Useimmat maanpeitekasvit eivät kestä ruohikon kanssa kilpailua. Juolavehnä on paha kaveri...

Niinhän sitä luulisi, mutta taas on joku kumma kun ei kasva pikkutalviot meillä. Aikoinaan sain valtavan laatikollisen sinivioletteja talvioita ja niitä sitten vähän joka paikkaan yritin laittaa. Viimeisen raukan pelastin toissa vuonna ja heitin nauhuksien juureen pohjoisseinälle. Viime kesänä oli vähän sitten venynyt, nauhuksien alla aivan pimeässä, saattaisin saada pistokkaita keväällä, joten josko sitten yrittäisin tuonnekin, tykkäisin siitä kovasti. Olisikin muuten tosi hieno siinä. Se paikka, josta talvioni sain, oli kasvanut talviota täyteen yhden pienen tontin verran kallion rinteeseen, niin, että vähän olen nyt pettynyt hänen leviämiseensä meillä. Ei olla kalliolla, mutta josko tuo navettasilta saisi talvioparan niin luulemaan, ja tulisi kotoisa olo. Olisiko jotain vinkkiä hänen viihtymisensä parantamiseen, kirjatiedoilla en näytä pärjäävän.

Satakunta, vyöhyke II

Jos siellä on varjoisempaa, niin Vinca minor, pikkutalvio, voisi sopia paikkaan.

Meillä sitä kasvaa eri väreissä useammassa paikassa. Helppo, leviäväinen ja talvivihreä.

Kuvaa ei ole, enkä osaisi laittaakaan tänne. Mutta mistään jättimäisestä sillasta ei ole kyse. Punatiilisen navetan länsipuolella on pieni luiska, betonia korkein osa, n130 cm, alempana luonnonkiviä. Silta on painunut, joten sinne ylös on viety pari porraskiveä. Sillan eteläpuolella alhaalla on nuorehko koivu, joka varjostaa. Ilta-aurinko paistaa esteettä, edessä on vain naapurin peltoa. Päällä ei ole mitään varjostavaa. Niin, piha on tosiaan pohjoispuolella navettaa. Etelässä on koivun lisäksi vain peltoa. Navetan edestä kiertää meidän pihatie, niin, että se ensin siis lähestyy sitä siltaa suoraan pohjoisesta eli kohtisuoraan. Sillalle pääsee vaan "niittyyn" leikattua polkua.

Kangas-ajuruohon taimia vein sinne kivikkosuopayrtin viereen viime vuonna, saa nähdä miten pärjäävät. Akankaalia en ole saanut menestymään kunnolla oikein missään tällä tontilla, vaikka hengissä kyllä pysyy. Voisi siinä alempana mennä, sillalta on muutama kivi pudonnut siihen viereen valmiiksi oikein somasti, nokkoset niitä vaan nyt peittävät. Kunnolla en ole siellä sillalla kaivellut, mutta kuivaa on ylhäällä, savistakin, mutta ei jäykkää. Alhaalla multavampaa. sillan ja navetan nurkassa on tällä hetkellä lasten unelmien viileä hellepäivän hiekkakasa: Itsestään levinneet karviainen ja monta kertaa kaadettu terttuselja sinnittelevät siinä nurkassa, ympärillä hiirenvirnaa, heiniä, päivänkakkaraa ym. Viime vuonna siinä oli heinät seipäillä marsuja varten. ei siis sillalla eikä hiekkakasassa, vaan muuten lähellä.

Kunhan vaan on paljon väriä, niin hyvä. Sellaisia, jotka näkyvät kauas. Mieluiten punaista, sinistä ja lilaa. Kyllä se keltainenkin käy, ansikkaa ja suikeroalpia olis omasta takaa kokeiltavaksi. Rehevä olis hyvä ainakin siinä alhaalla. Jotain maatiaisia tai luonnonkasveja laittaisin tähän kyllä mielelläni, että sopisi muuhun ympäsristöön paremmin. Varsinaiset puutarhakasvit ovat nyt sen tien toisella puolella.

Satakunta, vyöhyke II

Mistä väreistä ja kasveista erityisesti tykkäät? Kuinka varjoinen paikka on? Onko sinulla kuvia siitä?

Ehkäpä rönsyakankaali, kirjava maahumala, sammalleimu (?), kangasajuruohot, rönsyansikka, peipit.. Nää on kaikki tosi matalia.

On teillä kyllä valtavan upeita luomuksia. Minäkin viimevuonna täällä tasaisella savipellolla hoksasin sen kivikkomaapaikan. Meillä on navettasilta, jota ei suuremmin käytetä, sen voi pusittaa täyteen, kun vaan jonkun polun jättää. Se on länteen päin ja vähän varjossa, koivukin eteläpuolella. Kivikkosuopayrtti ainakin on nyt siinä kuivalla reunalla menestynyt. Siinä olisi tilaa jollekin enemmän roikkuvallekin. Alempana on jopa kosteaa, siinä valmiiksi kasvaa mesiangervoa. Oikeastaan ei tarvitse kuin juolavehnät poistaa, ja laittaa parempia kasveja tilalle. Paikka on suht luonnontilaisella "niityllä", mutta näkyy heti pihaan tulijalle. Olisiko teillä suositella jotain värikästä, mutta suht luonnonmukaista mieluiten matalaa kasvia?

Satakunta, vyöhyke II

Luonnonkivistä, liuskekivestä ja seulanpääkivistä yhdistelemällä rakennettu kivikko, jossa lkivikkokasvien lisäksi erilaisia heiniä ja kuunliljoja.

Kurjenmiekoille, luppioille ja päivänliljoille rakennettiin kohopenkki, jonka reunamuureihin saatiin jemmattua osa lampityömaalta nousseista lohko- ja luonnonkivistä.

 

Meillä kiviä nousee kivikkotarhatarpeisiin joka lapionkuopaisulla. Tälle mäennysälle on aikoinaan kannettu kaikkien lähipeltojen kivenmurkulat ja talon entinen omistaja on louhintakiveä vielä haudannut maahan lisäksi. Kiville on vähän pakkokin keksiä käyttöä ja olemme niitä hyödyntäneet kohopenkkien reunoissa ja tekemällä aidannetta, joka erottaa olopihan ja enemmän luonnontilaisen osan tonttia. Vaatimattomia kovin ovat tontin kivikkopuutarharakennelmat jos niitä vertaa vaikkapa Raakin pihan suuriin kivirakennelmiin ja -muureihin tai Klorofyllin puolella esiteltyyn Armitan puutarhaan, joka on rakennettu likimain kokonaan kalliolle ja kivien koloihin...

Meilla kaadettiin muutama koivu pari vuotta sitten kun olivat niin lähellä olevia ja tulevia penkkejä. En oo kyllä katunut, koivuja on jäljellä vieläkin. Sitten oisin ehkä harkinnut asiaa eri lailla, jos noita koivuja ois ollu vähemmän.