Siirsinkin juuri eilen vanhempien pihasta pari terttuseljaa, isä inhoaa niitä ja leikkaa ne maata myöden useamman kerran kesässä ja aina ne versoaa...

Hyvä pointti tuo sadon paino, sitä en tullutkaan ajatelleeksi. Mulle sato itsessään ei ole kovin tärkeää, mutta ei se kivaa ole jos puu sen takia repeää.

Onneksi pidän muutenkin luonnonkasveista ja niitä siirtelen nurmikolta kukkapenkkeihin suurella innolla.

Minä koitan vähentää nurmikkoa, olen levitellyt nurmikolle turvetta ja hiekkaa, sammale olisi erittäin tervetullutta! Ihan kivasti taimia olen saanut tutuilta, silti sitä eksyy hiukan liian usein ostoksille, kun äkkiä pitäisi saada valmista. Tai ainakin valmiimpaa...

Onneksi piha ei ole mikään ihan pieni, joten lääniä harjoitella kainlaista kyllä on!

Uni: Käppyrämännyt on ihan normaaleja mäntyjä, joten siemenistä tulee ihan tavallisia mäntyjä. Kannattaa jostain kalliolta siirtää kippuramänty, jos sellaisen haluaa.

Täälläkin yksi puolivillin puutarhan ystävä ilmoittautuu. Omasta pihasta löytyy onneksi valmiiksi niitä vanhoja vinoja omenapuita ja villiintyneitä perennoja. Koetan hiukan avittaa luontoa ja antaa uusillekin lajeille lisää elintilaa. Äsken juuri suunnittelin taas pienentäväni reilusti ruohonleikkurilla ajettavaa piha-aluetta. Polkujen kohtia voisi aluksi pitää auki ruohonleikkurin levyisinä väylinä. Siinäpä sitten samalla tulisi testattua meneekö polut sopivissa kohdissa.

Kuulun itsekin villiintyneiden puutarhojen ihalijoihin. Itse olen todenneut seuraavat jutut toimiviksi haluamani vaikutelman aikaansaamisessa:

- Ruohon annetaan kasvaa pitkäksi. Ei nyt ihan viikatteella leikattavaksi mutta ei missään nimessä parturoida viikoittain. Tämä koskee siis nurmikkoa, ei kukkapenkkejä.

- Valitaan pensaita, joita ei tarvitse leikata. Esim. viinimarjapensaiden pystykasvuiset lajkkeet sopivat pensasaidoiksi ja taimet ovat paljon halvempia kuin monet koristepensaat.

- Perennapenkeissä hörhöillään estoitta. Korkeintaan 5 samaa lajia olevaa kasvia samaan ryhmään. Perennojen annetaan levitä siementämällä toistensa sekaan. Luonnonvalintaa suositaan.

- Istutusten sijoittelu valitaan niin, että syntyy salaisia nurkkauksia. Koko piha ei aukene katseelle kerralla yhdestä pisteestä vaan on mahdollista kierrellä ja kurkistella. Kulkureiteistä tehdään kohtuuden rajoissa mutkittelevia. Tämä on mahdollista ihan pienessäkin pihassa.  

Hedelmäpuut neuvoisin kyllä istuttamaan latva taivasta kohti. Sadon paino tekee muuten tuhoa puulle. Jos viinon puun haluat niin kotimainen pihlaja voisi olla sopiva. Siinäkin tietenkin marjat painavat syksyllä mutta ehkä kuitenkin vähemmän kuin esim. omenapuussa.

Isoja puita istuttaessa pitää muistaa, että niillä on myös iso juuristo. Monet lehtipuut tekevät kaadettuna juuriversoja joten niistä on mahdollista saada aikaan pitempiaikainen riesa. Kannattaa siis harkita ennen kuin istuttaa isoja metsäpuita pihaan.

Niin se on aina ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. Minulla on rappiota tontin täydeltä, kunhan saisin vain joka paikkaan levitettyä sen romantiikankin vielä.

Äkkiä kasvavia ja kiemuraisia ovat myös terttuseljat. Koristeomenapuukin rappeutuu melko nopeasti. Käytettäessä isoja, vanhoja, suomalaisia perennoja kasvaa piha äkkiä runsaan näköiseksi. Parhaat taimet saa sukulaisilta ja tuttavilta. Taimitarhojen taimet on jaettu alle minimin ja kestää kauan ennenkuin lähtevät vauhtiin.

On kyllä totta että varsinkin ulkomaiset puutarhalehdet ovat täynä vinkkejä miten tehdään rustiikia. Niitä minäkin sitten ihmettelen.

Pajut ovat aika lyhytikäisiä puita, mutta jos omaat jonkinlaista "joutomaata" niin tuota taivuttelua kannattaa ainakin kokeilla ja nimenomaan jollain nopealla pajupuulla. Onhan noita. Halavasta saattaisi tulla mielenkiintoinen, kun se vanhemmiten helposti menee kieroon itsekseenkin.. niin entä sitten kun sitä vähän avittaisi kieroutumisessa. 

Sellainen kierous mitä itse tahtoisin tulevalle pihalleni on käppyrämänty.. se on vielä selvittämättä miten niistä saa käppyräisiä.. pitääkö vaan käydä hakemassa valmiiksi käppyräinen taimi jostain maanomistajan luvalla? Kasvaako käppyrämäntyjen siementaimetkin käppyräksi?

Itse ihailen suunnattomasti puolirapistuneita pihoja, vanhoja omenapuita jotka ovat puoliksi kaatuneita maahan ja silti vielä kasvavat. Ongelma on se, että meillä on talo jonka pihassa ei ole juuri ollenkaan puita, ja rappiota ehkä löytyy mutta romantiikka puuttuu....

Olen miettinyt, että jos noita puita nyt alkaisi kasvattaa ihan tarkoituksella hiukan vinksalleen. Riittääkö siihen painot? Eli jos taivutan taimia jo nuorena niin ehkä saavutan parinkymmenenvuoden päästä jotain sellaista fiilistä jota haluaisin. Vai meneekö ihan vinksalleen...

Mitkä puut olisivat tähän parhaita, varmaankin jotkut nopeaskasvuiset.

Terijoensalavaa en kauheasti pihaani halua, mutta toisaalta niitä näkee ihan hienojakin, sellaisia joiden on annettu kasvaa ilman kauheita typistyksiä! Entäs muut pajut, vai pitäisikö aloittaa haavoista ja lepistä, ja kaataa niitä sitten vaikka pois jos siltä alkaa tuntumaan myöhemmin.

Vai olisiko parasta vielä suunnitella, suunnitella ja suunnitella ja odottaa? Auttakaa nyt aloittelevaa puutarhuria, jolla ideoita lentää enemmän kuin ehkä olisi tarpeenkaan...