules Elie’, ’Lady Alexandra Duff’ ja ’Elsa Sass’ – tyylikästä väkeä. Kutsuisitko heidät puutarhaasi? Entä ’Rasberry Sundae’ ja ’Candy Stripe’? Nehän kuulostavat suorastaan herkullisilta!

Punaisen lammen kultakala ja Jalkavaimo nousee kylvystä – kiinalaisten nimien käännökset hymyilyttävät. Pelkästään pionien nimet ovat houkuttelevia ja koukuttavia.

Valkoiset ja vaaleanpunaiset pionit täyttävät pian romantikon kukkapenkit. Niiden muhkeat kukat vievät sydämen. Suurimmat pionit voivat olla lautasen kokoisia, runsaan kerrannaisia tai selkeän yksinkertaisia. Voimakkaat pinkit ja punaiset tuovat sopivasti kukkaloistoa esimerkiksi itämaisiin puutarhoihin, joissa pääosassa on havujen, pensaiden ja sammaleen tummanvihreä sävy. Istutukset täydentyvät lämpimillä keltaisilla ja lohenpunaisilla kukilla. Monen haaveilemaa sinistä pionia ei ole vielä onnistuttu jalostamaan.

Pioneja pitää kumartua haistelemaan. Kukat tuoksuvat, mutta eivät huumaannuta puutarhassa kulkijaa, sillä korkeintaan vieno vivahde leijailee tuulenvireessä. Tuoksu voi olla hurmaava ja kukkainen tai yllättävän imelä. Tuoksunsa perusteella suosituin pioni lienee kielomaisesti tuoksuva valkokukkainen ’Duchesse de Nemours’, tuttavallisesti Nemoursin herttuatar.

Pioneja kannattaa istuttaa eri puolille puutarhaa. Sama lajike voi kukkia eri aikaan eri puolilla pihaa, jolloin saat nauttia kukkaloistosta kauemmin.

Pionit kaipaavat aurinkoista tai puolivarjoista kasvupaikkaa. Mitä kapeampi pionin lehti on, sitä enemmän valoa se tarvitsee. Siksi monet luonnonlajit, esimerkiksi kapealehtinen tillipioni, nauttivat kuivuudesta ja auringosta. Tosin lämmössä pionien kukinta menee ohi nopeammin. Puolivarjossa kukinta alkaa myöhemmin ja ehkä kestääkin pidempään.

Pionin kasvualusta saa olla neutraali tai hapan. Se ottaa herkästi itseensä seisovasta vedestä tai jäästä, joten maan tulee läpäistä vettä. Istuta pionit mieluummin reiluun peltomaahan kuin turvemultaan. Tiukkaa savimaata voi keventää hiekalla.

Älä istuta muita kasveja aivan pionien tyvelle tai syväjuurisia kasveja juurien lähelle, vaan jätä tilaa pionin kasvulle. Sopivia seuralaisia ovat kurjenpolvet, päivänliljat, saniaiset ja maanpeitehavut. Sipulikukat, kuten helmililjat, idänsinililjat ja tulppaanit, ovat kaunis lisä keväällä, jolloin pionien sirot, punertavat versot alkavat työntyä melko varhain maan uumenista.

Ennen kuin pionien huikeasta kukkaloistosta pääsee nauttimaan, tarhurin on maltettava mielensä. Taimi voi ensimmäisenä vuotena puhjeta kukkaan mutta seuraavana vuonna pitää tauon.
Älä vielä hätäänny: Pioni lämpenee rakkaudenosoituksissaan hitaasti mutta kaunistuu ikääntyessään. Alkuun pioni keskittyy juurtumiseen ja juurakon kasvattamiseen. Mitä vanhempi ja komeampi pionikasvusto on, sitä muhkeammin se kukkii.

Pioneja on kolmea tyyppiä. Kiinanpionit Paeonia lactiflora ja tarhapionit Paeonia x festiva ovat ruohovartisia perennoja, joiden varret lakastuvat talveksi.

Puuvartiset kiinanpensaspionit Paeonia rockii ovat kolmikon konstikkaimpia kasvatettavia. Niiden juuret ovat herkät, joten vettä läpäisevä kasvualusta on erityisen tärkeä. Kiinanpensaspioneilla saattaa olla rannikolla ja Etelä-Suomessa vaikeuksia; lämmin syksy pidentää kasvukautta ja vähäluminen, lämmin talvi voi saada kasvin heräämään liian aikaisin. Pakkanen ei ole ongelma. Kiinanpensaspionin kotiseudulla voi pakkasta olla jopa 40 astetta. Kiinanpensaspionia voi kokeilla erikoisuutena aurinkoisella, suojaisalla paikalla Suomen keski- ja pohjoisosissa. Se voi viihtyä ruukussakin, jos talvisäilytyspaikan lämpötila pysyttelee nollan tietämillä muttei jäädy läpikotaisin.

Tutustu pioneihin tarkemmin Puutarha.netin Kasvikortistossa!

Pioneilla on pitkä menneisyys. Monia vanhoja lajeja viljellään yhä. Jos saat jakopalan vanhasta pionijuurakosta, vaali sitä sen ansaitsemalla arvokkuudella. Kuka tietää, mistä se on alun perin saanut alkunsa. Euroopassa pionit ovat kaunistaneet vuosisatojen saatossa keskieurooppalaisten linnojen ja kartanoiden puutarhoja siinä missä suomalaisen torpan pihapiiriäkin.

Vanhat, ranskalaiset kiinanpionilajikkeet saivat alkunsa Ranskan keisarinna Joséphinen pionipenkkien siemenistä. Keisarinna sai pioninsa lahjaksi 1800-luvun alussa Kiinan keisarilta. Kiinassa pioneja on kasvatettu rohdoskasviksi. Pionin juuresta on toivottu apua verenkiertohäiriöiden hoitoon. 1800-luvun jalostustyöstä sai alkunsa esimerkiksi suosittu ’Monsier Jules Elie’ -lajike. Jalostustyössä pyrittiin saamaan aikaiseksi mahdollisimman suuria kukkia ja hyvää tuoksua. Monet ranskalaiset lajikkeet ovatkin yltäkylläisen runsaita niin kukinnassa kuin tuoksussakin.

Lue lisää pioneista ja pionilajikkeista

Tutustu lajikkeisiin Keskustelupalstan pionigalleriassa

Ps. Pioneista käydään myös aktiivista keskustelua Puutarha.netin Keskustelupalstalla!