Varsi on hieman karvainen ja lehdet ovat suippoja, päältä tummanvihreitä ja kiiltäväpintaisia, alta vaaleampia. Valkoiset, ruukkumaiset kukat ovat latvatertussa. Marja on pyöreä ja punainen. Marjoissa 85% vettä, 2% selluloosaa, 7% sokereita, vitamiineja, tanniinia, väriaineita, pektiiniä, glykosideja, arbutiinia, flavonoleja, sitruuna- ja omenahappoa, bentsoehapon glukosideja. Siemenissä kuivarasvaa, kaliumia, mangaania. Lehdissä mm. arbutiinia, dehydroaskorbiinihappoa, mangaania, bentsoehappoglykosidia.Marjoja kerätään elokuun lopusta lokakuun alkuun. Lehtiä rohdokseksi on paras kerätä varhain keväällä ennen kukkimista tai myöhään syksyllä, mutta ympäri vuodenkin voi kerätä.Kasvaa koko Suomessa, paikoilla joissa puiden latvapeittävyys on alhainen. Puolukka viihtyy hyvin hakkuuaukeilla tai taimikossa.Keitot, kiisseli, puurot, uuniruuat, mehut, lisukkeena ruuassa. Puolukkaa voidaan säilöä pakastamalla, survomalla tai keittämällä hyytelöksi. Marjat säilyvät hyvin korkean bentsoehappopitoisuutensa ansiosta.Marjat edistävät vatsan, sapen ja maksan toimintaa, pitävät suoliston terveenä, edistävät raudan ja kivennäiaineiden imeytymistä, antibioottiset aineet torjuvat munuaisten ja virtsateiden tulehduksia. Tee kuivatuista lehdistä on vaikutukseltaan samansuuntainen lisäksi hyvä reumaan, virtsatietulehduksiin ja alentaa verensokeria; se sulattaa suoloja ja siten munuais- ja virtsakiviä. Ohje: 1 tl mursakattuja lehtiä haudutetaan 30 min 4-5 dl:ssa kuumaa vettä.

Puolukan lehdet ovat myrkyllisiä, pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita.