Tuuheahko puolipensas. Tummanvihreät, kapeat lehdet. Kulmikkaat ja vihreät vuosiversot. Kukat ovat kauniin siniset, violetit, ruusunpunaiset tai valkoiset. Sisältää eteerisiä öljyjä, parkkiaineita, karvasaineglykosideja.Historia: Iisoppi on kotoisin Keski-Idästä ja Euroopan kaakkoisosista. Pohjoiseen se tuli nunnien ja munkkien mukana. Se mainitaan Vanhassa Testamentissa lääkeyrttinä. Iisoppia on vuosituhansien ajan pidetty suojaavana ja puhdistavana kasvina. Pidetty virsikirjan välissä; yrtin nuuhkaisu piti kirkossa hereillä. Saanut lisänimen: pohjoisten seutujen laventeli.Ruoanlaittoon sopivat versonlatvat ja lehdet käytetään tuoreena, ennen kukintaa, mutta voidaan myös pakastaa. Kukat korjataan, kun ne ovat avautuneet. Aromiltaan iisoppi on karvas ja siksi se poistaa ruuasta rasvan maun. MUISTA KÄYTTÄÄ IISOPPIA VAROEN!Sisäisesti ruoansulatuksen edistämiseen ja ilmavaivojen, vilustumisen, hengitystiekatarrien ja kouristusten lievittämiseen. Kasvi on diureetti eli vettä poistava. Murskattuja lehtiä käytetään ulkoisesti kipeytyneisiin lihaksiin, tulehtuneisiin haavoihin ja kaunistaviin yrttikylpyihin. Iisoppitee lääkitsee palo- ja ruhjevammoja ja sopii myös kurlaukseen.

Kestää kuivahtamista. Taimia latvotaan haarautumisen edistämiseksi. Keväällä leikataan noin puolet korkeudesta pois. Puutuneet kasvit nostetaan neljän viiden vuoden välein, keväällä, ylös ja jaetaan. Kasvi suojataan havuilla talvella.

Kasvi menestyy Keski-Suomen korkeudelle asti.Myrkyllinen, pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita.