Lehdestä selvisi, että Toinin Villa Mussalon pihakin on suunnittelijan alkuun saattama, vaikka se jotenkin on niin Toinin piha ja hän sanoikin, että onneksi oli suunnittelija. Eli monella tapaa voi saada itselle mieluisen pihan alkuun...

Aivan totta, jokainen kai omien mieltymysten mukaan pitkälle omaa pihaa suunnittelee. Kaunein piha on omistajansa mieleen.. hyvin sanottu Temskukka!



Mutta vielä sen verran, että meillä aikas jykevä omakotitalo.. hivenen modernikin. Myös todella iso takapiha. On sitten kukkapenkkikin sen mukainen. Olisi kai naurettavalta näyttänyt kukkapenkki maantasalla ja keskellä pihaa. Kukkapenkin reunat saivat korkeutta 60cm ja pinta-alaa sillon reilut 10 neliöö. Vielä kun sen sais täytettyä kukilla

Etenkin tuota viimeistä

Mutta loppujen lopuksi olen sitä mieltä että kaunein piha on omistajansa mieleen: Ei kai omaa puutarhaa tehdä vain sitä silmällä pitäen mikä on "sopivaa"?

Kivireunukset voivat olla hyvin kauniita (olen nähnyt täällä p-netissä kuvia) ja oikealla asenteella saa ongelmapaikoista nähtävyyksiä.



Potagerista: Se on kasvimaa joka on rakennettu ja viritetty. Käytännöllinenkin se on koska perkaaminen vähenee oleellisesti ja hoito helpottuu, sekä kohollaan olevat penkit sulavat ja lämpiävät keväällä paljon nopeammin verrattuna tasamaahan. Ja potager on verraton leikkipaikka aikuiselle ihmiselle...

Puutarhavisioni ihan samanmoiset kuin Pikkukäenrieskalla. Pensaita ja perennoja, osaamiseni huomioon ottaen helpompihoitoisia. Minäkin vierastan kivireunuksia, mutta toisaalta nurmikko tahtoo niin helposti vallata tilaa kukkamaasta. Minulla on pihassa ongelma-alueita roppakaupalla; on parikin jyrkähköä rinnettä, toinen metsikköön nouseva ja toinen parinmetrin pudotus pottu-ja vihannesmaalle. Molemmat oli viime kesän heinien ja rikkaruohojen vallassa. Hyötyviljelysten osalta kuulisin mieluusti kokemuksia potager- systeemistä (kuten että mitä etuja suhteessa että istuttaa siemenet perinteiseen tapaan vakoihinsa ilman ympäryksiä).

Ruusutarha, miulla on kanssa jonkinlainen ruusutarha haaveissa.. Mie pidän vanhoista pensasruusuista ja olenkin jo alkanut pikkuhiljaa haalia niitä pihalle perennojen lisäksi. Juurivesoista kasvattamalla suurempia puskia saa odotella vielä vuosia, mutta siis hiljaa hyvä tulee.. Niin ja ihan lapiolla kanttaus on miusta perinteisempiin ympyröihin hyvin sopiva penkinrajaus (savimaasta löytää huonosti kiviä ja jotkut neliskulmaiset laatat ei miusta siis sopisi oikein meidän pihaan), eli sitä kanttausta suosittelen, ei ole miusta mitenkään ylivoimainen homma ja samalla voi siis aina vähän laajentaa... Ja mie siis aion kasvattaa pensasruusuja ja perennoja samoissa vapaamuotoisissa penkeissä, silleen että ruusut ovat keskellä ja matalampia kukkia laidoilla, samalla tulee siis se ruusujen juuristoaluekin pidettyä heinättömänä.

Erinomaisen hyvänkuuloisia näkemyksiä. Eli olennaista olisi kokonaisuuden huomioiminen. Ja tietty omat mieltymykset. Luulenpa että lähden yrittämään ruusutarhaunelmaani. Pensasaidassa ainakin voisi olla ruusuja mutta myös muuta. Perennapenkeissä ei tiukkoja rajoja, punaisia unikkojakin koska niistä tykkään kovasti. Ei modernia muttei myöskään romuromantiikkaa. Toteutus on vuosien rojekti; itse tehden ja suht.pienin sijoituksin. Nurmikon rajaussysteemi on vielä auki; jos siihen jollakula on hyvää vinkkiä niin mieluusti kuulen niistäkin.

Me asutaan maalla, ympärillä on useammassa suuntaa luonnontilaista pöheikköä, joten kovin tarkkareunaisesti ja kulmikkaasti toteutettu piha näyttäisi täällä miusta ympäristöön sopimattomalta. Lisäksi rajoittaa inhimilliset voimavarat ja raha.. Ainahan sitä voi hienoja suunnitelmia tehdä, mutta jos ne yksin lapiolla kaivat, niin se rajoittaa aikalailla toteutusta... Meillä siis useimmat kukkapenkit on pihan nurmipinta-alaan nähden miun makuun tosi pieniä, mutta niissäkin on ollut ihan valtavasti työtä.. Pikkuhiljaa aion niitä laajennella joka vuosi. Meillä ei siis edes pyritä kerralla kuntoon tyyliin, vaan nurmikko saa väistyä jokavuosi hiljaa nakertamalla.. Kukista pidän yksilöinä ja monilajinen ja monivärinen on paljon enempi miun mieleen kuin yhden lajin massaistutukset. Ja kun niitä yksiä kappaleita haalii toinen sieltä toinen täältä, niin mitään kunnollista suunnitelmaa ja tarkkoja väri- ja muotoehtoja ei siis tosiaankaan ole. Pihasta muodostuu sellainen kuin muodostuu. On miulla jotain suurempia linjoja mielessä, mutta miten ne sitten toteutuu on toinen juttu..

Minusta talon tyyli vaikuttaa eniten puutarhan tyyliin, ei ehkä niinkään yksittäisten kasvien valintaan. Vanhan puutalon puutarhaksi ei ihan helposti solahda geometrinen muotopuutarha viivasuorine käytävineen ja tiukasti muotoon leikattuine aitoineen joka taas olisi isomman kartanon puutarhaksi ihan passeli.



Romuromantiikkaa taas on vähän vaikeampi sovitella suuren kivikartanon tai funkistalon pihaan.



Yksittäiset kasvit sen sijaan mielestäni hyvin monet sopivat hyvin moneen paikkaan. Värit voi valita maun mukaan ja siinä on toki taustan värillä väliä - sininen häviää taustaansa sinisen talon seinää vasten.



Itseasiassa Temsku näyttää tuossa ylempänä puhuvan ihan samasta asiasta, mutta paljon hauskemmin

Sininen ja keltainen sopii kyllä hyvin yhteen, ovat kuitenkin päävärejä. Keltaisen vastaväri on liila ja sinisen oranssi. Päävärit on aika kovia keskenään, vastavärit hiukan pehmentävät toisiaan. Eivät kilpaile niin keskenään. Molempien värien hyvyys pääse hienosti esille.



Värijutut on kuitenkin aika pitkälle ihan mieltymysjuttu. Toiset tykkää toiset ei. Itse tykkään kaikista syysväreistä ja koko puutarhan suunnittelu perustuu aika pitkälle siihen, että syksyllä on oikeen värikästä. Keskikesä ollaan kuitenkin aina reissussa.