Punakoiso on kaunis köynnöstävä puolipensas. Sen latvaosat ovat pehmeitä ja tyviosat puutuvia. Punakoiso kukkii vaaleanliloin, ratasmaisin kukin. Kukkii pitkään, pensaassa saattaa näkyä yhtä aikaa sekä kukintoja että marjoja. Marjat ovat aluksi vihreät, sitten oranssit ja kypsinä kiiltävänpunaiset. Kasvin haju on vastenmielinen. Koko kasvi on myrkyllinen, mutta suurin osa alkaloideista on varressa ja lehdissä. Kuorta on käytetty lisäämään virtsan ja hien eritystä ja ulostusaineena. Sillä on lääkitty pitkäaikaisia ihottumia, haavoja, astmaa, keuhkoputkentulehdusta, hinkuyskää, keltatautia, reumaa ja kihtiä. Linné suositteli sitä reumatismiin, kuumeeseen ja kaikenlaisiin tulehdussairauksiin.Solanum -nimi on johdettu auringosta (solar) kuvaamaan kasvisuvun maagista voimaa. Englannissa paimenet taivuttivat punakoisosta vanteita eläinten kaulan ympärille, jos he epäilivät niiden kärsivän pahasta silmästä. Dulcamara tarkoittaa kitkeränmakeaa; kasvi maistuu aluksi kitkerältä ja sitten makealta.Luonnonvaraisena punakoison näkee useimmiten kasvavan kosteilla rannoilla rantapensaikossa, joissa se kasvaa joko pensasmaisena tai kiipeilee toisten kasvien varassa.Englnimi: Bitter Nightshade

Koristekasvi.Myrkyllinen, pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita. Kasvia ei pidä käyttää omin päin, koska koko kasvissa on myrkyllisiä glykoalkaloideja. Lapsi voi saada jo 4-5 marjasta myrkytyksen. Oireina on mm. vatsakipu, ripuli ja joskus myös päänsärky, kuume ja heikotus. Suuret annokset lamaannuttavat keskushermostoa, hengitystä ja sydäntä. Seurauksena voi olla kuolema.