Uusi varsi siitä tulee. Ei pidä jakaa , kyllä tuohon ruukkuun mahtuu vielä paljon .

Kysyisin tästä että mitäs nuo kaksi pikkuista tuossa ovat? tekeekö vaan uutta vartta vai miten... ja pitäskö dendroa yleensäkin jotenkin jakaa,jos tuollaisia pieniä tulee...

Minulla hupsulla oli aikoinaan kaunis valkoinen dendro-hybridi, mutta kun en saanut sitä uudelleen kukkimaan (kasvoi kyllä ja teki keikejä) ja se 4-5 vuotta vaan oli, kunnes villakilpikirvataistelussa menetti juurensa. Sen jälkeen en ole halunnut enää dendroja - ehkä vähän hupsua yhden perusteella todeta, että ovat muka vaikeita, siis mulle. Dendrohybridit kuulostaa nimittäin yleensä ottaen ihan ok kasveilta.

Minun dendro hybridini on ollut todella helppo. Se on kukkinut hyvin ja kasvanut melkoisesti.
Mutta näissä on eroja.

Ah, Plantagenissa oli niin suloisen kauniita dendroja että sydäntä särki jättää ostamatta. Päätin nimittäin ensin palata kotiin Orkideaoppaan äärelle ja lukea mitä kyseinen opus kertoo dendrojen vaatimuksista. Oppaassa sanottiin ettei todellakaan ole mikään aloittelijan kasvi, hyvin vaikea kukitettava jne. Minkälaisia kokemuksia dendrojen "vaikeudesta" on? Tarviiko todella sen etelä-ikkunan ja talvella lisävaloa viihtyäkseen etc. Riittäisiko luoteis-suunnan ikkuna? Olisi niin ihanaista saada oma dendro kokoelmaan

Minulla kukkii nyt ensimmäinen oikeasti itse kukitettu nobile hybridi,
vai saikohan tuo vaan tartunnan Mirjan antamasta pistokkaasta.

Luovun Dendrobium nobilesta, joka on todella rehevä ja erittän hyvinvoiva todella edullisesti. Jos joku kiinnostuu laita hölöä.

Liekö Mirjan ohjeiden mukaan reijitetty tuo kaljamukikin... kiitos mallista, kauniisti kukkii, Raakki!

En minäkään tuota Pikku-Mallan keikiä vielä irrottaisi, vaan antaisin kasvattaa lisää juuria. Just olen tehohoitanut yhtä vähän liian varhain irrotettua phalen keikiä, pari kuukautta pidin kaapissa lisäjuuria kasvattamassa ennen kuin uskalsin ihan kunnolla istuttaa.

Olivian kanssa olen ihan samaa mieltä tuosta jakamisesta. Minustakin viehättävämpiä ovat iäkkäämmät, runsaiksi kasvaneet kasvit. Ja kai se jakaminen sitä kasvin sielunelämääkin aina hetkeksi heilauttaa...
paremmin kasvavat ja kukkivat kun ei niitä turhan takia sorki. 

Onpa raikkaan valkoinen tuo Raakin dendro!

Yleensäkin tuohon jakojuttuun: aina pitäisi kysyä, miksi? Kasvin luontainen kasvutapa tulee huomattavasti paremmin esille kun se on runsas ja sillä on jo ikää - paljon mukavampi sitä on katsella kuin purkissa jurnuttavaa yksinäistä jakopalaa. Silloin tällöin niistä voi ottaa keikin ja ilahduttaa sillä ystäviään!

Esimerkiksi noita masdevallioita en missään tapauksessa lähtisi pilkkomaan - aina löytyy laajempi astia, johon ne voi siirtää sellaisenaan, sikäli mikäli kuin ne onnellisesti voivat hyvin, ihan helppojahan ne eivät ole.

Minä kyllä antaisin molempien vielä kasvattaa juuria lisää, mutta katsotaan mitä mieltä kokeneemmat ovat.

Minä sain helmikuun kokouksessa Mirjalta pari Dendron pistokasta, nyt se Nobile hybridi sitten kukkii kaljamukissa sammaleeseen istutettuna.

Lähikuva kukista.

Onneksi tuo on tartuttanut kukintaominaisuuden omiinkin Dendroihini - kahdessa näkyy nyt nuppuja.