Kuulun itsekin villiintyneiden puutarhojen ihalijoihin. Itse olen todenneut seuraavat jutut toimiviksi haluamani vaikutelman aikaansaamisessa:
- Ruohon annetaan kasvaa pitkäksi. Ei nyt ihan viikatteella leikattavaksi mutta ei missään nimessä parturoida viikoittain. Tämä koskee siis nurmikkoa, ei kukkapenkkejä.
- Valitaan pensaita, joita ei tarvitse leikata. Esim. viinimarjapensaiden pystykasvuiset lajkkeet sopivat pensasaidoiksi ja taimet ovat paljon halvempia kuin monet koristepensaat.
- Perennapenkeissä hörhöillään estoitta. Korkeintaan 5 samaa lajia olevaa kasvia samaan ryhmään. Perennojen annetaan levitä siementämällä toistensa sekaan. Luonnonvalintaa suositaan.
- Istutusten sijoittelu valitaan niin, että syntyy salaisia nurkkauksia. Koko piha ei aukene katseelle kerralla yhdestä pisteestä vaan on mahdollista kierrellä ja kurkistella. Kulkureiteistä tehdään kohtuuden rajoissa mutkittelevia. Tämä on mahdollista ihan pienessäkin pihassa.
Hedelmäpuut neuvoisin kyllä istuttamaan latva taivasta kohti. Sadon paino tekee muuten tuhoa puulle. Jos viinon puun haluat niin kotimainen pihlaja voisi olla sopiva. Siinäkin tietenkin marjat painavat syksyllä mutta ehkä kuitenkin vähemmän kuin esim. omenapuussa.
Isoja puita istuttaessa pitää muistaa, että niillä on myös iso juuristo. Monet lehtipuut tekevät kaadettuna juuriversoja joten niistä on mahdollista saada aikaan pitempiaikainen riesa. Kannattaa siis harkita ennen kuin istuttaa isoja metsäpuita pihaan.