Engl.nimi: Tarragon Hienoimpia mausteyrttejämme. Helppo viljeltävä. Kukat pieniä pallomaisia, vihertävänvalkoiset kukkamykeröt saattavat kehittyä. Lehdet kiiltävät, pitkät, alapuolella öljyrauhasia. Varsi uurteinen, liereä, haaroittuva ja vaaleanvihreä. Muuttuu tyvestä ruskeaksi ja hauraaksi. Venäläisellä rakuunalla lehdet kapeammat ja vaaleammat kuin ranskalaisella; lisäksi kitkeränmakuinen vailla vivahdetta anikseen. Venäläinen rakuuna on jopa puolitoistametrinen (70 - 150 cm). Varattava penkissä tilaa vähintään 50 * 50 cm.Lehtiä voi korjata keväästä syksyyn, satokausi on pitkä, talven varalle poimitaan versonpäitä heinäkuusta lähtien. Leikkaa kerralla korkeintaan 2/3 oksista.Huolellinen kuivatus säilyttää miedon rakuunan maun, kuivatus 27 asteessa nopeasti. Lehdet voi pakastaa. Kuivuu hyvin narulle laitettuina kimppuina. Sisäisesti teenä: ruokahaluttomuuteen, vesipöhöön, epäsäännöllisiin kuukautisiin ja edistämään unen tuloa. Antiseptinen.Historia: Ennen rakuunan uskottiin suojaavan käärmeenpuremia vastaan. Rakuunan juurta on käytetty hoitona hammassärkyyn. Nimi juontuu ranskan estragon- ja latinan dracunculus-sanoista, pieni lohikäärme.

Versot leikataan syksyllä. Venäläinen rakuuna on monivuotinen ja kylmänkestävä. Pudottaa lehtensä syksyllä. Ainakin maan pohjoisosissa syytä peittää syksyllä oljilla, turpeella tai kuivilla lehdillä. Jaetaan joka neljäs vuosi. Ranskalainen talvetetaan sisätilassa. Leviämistä voi rajoittaa ympäröimällä taimet juurimatolla tai haraamalla liiat juurivesat ajoissa nurin.

Venäläisen aromi paranee, mitä pidempään se saa kasvaa paikallaan. Ruoanlaitto: Ranskalaisen keittiön erikoissuosikki. Voidaan käyttää tuoreena, kuivattuna, etikkaan säilöttynä. Käytetään harkiten, sillä maku leviää voimalla ruokaan. Sopii hyvin lipstikan kanssa keittomausteeksi.