Pakko kai lisätä omakin näkemys tähän ketjuun. Meillä on leikkimökki, joka kiinnostaa just sen aikaa kun "sisustussuunnittelijat" stailaavat sen uuteen uskoon. Eli 3-4 kertaa kesässä, joka kerralla puol tuntii.

Rakensin keinun, jossa jokaiselle pienelle on oman korkuinen keinunsa. Siinä keinutaan tasan tarkkaan silloin, kun sanon purkavani sen. Muuten en avajaispäivän jälkeen ole keinuvia lapsia siinä nähnyt.

Hiekkalaatikkona toimii jättikasa. Tosin se on aika levinnyt jo, mut toimii edelleen.

Keinuina näyttää toimivan puut. Nuorin kiipeää puoleen väliin, keskimmäisellä on lempparioksa metrin päässä maasta ja vanhin (poika) kiipeää latvaan ja keinuttaa koko puuta. Ja minä huudan pää punaisena sydänkohtauksen partaalla. Ilman sen kummoisempia tuloksia....

Majoja on kaikennäköisiä, metsässä samoilu oli lasten lempparipuuhaa, kunnes meillekin tuli "susivaroitus". Siihen olen pistänyt ehdottoman pisteen, kolme alakoululaista ja koira yksin metsässä ei ole hyvä yhdistelmä, ja onhan niitä kaikenmaailman ihmis"susiakin" jo täällä maallakin.

Mun lapsille ei oikein kelpaa lelutkaan, ainakaan jos ne on ulkosortteja. Lapiotkin täytyy olla metallista, noo, eihän metsänpohjaa tai poteroja paljon muovilapioilla kaiveta. Kaikenmaailman kepit ja laudat ja kivet ja -ah- niin ihana luonnon savi hakkaa mennen tullen kaupalliset versiot. Ostotavara virttyy sateessa ja pakkasessa.

Mutta toisaalta, jokainen lapsi on oma yksilönsä ja tykkää eri asioista. Mutta mielikuvitusta on ihan jokaisella mukulalla, sitä ei saa lokeroida ja jokaiseen leikkipaikkaan pitää jättää edes pieni kohta, jossa se voi saada siivet.

Jo omasta lapsuudestani muistan, että leikkimökissä ei juurikaan leikitty. Se oli lelujen säiltyspaikka ja sitä joskus harvoin siivottiin ja järjesteltiin uuteen uskoon - nukkekotimaisesti. Ne kotileikitkin leikittiin siinä auringossa pihalla. Leikkimökin avokuisti oli myös muuten kiva paikka, mutta se oli liian pieni ja rajattu.



Leikkimökin vieressä oli iso kasa hiekkaa - sellainen leikkimökin kokoinen vuori. Se oli ihana! Isä oli myös tehnyt tukevan voimistelutelineen: hirsirunko kunnolla kiinni maassa ja voimistelurenkaat ketjuilla siinä kiinni. Rekki oli siihen vaihdettavissa, samoin jatkoketju ja keinu. Ihana oli sekin.



Maalaistalon pihapiiri oli muutenkin mielenkiintoinen ja monimuotoinen leikkipaikka. Kasvimailla, risukoissa, lähimetsissä, rannassa, ladoissa, navetoissa ym. sai rymytä mielin määrin. Sadesäällä parhaat paikat oli navetan ylisillä. Sieltä hypittiin heinäkasaan.



Että semmoinen leikkipaikka ois lapsille aika ihanteellinen.



Nobile

Totesin aikanaan, että järjestetyt leikkipaikat eivät oikein viihdytä: Vetäytyivät aina kuin magneetit sinne missä muutkin touhusivat eli autotalliin, pellolle, puutarhaan muutenkin...



Niin lyhyt aika meni hiekkakasalla ettei tosikaan. Se majanrakentamisprojekti viihdytti sentäs muutaman kesän.



Naapurin poika kippasi leikkisangollisen hiekkaa pikkuveljensä päähän. Seurasi hirveä huuto. Kysyttäessä vanhempi selitti motivaatioitaan parkuen "No kun sillä oli hirviö päässä ja mä tappasis sen!"

Meillä ollaan nyt pohdintojen jälkeen päätymässä hiekkalaatikon ja hiekkakasan risteymään Lapsemme on vielä niin pieni, että käytäntö on näyttänyt, että hän mieluummin istuu laatikon reunalla ja lappaa lapiolla hiekaa, kuin että möyrisi siellä hiekan seassa. Mutta kun nuo lapset tuppaa kasvamaan ja ei aikaakaan kun siellä hiekassa revitellään ja rakennellaan autoratoja, päädyttiin tuommoseen mahdollisimman isoon rajattuun hiekkakasaan. Tulevat pikkusisarrukset saavat sitten nököttää laatikon reunalla ja isommillekin jää vielä tilaa leikeilleen. Reunaksi ollaan ajateltu pyöröhirttä, jos sellaista jostain onnistutaan samaan kohtuu hintaan. Laatikon ympärille tulee kierros viimekesän pihatöistä ylijäänyttä salaojasoraa, joka sitten rajaantuu nurmikkoon/ istutuksiin.

Memuli, muistatko vielä missä lehdessä tuo hiekkalaatikko juttu oli? Jospa se lehti löytyis minultakin. Tuo istumapölli juttu alko kiinnostaa.... jotain sellasta olin mielessäni pyöritellykin...

Sailasi, sitä hiekka-aluetta ei oikein voi rajata mihinkään muuhun kuin nurmikkoon. On kahden rakennuksen ja pengerryksen välissä. Siis vähän hankala paikka, mut ainoa paikka mihin näkee hyvin ikkunasta ja tuolla paikalla on jo tuo vanha leikkimökki, jota ei viitsi lähteä siirtelemään...

Lueskelin parin vuoden puutarhalehdet tänään läpi, koska ulkona sataa. Yhdessä oli mielestäni kauhean kiva hiekkalaatikkojuttu, joka jäi mieleeni. Siinä oli tummanvihreä muovinen (todennäköisesti), veneenmallinen hiekkalaatikko, liekö niitä valmiina, kun ei ollut ainakaan puinen. Sen veneen ympärillä toisella puolella oli istuma puupöllejä, joiden päihin oli maalattu eri väreillä kiekuroita ja toisiin lapsen käden kuvia. Ihanan näköinen, esteettisestikin siis kaunis. Jos se on muovia, niin sehän olisi kätevä aina siirtää sinne mistä näkee leikkivät lapset. Pelkkä hiekkakasa taitaa levitä kuin jokisen eväät? Tuollaisen veneen voisi kehittää vaikka jostain uima-altaasta, ei-puhallettavasta, ja täyttää sitä mukaa, kun sitä häviää. -Tuollaisen kehitän sitten, kun/jos joskus saan lapsenlapsia.

Ei kannata väheksyä käyttäjän asiantuntemusta. Hiekkakasa on hiekkakasa ja voittaa hiekkalaatikon männen tullen....Fiksuja lapsukaisia ovat kun eivät laatikkoon lokerointiin antaudu. Kärräisin sen hiekkakasan hiekkalaatikon paikalle ja istuttaisin etupihalle siirrettyyn hiekkalaatikkoon kukka- tai yrttimaan. Ja PALJON halpoja nopeita kukkia kerättäväksi, kehäkukat tai päivänkakkarat Hommaisin paikalle myös suuren suuren kiven vuorikiipeilyharjoituksiin (lähistöllä olevalta rakenneustyömaalta saattaisi löytyä) Lapset kasvaa viuh vain ja kohta on nurmikko rullalla polkupyörien ja mopojen kaahatessa. Hiekkalaatikossa kasvit ovat turvassa.

Mulla on kaksi hiekkalaatikkoa potagerina ja hinta oli törkeä! Nuoriso on isompaa nyt, mutta mutakylvyt ja hiekan muotoilu kuuluu kesään edelleen!

  
’ Jos ei ole mitään sanottavaa, niin en sano sitä täällä. ’

Maalis, voisiko sen mahdollisen hiekkakasan rajata jotenkin asfalttiin tai muuhun kivettyyn alueeseen?

Todistan oikeaksi ja hyvin laadituksi. Yhdyn edelliseen kirjoittajaan. Siis samaa mieltä.

Aloitin tämän keskustelun yli vuosi sitten ja nyt voin kertoa kokemuksesta, kuinka kävi:

Hiekkalaatikko tehtiin takapihalle ja siinä leikitään satunnaisesti. Etupihalla ollut hiekkakasa kiinnosti viime kesäsnä lapsia huomattavasti enemmän (niin kuin täällä moni on kirjoittanutkin). Takapihan syreenipuskaa on harvennettu keskeltä, siellä voi pitää majaa.

Kasveja olen hankkinut omien mieltymysteni mukaisesti, eipä niitä ole pieninkään innostunut syömään. Ampiaisista on riesaa vain kun syödään ulkona ja ne alkavat kiertämään lautastn yllä.

Etupihan asvaltti houkuttaa pyöräilemään etupihalla, hyvä, että on tasaista, kovaa, alustaa jossain vapaana.

Huomasin myös, että turha kitkeä esim. voikutkat pois, kukkien kerääminen kun on tyttären suosikkipuuhaa ja siten saa istutetut yksilöt olla rauhassa.

Meillä on autopihan vieressä hiekkakasa, joka on toiminut loistavasti hiekkaleikeissä. Sijainnista johtuen ei haittaa vaikka hiekkaa kulkeutuu muuallekin koska ympäristökin on hiekalla. Toissapäivänä mies osti takapihalle hiekkalaatikon (79e törkee hinta), jotta pojat viihtyisivät aidatulla alueella. Nurmikko on enemmän ja vähemmän sammalta, joten en ole murheissani vaikka meneekin pilalle siltä kohdin. Hiekkalaatikko on pakon sanelema juttu tällähetkellä (muutaman vuoden kuluttua äidille hyvä potageri tai kukkapenkki). Hiekkakasa on kivempi kun leikkiautoilla ajaessa ei tule koko ajan laidat vastaan vaan voi laskea mäkiä alas asti.