Kieloistahan voi napsia marjat pois jo vihreänä lasten kanssa porukalla kaiken varalta, kun kimpassa kerää ja myrkkymarjoista puhuu jää homma paremmin mieleen... Ehkei jokaisesta kukinnosta marjoja edes tulekaan? Niittyleinikki, raparperin lehdet, vihreät perunat ja vihreät tomaatitkin ovat myrkyllisiä, ei kaikkea kuitenkaan saa karsittua ympäristöstä. Kauneimmat ja houkuttelevimman näköiset myrkylliset kannattaa opettaa tuntemaan.

  

Samaa mieltä myrkkykasveista - niin kauan kun lapsi voisi niitä suuhunsa laittaa, hän on tarkan valvonnan alaisena ja sitten, kun valvonta vähenee lapsi jo ymmärtää että suuhun laitetaan vaan semmoisia juttuja mille on lupa annettu



Vaan minäpä annoin luvan syödä raparperinlehteä - onneksi eivät syöneet kuin maistiaisen, koska siinä on kuulemma tappavan myrkyllinen määrä sitä oksaalihappoa! Luulin, että kai sitäkin voi, kun kerran varttakin syödään... Eli kannattaa aina varmistaa itsekin eikä vain tehdä päätelmiä

Samaa mieltä kuin R&T, lapset oppii kyllä. Omassa pihassa kielot on saaneet olla rauhassa kun vaan on lapsille selittänyt että niistä tulee kipeäksi.

Anna kielojen kasvaa. Meillä on isovanhempien mökillä kieloja (metsäinen paikka ja ikivanha torppa) ja omassa pihassa kieloja.

Monta pientä lasta on ollut itsellä ja ystävillä ja sukulaisilla eikä niitä kukaan ole syönyt.



Kyllä lapsille voi opettaa jo pienenä mikä on myrkyllinen kasvi ja ettei niihin kosketa.



Eli siirrä parempaan paikkaan vain.

Meille on tulossa vanha pihapiiri, jonka olemassaolevat kukat taitavat olla noita perinteisiä perennoja. Itse mietin kovasti miten minun pitäisi suhtautua semmoiseen 15m-25m kieloja. Toisaalta ne ovat minusta kauniita, toisaalta hirvittää niiden myrkyllisyys (varsinkin marjojen) kun suvussa on pieniä lapsia ja lisää tulossa... Ne kun ovat vielä paraatipaikalla keskellä pihaa vanhan talon juurella. Mitä mieltä olette? Kannattaako siirtää vai hävittää (perustelut)? Paikalleen ne eivät voi jäädä, koska pihan kallistukset uuden talon takia tulevat muokkaamaan pihan keskusalueen ihan uusiksi. Lisäksi en halua kastella vanhan talon perustuksia, vaikka se purku-uhan alla onkin.

kuunari, jos saat jostain käsiisi puutarhakirjoja 1900-luvun alusta tai alkuvuosikymmeniltä, niin huomaat, että kaikki listasi kasvit ovat olleet Suomessa jo silloin. On valtava määrä kasveja, jotka ovat välillä menneet unholaan ja pois muodista ja nyt niitä tuodaan muka "uutuuksina". Osa valitettavasti pilalle jalostettuina sellaisina, mutta kuitenkin.

Minä käytän oppaana Ulla Salo ja Pentti Salo: Pihan perinnekasvit Siinä on jokaisen kasvin kohdalla selostettu milloin on tavattu ensimmäisen kerran Suomessa yms. Tosi ihana kirja. Hiukan olen lipsunut joissain lajikkeissa, mutta totta on, että pikku hiljaa olen luopunut uudemmista lajikkeista ja nostanut uudestaan esiin vanhoja lajikkeita.

Tosiaankin - nyt rakennettavat pihat voivat olla perinnepihoja 50 - 100 vuoden päästä ja niissä jäljellä olevat kasvitkin voitaneen silloin luokitella jo maatiaiskasveiksi.

Kasvitaudit ja tuholaisetkin ovat osaltaan tulleet uusien kasvien mukana. Liljakukkojen ilmestyminenkin ajoittuu siihen, kun liljoja alettiin enemmän tuomaan maahan. Niiden mukana varmasti tuli osa niistä ja ennen kaikkea niille tuli paljon enemmän sapuskaa, kun erilaisia liljoja alettiin kasvattaa enemmän.

Eihän ne liljakukot aikaisemmin löytäneet korven keskellä olevaa taloa ja sen varjoliljoja, mutta kun nykyään tontit ovat pieniä ja kasveja paljon, niin tuholaiset voivat helposti siirtyä naapuriin, jos entinen kasvusto on syöty.

Hyvä huomio Valopäältä! Näin siis omalta osaltani luon perinnepihastani edelleenkin perinnepihaa, hankin kaikki (no ei ihan) saatavalla olevat kasvit Jo helpotti. Mutta vakavammin, maatiaisiakin uhkaa nykyaika, koska tähän asti niin mutkattomasti terveinä kasvaneet kasvit ovat saaneet tukun uusia murheita: esim.lehtoakileijoja ja rusopäivänliljoja vaanivat nupuntuhoojasääsket, varjo/tiikerin/keisarinliljat menevät kukoille jne. Ja uusien jalosteiden mukana tulevat taudit saattavat alkaa häiritä maatiaisiakin, vastustuskyky niillä on kotoisiin sairauksiin, mutta entä kaikki ulkomaantuliaistaudit ja päälle ilmastonmuutos.

Lueskelin myös tuota maatiaisen perinnekasvilistaa. ja yllätys yllätys omaltakin pihalta löytyy paljon vanhojen kasvilajeja (talo rakennettu joskus -40 luvulla varmaan), joita en ennemmin olekkaan tavannut. Itse alueelle vasta oikeastaan muuttaneena (Lue: vasta alkanut tarkemmin tönkimään pihan rehuja) on paikallinen "villiintynyt" kasvusto vielä minulle tuntematonta. Kysymyksiä lähinnä herättää (edelleen), että mikä on rikka ja kuka on kukka...



Mutta pikkuhiljaa tässä tutkaillaan, että mitä kaikkea jännittävää se piha sisältääkään (pentti on suureksi avuksi tässä urakassa ). löytöjä tulee joka kerta, kun lähtee pihan tutkimusmatkalle (liekö olen hätäinen ja huolimaton tutkiskelija...)



Ja maatiaisen kasvilistasta vielä tuumaillakseni, että siinä oli mielestäni kivasti laitettu **** -merkein, että mitä ikäpolvea lajit ovat (yli 20-v vanhoja, yli 50-v.vanhoja... jne.)