Perunan maanpäällinen osa on pienikokoinen ja sillä on suuret lehdet. Perunan marjat ovat myrkyllisiä. Syötäväksi kelpaavat ruskea- tai keltakuoriset mukulat kasvavat maan alla. Kuori voi olla myös violetti, punainen tai vaaleanpunainen. Sisältä peruna on vaalean kellertävä, mutta se voi olla myös kuoren värinen. Tärkkelyspitoisuus ratkaisee, mihin ruokaan perunaa käytetään. Peruna säilyy valmistettaessa kiinteänä, kun tärkkelyspitoisuus on pieni. Jauhoisissa perunoissa tärkkelyspitoisuus on suuri.Sadonkorjuu aloitetaan silloin kun peruna kukkii. Ensimmäiset uudet perunat voidaan nostaa usein juhannuksena. Perunat säilytetään kellarissa. Huonot perunat erotellaan pois. Kolhiintuneet mukulat ovat sangen alttiita bakteeritartunnoille.Perunasta voidaan valmistaa paljon erilaisia herkkuja. Siitä saadaan herkullisia laatikoita, keittoja, muusia ym.Perunaan suhtauduttiin aluksi ihmetellen, kun se 1500-luvulla saapui Amerikasta Eurooppaan. Sitä luultiin myrkylliseksi ym. Suomessa on perunaa alettu kasvattamaan vuodesta 1730-luvulta. Ensimmäiset perunat ovat saapuneet Suomeen saksalaisten seppien mukana.

Naattien ollessa jo niin pitkät, että rivit näkyvät, on aika kitkeä rikkaruohot ja harata. Varret olisi hyvä peittää pakkasten uhatessa. Mullataan myöhemmin kesällä. Multaus suojaa mukuloita valolta, etteivät ne tulisi vihreiksi. Poutakausina kastelu tarpeen. Syksyllä annetaan karjanlantaa tai keväällä seoslannoitetta.

Perunamaan paikkaa tulisi vaihtaa vuosittain.Peruna-ankeroista esiintyy viljelmillä, jossa perunaa on viljelty liian kauan. Kaksivuorottelun ohella paras keino pitää peruna terveenä on valita taudinkestäviä lajeja. Perunan tautien, perunarutto, perunarupi sekä virustaudit, torjunnassa tärkeää on ennalta ehkäisevät toimenpiteet. Vuoroviljely, kestävät lajikkeet ja puhdas siemenperuna ovat tärkeitä.Vihreät osat myrkyllisiä, pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita.