Koin iloisen yllätyksen eräänä päivänä: Nova Zembla -alppiruusuni pykää uutta vesoa "kuolleista oksista". Eli viime talvena alppiruusuni kärsivät kovasti ja suurin osa nupuista kuivettui ja lehdet karisivat pois. En kuitenkaan leikannut vielä niitä, koska alaoksissa oli eläviä nuppuja, niin ajattelin vaihtaa taimet vasta kukinnat jälkeen. "Nautitaan niistä vähistäkin kukista", ajattelin. Nyt niissä on kovasti uusia versoja tulossa. Joskus ei siis kannata hätäillä!

Onko teillä monella kokemusta kirjavalehtisistä alppiruusuista?

Itse ostin vuosi sitten keväällä eräästä marketista elämäni ensimmäisen alppiruusun. Se oli kirjavalehtinen Goldflimmer. Myöhemmin kesällä ostin sille kaveriksi valkoalppiruusun.  Ilokseni olen saanut keväänmittaan huomata, että molemmat selviytyivät talvesta suhteellisen hyvin. Vain muutama oksankärki paleltui/kuivui. Asun IV vyöhykkeellä.

Eikös niin, että puutarha on todella ihana, kun katsoo tiettyyn suuntaan tai ummistaa silmänsä pieniltä epäkohdilta. Tässä miesnäkökulmaa metsäpuutarhaan: savustuspönttö, roskanpolttotynnyri ja kevään rhodo-ostos...

Laitan tänne kuvan kukkivista Elviiroista ja kerrotuista narsisseista. Elviiran kukinta on kuvassa

jo hieman ohi. Vesisade edisti kukkien varisemista. Oikeasti värit ovat paljon paremmat luonnossa-en ole meinannut saada silmiäni irti niistä. Elviira on nyt ensimmäinen kukkija.

Elviiran etu on varmaankin siinä, että se jää niin matalaksi ja peittyy talvella hangen alle-ainakin meillä. Olen kyllä jostakin kuullut, että Elviirat olisivat paleltuneet ankarina talvina. Meillä ne menivät hyvin talven yli, vaikka hieman saivat ahavaa keväällä.

Sanoi, että vastoin yleistä käsitystä keltaisen, talvenkestävän rhodon kehittäminen on helpompaa kuin punaisen. Kiitos siis sille kärsivällisyydestä, joka on jaksanut Elviiran "keksiä" .

Juuri äsken tv:n Puutarhaunelmissa rhodoharrastaja (veikkaanpa että oli pt-netistä tuttu) sanoi, että punaista Suomessa kestävää rhodoa ei oikein ole. Mites Elvira? Sehän on Suomessa jalostettu punainen lajike.

Kiitos rohkaisuista. Enköhän minäkin uskalla mennä sahan kanssa sen rhodon kimppuun näillä eväillä

Mökin pihalla on äidin 40 vuotta vanha rodo. Se alkoi jokunen vuosi sitten kitua ja kuivatteli hujoppioksianiin että päissä oli vain muutama lehti. Mieli mustana hain sahan että katkon sen oksat poikki ja kaivan lapiolla juuren ylös. Kun tartuin oksasta kiinni, huomasin että aivan maan pinnasta lähti kaksi tuuman mittaista pikkuoksan alkua. Sahasin vain kuivat käkkärät pois ja rodo tekikin useamman oksan sinä kesänä. Nyt se on taas puolen kuution kokoinen tuuhea pensas ja odottelee lämpimämpää että saa aukoa kaikki kymmenet nuput.

Jos haluat "mustaa valkoisella" tietoa siitä leikkaus asiasta, niin hankipa käsiini uusin Suomela-lehti(Nro 3 toukokuu 07). On ilmaisjakelulehti. Siellä on sivulla 22 vaalean punaisessa alustassa tekstiä. Siinä neuvotaan myöskin se taimien juurruttaminen.