Suljetaan pois nämä menneen vuoden puuhailut

Nyt tosiaan olisikin hyvä aika ruveta koostamaan oikein olan takaa niitä ennen ja jälkeen kuvia. Niistä nimittäin minusta eniten innostuu touhuamaan omituisia touhuja

Inkin viestistä innostuneena jo tulin tutkailemaan, että minkäsmoinen kasvi on hietakukka, Sandlill...

No hoo, täällähän onkin Sandill kevätkuva, johon olisi mukava saada jatkoksi kesä- ja syyskuvaa.

Hoyabella, sinulla onkin ollut oikein puuhapäivä - täällä satoi, onneksi ehkä, kun itse niiskutan flunssan kourissa...

Liuskekivieni määrä kaksinkertaistui tänään! Tulee kohta eteen se hetki, kun pitää ratkaista, mihin ne sijoitellaan.

Äsken istutin noiden rajaavien lautojen tilalle kasvarista kosmoskukkia. Laskinkin ne jostain syystä ja on ihme, jos myöhemmin kesällä minulla kukkii 34 kosmoskukkaa.

Aamulla otinkin punaiset verbenat pois keltakukkaisten seasta amppeleista ja panin ne kahteen suureen köynnöskrassiruukkuun. Tarvitsin noiden krassien väleihin lisämultaa ja otin viime vuotisia kesäkukkaruukkuja ylös kuistin päädyn puolelta. Kauhistuin suorastaan, kun yhdessä isossa muoviruukussa oli hyvän mullan sisässä kymmenkunta hyvin vilkasta kiitäjäistä. Iletti, vaikka ne ovat hyvin myönteisiä hyönteisiä. Olivat niin hädissään, että pyrkivät työhanskaa pitkin käsivarsille ja siihen tuli minulla raja ja piti pyytää isäntää kaveriksi repimään sitä multaa muruisemmaksi. Kiitäjäiset lennätettiin paraatipenkkiin.

Viime työkseni tälle päivälle tein neljästä korkeasta kepistä kauhean näköisen tiipiin ruusupapuja varten. Teokseni näytti niin omituiselle, että jätin vielä pavut siihen siirtämättä. Asia vaatii harkintaa... (isäntä sanoi aamulla lähtevänsä liuskekivien hakuun järvelle, toivottavasti ei unohda niitä kalastaessaan)

Oho, onpas ollut kamera kallellaan kovasti Ei tuo kirsikkapuu tuossa oikealla ole ollenkaan vinossa.

Laitan vielä tänne kevääseen muistoksi (toivottavasti) tämän ankean tilanteeni, missä kesäkukkapenkki on vasta kylvetty ja pensasaita ei varjosta yhtään vielä Perällä ennen kaatopaikkalaatikkoa on se kompostipenkki. Kuvan oton jälkeen on sen korkeus noussut aika paljon. Tänään karistelin, haravoin ja tallailin vähän multaa hiekan päälle kesäkukkapenkistä vasemmalle.

Nyt meillä alkaa pihapuuhat todenteolla, kun päästään lomalle eikä tuo työ häiritse.

Kyllä muuten oli nurmikon leikkuu erilaista, kun ei tarvinnut siellä talon varjossa sitkitellä edestakaisin ikävystyneenä . Kun vielä teen sinne samalle alueelle aurinkoa saavaan kohtaan nurmikon sijaan istutusalueen, ei tarvitse kuin polku ajella.

Te, jotka leikkaatte itse nurmikot, miettikääpäs ihan oikeasti, mitkä kohdat ovat sellaisia ärsyttäviä. Missä pitää peruutella ja kurvailla hankalasti? Ne siis kannattaa ottaa työn alle ja parannella.

Minun mielestäni meidän nuotiopaikkaa on hankala kiertää, kun se on niin neliö ja ympärillä on kaaret kahteen eri suuntaan. Kaikkein pahin on minun lempipenkkini (se parrunpuolikas), jonka alle ei mahdu leikkurilla menemään kuin lyhyillä törkkimisillä ja se on niin raskas, etten viitsi sitä purkaa leikkuun ajaksi.