Porkkana on vanha ravinto ja lääkekasvi, jota on käytetty myös värjäykseen. Oranssin värin tuottaa karoteeni, joka on A-vitamiinin esiaste. Sisältää myös C-vitamiinia ja seleeniä. Myös keltaisia ja punaisia porkkannoita viljellään. Sitä vitamiinipitoisempi, mitä kauemmin on kasvanut maassa.Porkkana on korjuuvalmista, kun sen juuren pää on pyöristynyt. Porkkana voidaan nostaa maasta viimeisten kasvien joukossa, sillä sen varastokestävyys paranee sen saadessa olla maassa myöhään. Porkkanat nousevat maasta joko naatista vetämällä tai talikolla nostamalla.Monikäyttöinen. Voi syödä sellaisenaan, raasteena, keitettynä, keittojen, kastikkeiden, pataruokien ja muhennosten valmistuksessa, suolaisissa ja makeissa leivonnaisissa.Porkkanan ainseosat edistävät hiusten ja kynsien kasvua, vahvistavat puolustuskykyä ja verenkiertoa.Kasvaa myös villinä Suomessa, mutta satunnaisesti ja on jokseenkin harvinainen. Porkkanaa on viljelty Etelä-Euroopassa jo kaksituhatta vuotta.

Maa lannoitetaan ennen kylvöä karjanlannalla, lehtipuun tuhkaa voi lisätä. Kylvetään aikaisin keväällä harvaan, kun maa on vielä kosteaa. Rivietäisyys 20 cm, talviporkkanalla 30 cm. Taimet harvennetaan, kun ne ovat 2-4 cm korkuisia, lajista riippuen 5-10 cm päähän toisistaan. Älä jätä harvennettuja taimia maahan. Rikkaruohot kitketään ja maa kastellaan tarvittaessa. Boorin puute ja suuret kosteusvaihtelut voivat aiheuttaa porkkanoiden halkeilua.

Aikainen kylvö on paras torjuntakeino porkkanakempin ja porkkanakärpäsen torjunnassa. Toinen mahdollisuus on kylvää myöhään, kesäkuun puolivälissä. Myös peiteharso on hyvä keino suojautua tuholaisia vastaan.