Viime syksynä öttiäiset hyökkäsivät vanhempieni n. 20 vuotta vanhan rhodon kimppuun. Mäntysuopahoito tuli vähän myöhässä joten tuhoa syntyi. Nyt keväällä ainoastaan pari, kolme lehteä jokaisen oksan kärjessä ovat enää vihreänä, muut ovat ruskeat, nahistuneet ja tippuvat pois. Löysin viestejä että rhodon voisi leikata ja se jatkaisi kasvuaan uinuvista silmuista (jos on ylipäänsä selvinnyt hengissä...)

Eli vahvistaisitteko nyt vielä tietävämmät että rhodosta todellakin voisi leikata kaikki oksat alas ja se sen jälkeen alkaisi uudestaan kasvamaan... (minun pitää saada mustaa valkoisella jotta saan vakuutettua äitini, kun hänen mielestään olen muutenkin aina liian hanakasti leikkaamassa kaikkea )

Mistä kohtaa sitten pitäisi leikata ja voiko sen tehdä nyt heti?

Onkos kellään kokemuksia rodojen pistokaslisäämisestä?

Minulla on ihanaa lajiketta etupihalle, ja haluaisin lisätä sitä mökille metsäpuutarhaan. Kuinka suuren pistokkaan voi ottaa? montako lehteä jätetään? Turpeeseen vai rodomultaan? Taivasalla vai minikasvarissa?

Minusta alkaa pikku-hiljaa tulla Memuli-fani

Aivan ihanaa, että siellä klorofyllissä Rhodoistin siemenet leviää Minulle kävi tänään hieman kötsäkkäästi (=ikävästi), kun tajusin, että omenapuiden alle istuttamani nauhuksentaimet tykkäävät kalkkipitoisesta kosteasta puolivarjosta samoin kuin jouluruusut. Ja olin sinne suunnitellut rhodoparkkia. No eihän se käy. Nyt ainoa mahdollinen järkevä paikka rhodoilleni on vanha mäntykaistale. Onhan se hyvä muuten, mutta vaatii tuhottomasti kaivamista ja kastelua. En tiedä onko minusta siihen.

Pieniä ne ovat. Ihme, että ovat hengissä, kun tähän kohtaan tulee kolattua lunta suuret kinokset, vaikka viime talvena ei sitä ollut kyllä niiin paljoa. Olen niin nihkeä kastelija ja lannoittaja, että toivon ihmettä, jotta kasvaisivat.... 

Kovin ovat pienet ja sievät taimet. Kyllähän ne tuosta vuosien mittaa vankistuvat ja kasvavat. Luin jostakin, että kymmenessä vuodessa ovat saavuttaneet täyden mittansa. Taimia kannattaa kastella parin kolmen vuoden ajan istuttamisesta, jotta ohuet pintajuuret saisivat voimaa ja alkaisivat toimimaan täysillä. Varsinkin syksyllä ennen talvehtimista kannattaa varmistaa, että juuret ovat hyvin märät. Tämä vähentää kuulemma talvituhoja. Lannotukseksi käy sellainen havulannoitus, mikä on tarkoitettu happaman maan kasveille. Lannoitus on kuitenkin lopetettava jo heinäkuulla, että ehtivät alkaa valmistaytymaan tulevaan talveen ja siten kasvi saavuttaa paremman talven kestävyytensä.

Minä kans hurahdin ostamaan viime syksynä kaksi rhodoa. Istutin ne leikkamieni vuorimäntyjen alle. Tämä on pohjoisen puoli, joten toivon, että menestyisivät edes muutaman vuoden ja kasvaisivat peittämään noita kaljuja puunrunkoja osittain.
En ole himokastelija ja näitähän pitäisi keväisin kastella kovastikin. Siinä on puksipuu vielä noiden välissä (puuttuu kuvasta). En halua enää täyttää kaikkia paikkoja kukilla, joten lpäädyin aluksi katteeseen.
Puutarhamyymälöissä on niiiiin paljon eri rhodolajikkeita ja vaihtoehtoja, että en kyllä osannut yhtään päättää mikä niistä olisi se kivoin. Näiden nimeä en muista, mutta nimilappu on tökätty maahan. Nyt niissä on onneksi ihan mukavan kokoiset nuput, kunhan vielä aukeaisivatkin. Toivon parasta ja pelkään pahinta.

Minulla kasvaa tänä keväänä kylvettyjä rhodoja reilut kymmenen. Klorofyllin puolelta Rhodoistin kirjeestä saatuja. Sirkkalehdet ja ekat oikeat lehdet on tällä hetkellä. Ovat aika söpöjä, mutta tovi täytyy vielä kai malttaa, ennen kuin niistä metsäpuutarhan täytettä saa .

Piti oikein kuukkeloida tuo pikkutalvion ja rhodojen symbioosi En kerro mihin päädyin. Mulla on kellarissa parikymmentä ruukullista (kolmatta talvea?) rhodojen ja atsaleojen siementaimia, heh. Kukaan ei ole kuollut talven aikana. Ihan hyvässä kasvussa taas, odottelevat suurempia ruukkuja.

Miten mahtaa muilla kasvaa ne rhodoisitin siemenkirjeestä alkunsa saaneet alppiruusut?

Niin ja vuorenkilpi sekä rönsyansikka.

Ainakin pikkutalvio, taponlehti ja varjoyrtti käyvät maankatekasveiksi alppiruusun alle.