Tuhoja puutarhassa - onko mitään tehtävissä?

Kasvien tulevaisuus riippuu pitkälti tuhojen laajuudesta sekä kasvilajista. Norjanangervot esimerkiksi eivät esimerkiksi kärsi latvonnasta yhtään; tuuheutuvat vain entisestään. Nuorista puuntaimistakin saadaan vielä kasvatettua kunnon puut, vaikka jäljelle olisi jäänyt vain piiska; kasvatustyössä on vain palattava pari vuotta taaksepäin. Taimelle annetaan kasvaa uusi latva sekä sopivat oksat ohjaamalla kasvua tarvittaessa tukemalla ja hoitoleikkaamalla.

Hyvin voineella kasvilla voi olla myös voimia korjata itse tuhoeläinten aiheuttamat vauriot, mikäli neste pääsee vielä edes osittain virtaamaan jäljelle jääneen, ehjän kuorenosan kautta. Puita voi pyrkiä auttamaan käsittelemällä syöty kohta haavanhoitoaineella, jotta yksilö välttyisi ylimääräisiltä tautirasituksilta. Koristepensaita voi myös harventaa ja versoja lyhentää, jotta vähäisemmät voimat riittäisivät paremmin jäljelle jääville silmuille. Nämä kasvit voivat vaatia muutaman vuoden ajan erityistä huolenpitoa.

Vaikeammaksi tehtävä käy, mikäli puun runko tai kasvin versot on syöty kokonaan. Koristepensaat voi tarvittaessa leikata alas ja antaa juuriston aloittaa kasvatustyö alusta. Havukasvien kohdalla tilanne on kuitenkin melko toivoton, sillä vanhasta kasvinosasta tai juuristosta ei enää uusia silmuja kasva. Esimerkiksi jänikset voivat syödä havukasvien päätesilmut ja uuden verson osat kokonaan myös isommista vuorimännyistä, katajista ja tuijista. Mikäli jäljelle on kuitenkin jäänyt edes hieman uutta versoa, niin kasvu voi käynnistyä uudelleen. Jäljelle jäänyt osa kannattaa siistiä, peittää varjostuskankaalla kuivumisen estämiseksi ja odottaa.

Paljaaksi kalutun hedelmäpuun voi myös onnistua pelastamaan, mikäli maan rajassa olevan jalonnuskohdan yläpuolelta on uutta kasvua tulossa. Tällöin puun jalo-osa on säilynyt ja tuleva kasvu on puuhun vartettua lajiketta – eikä maanalalaista perusrunkoa. Jos uusi kasvu tulee perusrungosta, niin sen lajikkeesta ei voi hedelmäpuiden kohdalla olla varma. Mikäli puu on omajuurinen, niin uusi verso on aina samaa kasvilajiketta. Uudesta versosta kasvatetaan hoitoleikkaamalla uusi, emoyksilön kaltainen puuyksilö.

Vesimyyrän jäljiltä saattaa nuorempien puiden juuristo olla heikossa kunnossa; taimi voi olla kiinni enää muutamalla juurella tai sen juuristo voi olla jopa syöty kokonaan. Juuretonta taimea ei voi enää pelastaa, mutta osittain maassa olevan kenties kyllä. Tue tällainen yksilö huolella ja harvenna latvus mahdollisimman pieneksi, niin kasvi saattaa jaksaa kasvattaa uusia juuria ja versoja.

Jyrsijöiden pahoin tärvelemä puu tai pensas voidaan myös yrittää pelastaa varttamalla. Tällöin runkoon tehdään t:n muotoinen viilto, johon asetetaan ensimmäisen vuoden verso. Versot leikataan alapäästään vinoksi ja kiinnitetään huolella t-viillon sisään. Kiinnittymiskohta kannattaa sitoa tiukasti yhteenkasvamisen ajaksi. Tästä tehty muunnos on puolestaan sillastaminen, jossa verso asetetaan sekä yläpäästään että alapäästään kiinni viiltoihin – sillaksi vahingoittuneen osan yli. Nämä ovat kuitenkin melko vaativia toimenpiteitä, eivätkä aina onnistu ammattilaiseltakaan.

Jänikset, myyrät ja hiiret – joskus jopa hirvet ja peurat – saattavat aiheuttaa kotipuutarhassa melkoista tuhoa. Tähän kannattaa varautua suojaamalla riskialttiit kasvit huolellisesti kasvukauden loppupuolella. Erilaiset suojaverkot, spiraalit ja vaikka tuhoeläinten nenään epämiellyttävältä tuoksuvat tuomenoksat auttavat kasvien suojaamisessa. Lisäksi kannattaa talvella huolehtia lumihangen tiivistämisestä kasvien ympäriltä. Mikäli vahinko on kuitenkin päässyt tapahtumaan, niin onneksi kasvien toipumiskyky ja kasvunvoima auttavat kotipuutarhuria usein pelastamaan vahingoittuneet yksilönsä.