Lisää suosikkejani... Sensation on yksi ensimmäisiä syreenilajikkeita, joita aikoinaan hankin puutarhaani ja tykkään tästä edelleen. Toinen suosikkini lilakukkaisista on Ludwig Späth. Aurinkoisena päivänä otettu kuva ei tee värille oikeutta, luonnossa kukinto on tummempi ja väri intensiivisempi.

Tammelan Kaunotar on myös hieno lajike. Sitä on ollut myynnissä ainakin Ahosen taimistolla. Tämä ei ole omani, vaan Marketanpuiston suuria pensaita.

Oma Tammelan Kaunottareni (alla) on nuori, vartettu yksirunkoinen pikkupuu, joka kukki viime kesänä näin vaatimattomasti:

Isabellansyreeni on melko kestävä, lupailevat sille taimistoilla menestystä vielä vyöhykeellä VI. Lajikkeesta riippuen se on noin 2-3 metriä korkea ja kasvaa itsestään pyöreähköksi pensaaksi. Siitä saa myös puuhasteltua varrellisen pikkupuun, jos jaksaa nyppiä versoja irti.

Mielestäni Moskovan Kaunotar on parhaimmillaan yksittäispensaana. Syreeniaidanne kannattaisi oikeastaan rakentaa useammanlaisesta syreenistä, niin saisi jatkettua kukintaa pidempään ja aidanteesta tulisi elävämmännäköinen.

Me kaivoimme viime kesänä Moskovan Kaunottaren pois vanhasta paikastaan talon seinustalta ja istutimme aurinkoisempaan kohtaan pihamaata. Saa nähdä, murjottaako se vielä ensi kesänä muuttoaan vai kukkiiko taas entiseen malliin runsaasti.

Tuo ''''Beauty of Moscow'''' on kyllä törkeän hieno!! En vaan ole varma onko sitä saatavissa siitä taimistosta mistä aion muut pensaat samaan aidanteeseen hankkia. Tosin tuon voisi kyllä hommata ihan yksittäispensaaksi paraatipaikalle. Pääsisi paremmin oikeuksiinsa.

Vielä kuitenkin sen isabellansyreenin perään huutelen? Onko kellään kokemusta?

kokeilehan 'Beauty of Moscow' lajiketta.. vartettuna ei ole mitenkään raju vesoja!

Mikä valkokukkainen syreeni olisi sellainen, joka ei tee mahdottomasti juurivesoja ja olisi kohtuullisen matala ja kapea. Isabellansyreeniä mietin, mutta tekeekö se minkä verran niitä juurivesoja? Ainakin  vähän matalamman sen pitäisi olla?

Kymmenen vuotta sitten istutettu syreenimaja valkoisista. Tekee aika paljon juurivesoja, joita joutuu leikkaamaan ruohonleikkurilla. Parina viime kesänä olen alkanut harventaa paksumpia oksia pois, että kukkia olisi muuallakin kuin ylhäällä. Majan muoto on aina sen verran hankala, että pohjoisen puolella kukkii paljon huonommin...

Kiitos teille! En siis leikkaa sitä alas, käyn napsimassa rikkoutuneet oksat pois.



Ei haittaa jos ei ensi kesänä kuki runsaasti, kunhan selviää =) Saa sitten nauttia kukista toisena kesänä!

Indy, kyllä syreeni selviää. Alasleikkaus tuottaa hirveän määrän nuoria laihoja vitsoja, joita pitää harventaa-eli sitä kannattaa välttää.



Tärkeintä on huomioida se että syreeni kukkii tänä vuonna kehittämillään kukkanupuilla ensi kesänä. Eli kaikki mitä leikkaa nyt, on pois ensi vuoden kukinnasta.

Yleensä siis leikkausajankohta sen vuoksi on heti kukinnan päätyttyä, jolloin syreenille jää aikaa muodostaa ne kukkasilmut ennen talvea.

Tällaisessa onnettomuustapauksessa ottaisin pois vain ne kohdat jotka ovat vaurioituneet.

Keväällä näet sitten mistä pensas lähtee versomaan ja ensi kesänä kukinnan jälkeen voit korjailla ja siistiä jos haluat.



Syreeni on hurjan vahva kasvi.

Syreeni on vahva kasvi, ite siistisin vain revenneet pois, enkä ainakaan lannottais, ettei tuu niin paljon versokasvua keväällä,

se ison kuusen poistokin varmaan auttaa syreeniä saamaan enemmän valoa voimaa ja vettä.

Se varmaan "nätintyy" jo alkukesästä kun uusi kasvu tulee.

Mulla on huonoja kokemuksia kokonaan alasleikkaamisesta, tuli tiheitä kasvustoja veteliä versoja joita sai typistellä ja harvennella,

Mutta tää on vain mun kokemus ja mielipide, muut voi olla viisaampia.