En ole Tarulintu, mutta tässä mun pitahayani, lienee jotain pari-kolme vuotias.
Pentin innoittamana aloitin minäkin kasvatuksen kun luvattiin että puolessa vuodessa kasvaa jo isoksi kasviksi...no ihan niin nopeasti se ei sitten kasvanut mutta ihan mukava veijari kuiteskin.
Helppo ja vaatimaton kasvi.
Prismasta ostin hedelmän, mieto hyvä maku siinä on. Mitähän tuo nyt muistuttais...karviainen? kiivi? ehkä jotain sinnepäin.
Siivilässä hieromalla on helppo pestä hedelmäliha pois. Siemenet iti n. 150% ja pian oli purkillinen pikkutaimia...muutaman olen ehkä nyppinyt tuosta ajan mittaan pois mutta samassa purkissa ovat edelleen.

Kiikkuu tällä hetkellä hiekansekaisessa mullassa eteläikkunalla, en tajua miksen jo viime kesänä vienyt tuota ulkoilemaan..ensi kesänä kyllä pääsee kasvariin muitten kaktusten mukana.

Kaiva sitä keskustaa lusikalla paperille, annat olla siinä niin kauan että siement kuivaa paperiin kiinni, sit vaan vaikka kynnellä irrotat siemenen paperista ja avot

T: tyyppi joka ei ole koskaan kyseistä hedelmää pitäny kädessä

Hei, minulla on suurin piirtein samanikäinen pitaija. Se kasvaa mielestäni hyvin, ja pisimmät varret ovat noin puoli metriä pitkiä. Eteläikkunalla ympäri vuoden, kesällä reipas kastelu ja lannoitus, talvella vähemmän. Saa hiukan kuivahtaa välillä. Jos haluat kukkia ja hedelmiä, vähennä typpilannoitusta mutta jatka kaliumin ja fosforin antamista. Tämä viimeinen ohje on netistä, sillä ei minun pitaijani vielä ole lähelläkään hedelmäkokoa. Pitaijan varret ovat rentoja ja alkavat kasvaessaan roikkua. Vasta kun kasvi on riittävän muhkea, jotkut varret (versot) ehkä pysyvät pystyasennossa, koska saavat tukea muista versoista.