Onpa hauska lukea omaa tammikuista viestiäni nyt kun puutarha on edennyt ensimmäistä kesää. En sittenkään tuhonnut kaikkea vanhaa. Vanhaa tosin oli vain vähän, mutta siirsin ne vain sivuun rinteeseen sitä täyttämään. Sitten kun on rahaa pengertää rinne, teen uuden päätöksen. Viinimarjapensaat ovat vielä paikoillaan, katsomme ensimmäisen marjasadon (ja runsaasti on ainakin raakileita).
Pionit ovat saapuneet (pienien ongelmiensa kanssa) ja penkin muoto viehättää toteutettuna yhtä paljon kuin paperilla. Olen istuttanut myös puutarhaan läjäpäin ruusuja ja erilaisia perennoja. Jotkut eivät varsinaisesti ole oikeassa maaperässä, mutta kokeillaan. Raha ei ole riittänyt polun vaatimiin liuskekivilaattoihin, mutta polun reitti taitaa toimia.
Alunperin ajattelin vain pienenpientä vesielementtiä (minulla oli aiemmin parvekkeella ruukku, josta vesi valui yli), mutta toteutettu on pieni allas. Sen ympärys on avoimena, laittaako liuskekivilaattoja vai perennoja.
Testissä on myös haaveilemani köynnöshortensia vaahteran vieressä. Jos vaikka... Pikkuinen uusi omenapuu löysi sekin suunnitellun paikkansa.
Hajuherneet kiipeävät kauniisti pitkin telineitään, vanhan omenapuun alusta on täynnään orvokkeja ja niiden seassa on pieni (betoni-) enkeli. Sen sijaan täynnään raakileita nyt olevaa omenapuuta emme uskaltaneet leikata kylliksi. Jääpähän tekemistä jatkoonkin. Pitää myös alkaa tarkastella ohjeita muutenkin omenapuiden hoitoon täältä keskustelupalstalta.
Etupihan kukkapenkki on saanut pyöreämmät muodot ja erikseen vielä kirsikkapuun ja Raspberry Sundae -pionin. Kirsikat alkavat pikkupuussani punertaa, mutta pionin nuppu pullistuu kovin hitaasti.
Nyt kun vielä saan syreeniaidan poikki ja ratkaistua miten teen portaan puutarhan tasolta toiselle. Niin ja syyssipulit, ehkä vielä uusia perennojakin... Tämä vuosi alkaa näyttää jo nyt hyvältä. Olen päässyt pidemmälle kuin uskalsin odottaakaan. Jos taimet selviävät ensi talvesta, on puutarhakalenteriin merkattava iso plussa!