Ihana aihepiiri. Toinen hyvä kirja on Ulla ja Pertti Salon Pihan perinnekasvit. Siinä on ihan oma luku lemppareistani yrteistä. Kun lukee tuon kirjan kasvilistoja, jää kyllä ihmettelemään, miten perinnekasvi määritellään.

Itärannan lista on oikein "peruskamaa". Lisäisin kultapallon, varjoliljat, tiikerililjat, maatiaisasterit, harmaamalvikit, myskimalvat, syysleimut...

Olikohan tämän ketjun idea listata näitä perinneperonnoja ja -kasveja?Minuakin kiinnostaisi hirmuisesti kaikki nämä perinteiset kasvit,mutta kun tieto loppuu särkyneeneeseen sydämeen ja tarhakurjenmiekkaan,niin on vähän vaikea päästä edes alkuun!



Luetteloisittekö te "tietäjät" lisää?Luulen että perinnekasveja ovat (korjatkaa jos menee metsään!!) :



-ukonhatut

-päivänliljat

-talonpoikaispioni ( vai onko tarhapionin nimellä?)

-särkynytsydän

-tarhakurjenmiekat

-kellokukat

-valmut

-neilikat

-rohtosuopayrtti

-lehtoakileijat

-päivänkakkarat

-sipulikasvit (narsissi,tulppaani,krookus,skilla jne ?? )

-sormustinkukka

-lehtosinilatva

-tädykkeet





Kait pihasyreeni,juhannusruusu (+muut vanhat pensasruusut),pihajasmike menee perinne-listalle?Lisäksi tietysti hedelmät ja marjat oletan?

Kyllä uskaltaa jakaa. Elo-syyskuu on hyvä aika niiden jakamiseen. Vanhat pionit voivat sitten olla todella syvällä. Kaiva käsin varovasti ensin ympäriltä multaa pois niin paljon,että pääset "tuntemaan" niiden juuriston. Mahdollisimman ehjänä ison multapaakun kanssa "kappale" ja vanhalle hiekkaa ja hyvää multaa tyhjään koloon. Talveksi vielä vähäsen havuja päälle. Uuden jakopalan kanssa on tärkeää sen istutus,ettei tule liian syvälle,en myöskään laittaisi mitään lannoitetta enää syksyllä pioneille,hiekkaa juuristolle ja havuja päälle. (Älä peitä liian aikaisin,ettei tule hometta,vasta sitten kun maa alkaa jäätymään)

Minäkin pidän kovasti maatiaisperennoista, kaikista vahvoista ja perisuomalaisista kasveista. Juhannuksena juuri rahtasin äitini kesähuvilalta, jossa aikoinaan on ollut palkattu puutarhurikin kaikenmoista perennaa ja pensasta. Mukaan tarttui juurivesoja kriikunoista, kirskikkapuista, valamonruususta, suviruususta sekä lumipallopensaasta. Sitten kaivoin mukaani valkoista ja punaista varjoliljaa, köynnöshortensiaa, keltaista vattua, lehtoakileijaa, harmaamalvikkia ja ritarinkannusta. Oksia katkoin hopeapajusta, kirjokanukasta, koiranheisistä, pähkinäpensaasta sekä piippuköynnöksestä pistokaslisäyksen toivossa... Talonpojanpioneja ja jalopioneja jäin himoitsemaan, uskaltaisikohan niitä jakaa?

Minulla oli pitkään samanlainen idea takaraivossani. Mutta niinpä vaan on sekaan tullut moderneja häiriköitä... Ja jotkut maatiaiset ovat liikaa leviävinä väistyneet takavasemmalle. Mikä toisaalta harmittaa kovasti.

Itseäni kiinnostava aihe on tämä pihan kokonaisvaltainen teema joka on vanhojen, suomalaisten perinnekasvien suojelu ja kasvattaminen.

Olen vuosia pitänyt tätä "aatetta" takaraivossani kun pihaa on rakenneltu. Orjallisesti en tietenkään, mutta kuitenkin se on ollut runko ja johtotähti, että kasvit jotenkin sopivat miljööseen ja rakennuksiin, menestymisestä ja elossapysymisestä nyt puhumattakaan.

Lainasin kirjastosta kirjan "Palavarakkaus ja särkynyt sydän", Tekijät: Pentti Alanko - Pirkko Kahila.

Kovin miellyttävästi yllätyin, kun huomasin sivu sivulta että onnistuttu on! On minulla sellaisiakin joita ei suositella tämän kirjan mukaan (kuten vanha ruotsalainen pylväshaapa) mutta ne poikkaukset vain vahvistavat säännön. Aivan muutama perinneperenna puuttuu, samoin pari pensasta ja puuta vielä niin...

Tämän otsikon perustamisen taka-ajatuksena on, että mitäs jos me puutarhanettiläiset kävisimme läpi näitä perinteisiä perennoja, puita ja pensaita, jotka kuitenkin ovat parhaita muodostamaan jokaisen puutarhan selkärangan.

Kuvat ja taimenvaihdot olisivat kovin kiinnostavia!