Vihanneskasvi, jonka syötävä osa on kerä. Talvikaalin sadonkorjuu tehdään lokakuussa kuivalla säällä ennen kovien pakkasten tuloa. Keräkaalit alkavat kypsyä elokuusta lähtien nopeassa tahdissa. Aikaiset keräkaalit halkeavat nopeasti etenkin sadesäällä, mutta kelpaavat hyvin hapankaalin raaka-aineeksi.Valkokaalia rakastavat kaalikääryleiden, kaalikeiton ja hapankaalin ystävät. Säilyy +1 asteen lämpötilassa useita kuukausia. Säilyy talven yli parhaiten viileässä kellarissa hyllyllä kannat ylöspäin tai riiputetaan verkkokassissa. Keräkaali voidaan varastoida myös aumoissa. Varo kolhimasta korjattavia keriä, sillä vioittuminen heikentää säilyvyyttä. Pidetty ennen Suomessa köyhien ruokana. Keräkaalia kasvatettiin aluksi linnojen ja luostareiden kasvitarhoissa. Turun, Hämeenlinnan ja Savonlinnan seuduilla kaalia on kasvatettu 1400- ja 1500-luvuilta saakka. Kansanrunoudesta löytyy viitteitä, joiden mukaan kaali olisi tunnettu jo varhaisemminkin Suomessa. Yleiseksi viljelykasviksi keräkaali tuli kuitenkin myöhään. Hapankaaliksi valmistettuna kaali tunnettiin jo 1600-luvun Ruotsissa. Egyptiläiset viljelivät kaalia 2000 eKr. Kreikkalaiset käyttivät kaalia humalan ehkäisemiseen ja krapulalääkkeenä. Keräkaali lienee peräisin Välimeren alueen itäosista ja Vähä-Aasiasta.

Istuta avomaalle touko-kesäkuussa 45 cm välein. Haraa maa varovasti, sillä juuristo vioittuu herkästi. Kastele kuiva maa, aurinkoisella säällä istutus kannattaa jättää iltaan. Istutettaessa alimmat lehdet jätetään maanpinnan tasolle. Tiivistä multa taimen tukemiseksi. Kastele taimet varoen. Poista rikkaruohot, kastele poudalla. Syksyllä annetaan karjanlantaa tai keväällä puutarhan moniravinnelannoitetta. Kaali tarvitsee lisätyppeä kesä-heinäkuussa 2-3 kertaa.

Kaali sietää pieniä yöhalloja. Kaalimaalle on hyvä antaa kalkkia, sillä kun maan pH:n saa nostettua 7,0-7,5:n tasolle, ei juuri ole vaaraa möhöjuuresta. Taimipoltteen ehkäisemiseksi kasvualustana käytetään puhdasta lannoitettua kasvuturvetta.