sand, valitettavasti ei ainakaan minulla. - keltavaleunikko on melkein rikkaruoho, mutta ne muutamat sinivaleunikot, jotka minulla ovat, kuin kruununjalokivet. - toivon totisesti, että tänäkin kesänä nousevat. ovat vain semmoisessa paikassa ja tuuhea havu peittonansa, etten näe vielä. siitten vasta kun saan pupuverkon pois ja voin kumartua oksien alle tarkasti katsomaan.
olisi kiva kun voisi syyttää savimaata, mutta kun ei sekään enää niin savinen ole ja hiekkaa on syydetty paikkaan ämpäritolkulla.

Sinivaleunikon kasvupaikka: Talveksi kuivahtava, kesäaikaan mieluiten viileänkostea, ehkä varjoisa kasvupaikka? Ei kalkitusta, koska viihtyy hapahkossa maassa. Perennoi sivuruusukkeidensa avulla.

Teinkö oikeat johtopäätökset ja toimiiko sinivaleunikko samoin kuin keltavaleunikko, jota sain mai-leeltä ja joka on kukkinut kaikessa rauhassa joka kesä?

Poistettu nimimerkki siellä vanhan Pentin keskusteluissa oli kasvattanut taimia kuin tyhjää vaan ja sanoo taimien kestävän kovaakin käsittelyä. Aika hurjaa

Ai onko olen ohitellut kaikki sen vaikeasta kasvatuksesta kertovat tarkat ohjetekstit, kun välttelen kaikkia vaikeita ja hankalia puutarhakasveja. Pitää tästä poistua Vanhan Reilun Pentin tietolaarien äärille kotvaksi.. Tämä oli Kurpitsalta jo tälle samalle päivälle toinen kannustava, minuun osunut viesti muuten :} Tulin kyllä vasta äsken koneelle, joten niitä saattaa löytyä vielä muitakin.

Helpompi hiekkamaassa asuvalla on sitä kasvatella. Savipihan asukki voi vaan haaveilla. 

Onnea Nanna Sinivaleunikkoon haluan jonain aikana keskittyä. Sen kukka on niin upea, että kannattaa nähdä erikseen sen takia vaivaa. Minulla ei siis vielä sitä ole, mutta listalla se on ollut pitkään.

Yksi aarteistani, sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia), on selvinnyt siirrosta ja myöhäisestä istuttamisesta! Jee!