Suomalainen perinneperenna. Pystykasvuinen, melko roteva: jäykät, lehtevät versot. Versoo melko myöhään. Lehdet soikeita, karvattomia, lyhytruotisia. Kukinnot melko suuria, tuoksuvia kartiohuiskiloita. Värit, kukan koko ja kasvukorkeus vaihtelevat lajikekohtaisesti suuresti, samoin kukinta-aika. Syysleimun kukat voivat olla valkoisia, vaalean- ja kirkkaanpunaisia, sinisiä tai violetteja. Kukkii melko pitkään.Kutsutaan myös nimillä syreenifloksi, syyshehku ja leimukukka.Syysleimut ovat muiden leimukukkien tapaan alunperin pohjoisamerikkalainen kasvisuku.

Säännöllinen kastelu. Poista kuihtuneet kukkavarret kylväytymisen estämiseksi. Siemenkasvit ovat pieni- ja himmeäkukkaisia, reheväkasvusia ja tukehduttavat pian jalostetut lajikkeet. Jos osa taimista latvotaan alkukesällä, kukinta-aika pitenee.

Tuoksuva loppukesän perenna. Kestää pientä hallaa, sadetta ja tuulta. Alttiita härmälle. Mitä perinteisempi rakennettu ympäristö on, sitä harkitummin syysleimuja tulisi istuttaa niiden suomalaisessa maisemasta usein poikkeavien värien vuoksi.