Mennyt vuosi, suljetaan pois kummittelemasta

Narsissejakin! Kyllä, kyllä. Hyvä.

Nythän tuo olisi mahtava aika ostaa ne sipulit, mutta yritän sinnitellä malttamattomuuteni kanssa näidenkin suhteen ensi vuoteen. Niiden maksaruohojen ja minttujen siirtämiseen en enää nimittäin taida jaksaa / ehtiä ruveta. Mitä pidemmälle venyy, sitä riskaabelimpaa peliä on juurtumaan lähdön kanssa.

Eilen tulleessa Viherpihassa oli niin kivan näköinen tulppaanipenkkikin perustettu omenapuun alle... heti tuli lurps ja nam -olo. Sellaiset meille. Saanpahan puiden alta vihdoinkin nurmikot kiskottua pois. Voisi ottaa matalia tarhatulppaaneja ja helmililjoja...

Eilen kävin työmatkalla Pirkanmaalla, ja pääsin aika aikaisin kotiin. Auringonpaisteesta intouduin niin, että muokkasin sen ennen tattarien vallassa olleen penkin vielä kertaalleen (jestas, että niitä napsahtaen katkeilevia juurenpätkiä riittää!) ja laitoin - ta-daa - madoille Hesareita ja muita paikallislehtiä luettavaksi. Niistä niillä riittää vanhoja uutisia koko talveksi.

Tänne kesäpuuhiin en enää taida kuvia tuosta lisätä, vaan uskaltaudun perustamaan oman muutaman kuvan kuvagallerian, jahka pääsen kotona yhdistämään kameran ja tietokoneen toisiinsa. Näettepä sitten tuusulalaistakin turaamista.

Intopii, scilla kuullostaa siihen tosi hyvältä - leviää itsestään vuosi vuodelta, ja on vain15 cm korkea. No kun tässä olen just niitä istuttanut, ja kaveriksi laitellut tuoksuvia narsisseja niin ajattelin ehdotella sinne joukkoon esim. narsissi Thaliaa (valkoinen, tuoksuva, 25 cm korkea) ja (tai) narsissi Actaea''a (ns. runoilijanarsissi, valkoinen, tuoksuva, 40 cm korkea). Vaikka joitakin ryppäitä tuoksumaan sinne tänne - sitä tilaahan sinulla riittää ihan kadehdittavan pitkälti (nostan hattua sille työlle jonka olet tehnyt, ja varsinkin sille että vielä aiot malttaa mielesi istuttelujen suhteen - kerran kunnolla tehtyä ei tarvitse jatkuvasti korjailla!) Narsissihan myös leviää itsekseen ajan kanssa.

Liityn siihen koko ajan kasvavaan joukkoon joka ehdottomasti haluaa "olla mukana" seuraamassa miten penkki kehittyy ja miltä se tulee sitten näyttämään! Varsinainen paraatipenkki, jokanaisen unelma!

krookuksia ja scillaa oioioioiii. laita ihmeessä, oln ihana tulla kotiin kun kukkaset odottavat! tuohon kyllä mahtuu.  itelläni on vain vähän krookuksia varjonpuolella myöhään nousevatkin., mutta lisätä pitää ja aika edullisia ovat. tommoista aidanvierustaa ei jokapaikassa olekaani

Siihen minäkin luotan, että aikansa naureskeltuaan ja taivasteltuaan naapurit jonottavat katsomaan meidän pihaa niin, että saan alkaa periä pääsymaksua  Ja aidanvieruksen ohi kävellessään huokailevat, että on se hienoa, kun jotkut jaksavat kasveja istuttaa muiden iloksi.

Tuohon nimittäin siirtelen keltaiset onkonenyt kamtsatkan maksaruohot (jotain keltakukkaista maksaruohoa joka tapauksessa) ja siniset mirrinmintut takapihalta. Kivasti pitäisi keltaista aitaa vasten passata!

On se muuten onni, että luoja on antanut ihmiselle kyvyn mielikuvitteluun. Ja toisille sitten taas ei: Herra Mies sanoo aina ja kaikesta, että vois olla ihan kiva, mutta pitäis nähdä. Ettekö heti näekin sielunne silmillä, miltä tuossa aikanaan näyttää?

Saatan joku vuosi lykätä tuohon myös krookuksia ja scillaa. Ai että vois olla kiva, kukkisi keväästä saakka. Tähän aikaan tosin ei enää kukoistaisi, mutta... kaikkea ei ohikulkijatkaan voi saada.

Hyvähyvähyvä, Intopii! Anna naapuruston ihmetellä, kyllä niillä hymyt vielä hyytyy...

Kokemuksesta vain sanon, että kannattaa niitten sanomalehtien kanssa edetä rauhallisesti. Tosi ikävää on haeskella lenteleviä hesareita kylätieltä tai naapurien pihoista . Sitäkin on meillä harrastettu. Nyt laitan sanomalehteä vain, kun katetta on riittämiin paperin päälle laitettavaksi. Puitten lehdet pysyvät kohtuullisen hyvin aloillaan vaikka vähän tuulisikin. Syksyn sateissa ne liiskaantuvat toisiinsa kiinni ja muodostavat tukuisan katteen, josta ei enää keväällä juuri mitään ole jäljellä, mutta eipä rehota ruohokaan. Ja nyt syksyllähän tärkeintä on peittää se sanomalehti; se kun on niin silmiin pistävää tavaraa keskellä pihamaata.

Katepenkit ja -kasvimaat näyttävät tosi omituisilta ( ja rumilta) sellaisen hlön silmään, joka asiasta ei mitään ymmärrä. Aikoinaan ihmettelin äitini "olkipeltoja", mies ihmetteli niitä myös. Nyt tunnen surunsekaista sääliä, jopa kauhua ja epätoivoa, kun näen paljasta multaa puutarhassa tai kasvimaalla ja ajattelen lämmöllä omaa pihaani, jossa ei oikeastaan ole mitään muuta, kuin vastaistutettuja töröttäjiä keskellä heinää ja olkea. Että on nättiä !

Ja tämä nyt ehkä kuuluisi otsikon "puutarhahulluus" alle, mutta tänä syksynä aion ajella muutaman omakotialueen ja pyytää jätesäkkeihin pakatun haravointijätteen itselleni. Ne on niitä lehtisäkkejä, kun kunta sitten hakee tiettynä päivänä ja vie kaatikselle.

Vielä hullumpaa oli, kun yhdessä suuressa puistossa oli nurtsit leikattu ja n. 10 jätesäkillistä ruohosilppua oli jätetty odottamaan poiskuljetusta. oli niin lähellä, etten hakenut autosta pussukoita ja lähtenyt kuljettamaan niitä 150 km:n päähän kotiin... Ainoa, mikä hillitsi, oli se, että näköpiirissä ei ollut ketään, jolta olisi voinut kysyä luvan. Lopputulos: en tiedä, oliko hullumpaa jättää silppu sinne, vaiko se, että olisin "auttanut" puistopartiota...

Elämä on täynnä suuria valintoja. Mutta menestystä ja onnea valitsemallenne tielle, kateviljelijät.

Oho, minkä työn olet tehnyt! Siihenhän saa vaikka mitä.

Pakko on lisätä tähän vielä näkysälle se aidanvieruspenkki sellaisena kuin se oli raivaustyön alussa. Penkki alkaa tuolta kottikärryjen luota, joten alkupää on "mutkan takana".

Nyt tuon "karvamadon" paikalla on hienoa, tummaa mullosta...

Jos levittelen tuohon ne Hesarit, otan uuden kuvan

Kiitos, Inki, vielä kannustuksesta ja tuuletuksista toisen onnistumiselle; hymyilin koko loppupäivän sille. Että on ihmisiä, jotka TAJUAA!

Heh, meni nyt kukkapenkin teko pimeäksi työksi - illankuhjassa vaan piilottelet vanhat hesarit lehtikasan alle, jahkas nyt lehdet putoilevat  Jos aiot laittaa myös uutta multaa siihen, sen voisi tehdä jo nyt sanomalehtien päälle.  Tosin sekin kaipaisi vielä päällyskatetta ettei saa heti peitteekseen kaikenmaailman siemeniä...

Lehdillä kattamista olen kyllä miettinyt. Olisi se kai kuitenkin viksumpaa kuin jättää penkki kattamatta. Haketta en halua niin paljoa "tuhlata", kun sitä kuitenkin pitäisi puutarhakaupasta kalliilla ostaa. Hesarin olemme sen sijaan edulliseen reilun 200 euron kestotilaushintaan saaneet kotiin jo vuosikaudet.

Lehtien käytön ongelmana on se, että penkki on, no, ensinnäkin siinä kaikkien ohikulkijoiden töllisteltävänä, ja lisäksi hieman kallellaan tiellepäin. Tarvitsen siis jotakin, joka pitää lehdet tukevasti maassa. Näen tulevaan (ilman kristallipalloa): ladon hesareita pitkin aidanvierusta ja ankkuroin vanhat uutiset maahan...  ylimääräisillä pihakivillä! Ai että, tuostapa saisivat naapurit lisää hämmästeltävää - loksauttelin ohikulkijoiden leukoja jo ripustamalla niitä kiviä alkukeväästä omenapuun oksiin taivutuspainoiksi.